Keywords:
Globalisaation loppu? Maailmantalous uusien jännitteiden keskellä
Maailmanpolitiikan jännitteet eivät enää rajoitu pelkästään sotilaallisiin konflikteihin tai diplomaattisiin kiistoihin. Talous on noussut keskeiseksi osaksi suurvaltakamppailua, ja vapaakaupan ideologia on monin paikoin haastettu. Tutkijat Jyrki Käkönen ja Pertti Honkanen tarkastelevat kehitystä, jossa globalisaation pitkä kausi näyttäisi olevan päättymässä. Sen tilalle rakentuu uudenlainen kansainvälinen järjestys, jossa valtakeskukset hakevat asemaansa uudelleen talouden, turvallisuuspolitiikan ja teknologian rajapinnoilla.
Yksinapaisuudesta moninapaisuuteen – uusi geopoliittinen järjestys
Rauhan- ja konfliktintutkija Käkösen mukaan käynnissä oleva kehitys liittyy laajempaan historiallis-taloudelliseen siirtymään. ”1900-luvulla on eletty Yhdysvaltojen hallitsemassa maailmassa, joka on nimenomaan Yhdysvaltojen sääntöpohjainen järjestelmä. Nyt tuo järjestelmä horjuu,” Käkönen toteaa. Hänen mukaansa nykyinen kansainvälinen järjestelmä on siirtymässä yksinapaisuudesta kohti moninapaista maailmaa, jossa Yhdysvaltojen rinnalle ovat nousseet erityisesti Kiina ja niin sanottu globaali Etelä.
Käkösen analyysin mukaan taustalla vaikuttaa edelleen klassinen imperialismiteoria, jonka mukaan suurvallat pyrkivät turvaamaan resurssinsa ja markkinansa erityisesti kriisiaikoina. Tämä ilmiö näkyy taloudellisina pakotteina, investointien suunnanmuutoksina ja sotilaallisina jännitteinä. Esimerkiksi Ukrainan sota ei Käkösen mukaan ole erillinen tapahtuma, vaan osa tätä laajempaa geopoliittista dynamiikkaa. Hän pitää Venäjän hyökkäystä provosoituna ja näkee sen reaktiona lännen, erityisesti Naton, laajenemiseen. ”Eurooppa tarvitsee Yhdysvaltoja sotilaallisesti tuekseen”, Käkönen muistuttaa ja viittaa siihen, kuinka Euroopan turvallisuuspoliittinen asema on yhä vahvemmin sidoksissa Yhdysvaltoihin.
Talous aseena ja ideologiana
Kapitalistisen järjestelmän ja ilmastonmuutoksen suhde nousee Käkösen tarkastelussa keskeiseksi. Hän pitää fossiilisiin perustuvaa talousmallia merkittävänä ongelmana, jonka purkaminen ei onnistu pelkillä teknologisilla ratkaisuilla. ”Tekniikka siirtää vain ongelman ratkaisua [...]. Me emme ratkaise ongelmia, tekniikka siirtää niitä pidemmälle”, Käkönen sanoo. Talouskasvua ei haluta uhrata, vaikka se kiihdyttää ilmastokriisiä. Samalla kansainvälisessä politiikassa tehdyt ratkaisut, kuten ilmastosopimuksista vetäytyminen, heikentävät mahdollisuuksia globaaliin yhteisvastuuseen.
Tutkija-toimittaja Pertti Honkanen tarkastelee näitä teemoja erityisesti Yhdysvaltojen sisäpolitiikan ja talouspuheen näkökulmasta. Donald Trumpin kaudella vapaakauppaa haastetaan voimakkaasti kansallisen edun nimissä. Honkanen arvioi Trumpin tullipolitiikan ristiriitaiseksi ja epäjohdonmukaiseksi: ”Kun Trump julisti kauppasodan huhtikuussa, hän esitti laskelman, jolla ei ole mitään tekemistä todellisten tullien kanssa.” Hänen mukaansa Trumpin politiikka oli reaktiivista ja nojautui usein harhaanjohtavaan retoriikkaan. Esimerkiksi väite siitä, että USA subventoisi Kanadaa vuosittain 150 miljardilla dollarilla, on Honkasen mukaan vailla taloudellista pohjaa.
Honkanen huomauttaa, että Trumpin puheissa Yhdysvallat esitetään uhrina, jonka taloudellinen valta-asema on romuttunut muiden valtioiden toiminnan vuoksi. ”Kuulostavat hyvin oudoilta nämä väitteet, että muut valtiot olisivat raiskanneet ja rosvonneet USA:ta näinä kymmeninä vuosina,” hän sanoo. Tämä näkökulma jättää hänen mukaansa huomiotta sen, että Yhdysvallat on ollut yksi suurimmista hyötyjistä globalisaation vuosikymmeninä ja että kansainvälinen kauppajärjestelmä on rakennettu pitkälti USA:n ehdoilla.
Globalisaation heikkeneminen ei kuitenkaan tarkoita paluuta kansallisvaltioiden suljettuihin talouksiin. Honkanen painottaa, että maailmantalouden rakenteet ovat edelleen syvästi toisiinsa kietoutuneet. ”Nämä maailmantalouden rakenteet eivät ole niin yksinkertaisia kuin Trumpin maailmankuvassa näyttävät olevan.” Esimerkiksi Kiina on ohittanut Yhdysvallat bruttokansantuotteella mitattuna ostovoimakorjattuna, mikä asettaa haasteen perinteiselle länsikeskeiselle talousajattelulle.
Demokratian haaste – kuka käyttää valtaa maailmantaloudessa?
Yhteistä Käkösen ja Honkasen analyysille on käsitys siitä, että suurvaltojen välinen kilpailu ei ole enää vain aseiden tai ideologioiden välistä, vaan taloudellisilla välineillä käytyä valtakamppailua. Kauppa, teknologia, energia ja ympäristöpolitiikka muodostavat kokonaisuuden, jossa päätökset eivät ole vain kansallisia vaan globaaleja. Samaan aikaan kansallisvaltioiden mahdollisuudet vaikuttaa kehitykseen ovat Käkösen mukaan kaventuneet. ”Politiikan pitäisi ottaa valta takaisin politiikkaan [...], mutta niin kauan kuin se on talouselämällä, kansallisvaltioiden asema ja mahdollisuudet ovat heikot.”
Tässä kehityksessä nousee esiin kysymys demokratian roolista. Käkösen mukaan taloudellinen päätöksenteko on siirtynyt pitkälti vaaleilla valitsemattomille tahoille – markkinoille, yrityksille ja kansainvälisille instituutioille. Demokratian laajentaminen vaatisi hänen mukaansa sitä, että ihmisillä olisi mahdollisuus vaikuttaa myös taloudellisiin rakenteisiin, ei vain poliittisiin valintoihin. Tämä ajatus nostaa esiin tarpeen uudenlaisille yhteiskunnallisille liikkeille, jotka yhdistäisivät ympäristön, rauhan ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymykset.
Käkösen mukaan tällaisia liikkeitä kyllä on olemassa, mutta ne ovat hajanaisia. ”Ne kaikki näkevät oman asiansa vain tärkeänä [...], mutta eivät näe, että itse asiassa heidän taistelunsa on yhteistä.” Vahvaa poliittista liikettä, joka haastaisi nykyisen globaalin järjestelmän, ei hänen mukaansa tällä hetkellä ole näkyvissä. Kapitalismi – erityisesti fossiilitalouteen nojaava muoto – toimii Käkösen mukaan erilaisten vastarintaliikkeiden yhteisenä, mutta usein tunnistamattomana vastustajana.
Honkanen ja Käkönen tuovat analyysissään esiin ristiriitoja, jotka leikkaavat läpi talouspolitiikan, turvallisuuden ja ympäristöasioiden. Heidän näkemyksensä eivät tarjoa yksiselitteisiä vastauksia, mutta ne kutsuvat kriittiseen tarkasteluun siitä, millaisia valintoja kansainvälisessä politiikassa tehdään, keiden ehdoilla ja millaisia seurauksia niillä on niin paikallisesti kuin globaalisti.
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Miksi työväenluokan historiaa käsitellään akateemisesti, mutta harvoin työväen keskuudessa? Tampereen Työväenmuseo Werstaalla järjestetty seminaari paljasti, kuinka Yleisradion ja yliopistojen kulttuurinen perintö kietoutuu tiiviisti poliittiseen vallankäyttöön – mutta samalla etääntyy niistä, joiden elämästä se kertoo. Kun tutkijat puhuvat luokasta, kuka todella kuuntelee? Keskustelu toi esiin ristiriidan: työväenliikkeen analyysi tapahtuu yhä useammin korkeakoulutettujen kesken, samalla kun työläisten ääni jää kuulumattomiin. Aikana, jolloin media ja koulutus ovat jälleen poliittisen paineen alla, on syytä kysyä, kenelle historia kuuluu – ja kuka saa määritellä sen merkityksen.
Näyttivätkö kaikki naistenlehdet samalta 1960–1970-luvuilla – vaikka niiden sanoma palveli eri luokkia? Tamperelaisessa Työväki ja media -seminaarissa dosentti Arja Turunen nosti esiin yllättävän havainnon: vaikka suomalaiset naistenlehdet olivat ideologisesti kaukana toisistaan, niiden ulkoasu muistutti toisiaan hämmentävän paljon. Vasemmistolainen Uusi Nainen vaati rakenteellisia uudistuksia työväenluokan naisten aseman parantamiseksi, kun taas porvarillinen Suomen Nainen puolusti perinteisiä rooleja ja yksilön vastuuta. Kaupallinen Me Naiset liukui näiden välillä, myyden tasa-arvoa muodin ja kulutuksen kautta. Turusen puheenvuoro osoitti, että lehdet eivät olleet vain viihdettä – ne olivat luokkien välinen taistelutanner, jossa työväen ääni kamppaili näkyvyydestä pääoman hallitsemassa julkisuudessa. Kun nykykeskustelu tasa-arvosta ja oikeudesta itse määritellä oma sukupuoli käy yhä kiivaampana, on aika kysyä: kenen ääni kuuluu, ja kenen kokemukset eivät pääse lehtien sivuille?
Työväenluokalla on sanottavaa – ja tarve tulla kuulluksi. Mutta Orpo–Purran hallitus ei kuuntele, eikä sen budjetti puhu ihmisille vaan pääomalle. Syksyn budjettiriihi osoittaa, miten julkiset palvelut, sosiaalinen asuminen ja kuntien rahoitus alistetaan markkinoiden logiikalle, samalla kun asevarusteluun löytyy miljardeja. Ara-järjestelmän alasajo ja asumistukien leikkaukset eivät ole yksittäisiä toimenpiteitä vaan osa laajempaa rakennemuutosta, jossa yhteiskunnan vastuu siirretään yksityisille toimijoille. SKP:n puheenjohtaja Tiina Sandbergin mukaan Orpo-Purran uusi budjetti luo luokkaeroja. Kommunistit rakentavat vaihtoehtoa, jossa resurssit palvelevat ihmisiä, eivät pääomaa.
- 1 / 15
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Kun Euroopan johtajat puhuvat vapaudesta, Ranskan kommunistinuoret (MJCF) kysyvät: kenen vapaudesta on kyse, kun aseet puhuvat ja pääoma hyötyy? Ranskalaisnuorten kannanotto paljastaa sodan todelliset voittajat – asefirmat, jälleenrakennusmarkkinat ja EU:n federalistiset haaveet – samalla kun työväenluokka kantaa ruumiiden ja budjettileikkausten taakan. Sota Ukrainassa ei ole kansojen etu, vaan pääoman projekti, jossa rauhan mahdollisuus tukahdutetaan taloudellisen hyödyn nimissä. Uudissana sotahyötytalous kuvaa järjestelmää, jossa konflikti ei ole poikkeus vaan tuottoisa normaali.
Tšekin hallitus valmistelee lakimuutosta, joka mahdollistaisi kommunistisen liikkeen kriminalisoinnin – ja samalla vaarantaisi työväenluokan sananvapauden, järjestäytymisoikeuden ja poliittisen toimijuuden koko Euroopassa. Onko demokratia enää muuta kuin eliitin hallitsema äänestysteatteri, jos vaihtoehtoisen yhteiskuntajärjestelmän puolustaminen voidaan tuomita rikoksena? Kapitalismin kriisissä vellova valtakoneisto reagoi opposition nousuun rajoittamalla vapautta, ja hyökkäyksen kärki kohdistuu niihin, jotka eivät suostu markkinoiden maailmaan – kommunisteihin, järjestäytyneeseen työväkeen ja kansanliikkeisiin.
Italialainen USB-ammattiliitto on ilmoittanut, ettei se aio palvella Cosco Pisces -konttialusta, jos käy ilmi, että se kuljettaa sotamateriaalia Israelin toimintaan. Genovan ja Ligurian satamissa kytee konflikti, jossa työväenluokan edustajat asettuvat pääoman globaalia logistiikkaa ja Israelin sotapolitiikkaa vastaan. Toimenpiteet perustuvat luokka-solidaarisuuteen ja kansainväliseen rauhanliikkeeseen, jotka vastustavat aseiden kuljettamista Euroopan satamien kautta sotatoimialueille.