Globalisaation loppu? Maailmantalous uusien jännitteiden keskellä

Maailmanpolitiikan jännitteet eivät enää rajoitu pelkästään sotilaallisiin konflikteihin tai diplomaattisiin kiistoihin. Talous on noussut keskeiseksi osaksi suurvaltakamppailua, ja vapaakaupan ideologia on monin paikoin haastettu. Tutkijat Jyrki Käkönen ja Pertti Honkanen tarkastelevat kehitystä, jossa globalisaation pitkä kausi näyttäisi olevan päättymässä. Sen tilalle rakentuu uudenlainen kansainvälinen järjestys, jossa valtakeskukset hakevat asemaansa uudelleen talouden, turvallisuuspolitiikan ja teknologian rajapinnoilla.

Yksinapaisuudesta moninapaisuuteen – uusi geopoliittinen järjestys

Rauhan- ja konfliktintutkija Käkösen mukaan käynnissä oleva kehitys liittyy laajempaan historiallis-taloudelliseen siirtymään. ”1900-luvulla on eletty Yhdysvaltojen hallitsemassa maailmassa, joka on nimenomaan Yhdysvaltojen sääntöpohjainen järjestelmä. Nyt tuo järjestelmä horjuu,” Käkönen toteaa. Hänen mukaansa nykyinen kansainvälinen järjestelmä on siirtymässä yksinapaisuudesta kohti moninapaista maailmaa, jossa Yhdysvaltojen rinnalle ovat nousseet erityisesti Kiina ja niin sanottu globaali Etelä.

Käkösen analyysin mukaan taustalla vaikuttaa edelleen klassinen imperialismiteoria, jonka mukaan suurvallat pyrkivät turvaamaan resurssinsa ja markkinansa erityisesti kriisiaikoina. Tämä ilmiö näkyy taloudellisina pakotteina, investointien suunnanmuutoksina ja sotilaallisina jännitteinä. Esimerkiksi Ukrainan sota ei Käkösen mukaan ole erillinen tapahtuma, vaan osa tätä laajempaa geopoliittista dynamiikkaa. Hän pitää Venäjän hyökkäystä provosoituna ja näkee sen reaktiona lännen, erityisesti Naton, laajenemiseen. ”Eurooppa tarvitsee Yhdysvaltoja sotilaallisesti tuekseen”, Käkönen muistuttaa ja viittaa siihen, kuinka Euroopan turvallisuuspoliittinen asema on yhä vahvemmin sidoksissa Yhdysvaltoihin.

Talous aseena ja ideologiana 

Kapitalistisen järjestelmän ja ilmastonmuutoksen suhde nousee Käkösen tarkastelussa keskeiseksi. Hän pitää fossiilisiin perustuvaa talousmallia merkittävänä ongelmana, jonka purkaminen ei onnistu pelkillä teknologisilla ratkaisuilla. ”Tekniikka siirtää vain ongelman ratkaisua [...]. Me emme ratkaise ongelmia, tekniikka siirtää niitä pidemmälle”, Käkönen sanoo. Talouskasvua ei haluta uhrata, vaikka se kiihdyttää ilmastokriisiä. Samalla kansainvälisessä politiikassa tehdyt ratkaisut, kuten ilmastosopimuksista vetäytyminen, heikentävät mahdollisuuksia globaaliin yhteisvastuuseen.

Tutkija-toimittaja Pertti Honkanen tarkastelee näitä teemoja erityisesti Yhdysvaltojen sisäpolitiikan ja talouspuheen näkökulmasta. Donald Trumpin kaudella vapaakauppaa haastetaan voimakkaasti kansallisen edun nimissä. Honkanen arvioi Trumpin tullipolitiikan ristiriitaiseksi ja epäjohdonmukaiseksi: ”Kun Trump julisti kauppasodan huhtikuussa, hän esitti laskelman, jolla ei ole mitään tekemistä todellisten tullien kanssa.” Hänen mukaansa Trumpin politiikka oli reaktiivista ja nojautui usein harhaanjohtavaan retoriikkaan. Esimerkiksi väite siitä, että USA subventoisi Kanadaa vuosittain 150 miljardilla dollarilla, on Honkasen mukaan vailla taloudellista pohjaa.

Honkanen huomauttaa, että Trumpin puheissa Yhdysvallat esitetään uhrina, jonka taloudellinen valta-asema on romuttunut muiden valtioiden toiminnan vuoksi. ”Kuulostavat hyvin oudoilta nämä väitteet, että muut valtiot olisivat raiskanneet ja rosvonneet USA:ta näinä kymmeninä vuosina,” hän sanoo. Tämä näkökulma jättää hänen mukaansa huomiotta sen, että Yhdysvallat on ollut yksi suurimmista hyötyjistä globalisaation vuosikymmeninä ja että kansainvälinen kauppajärjestelmä on rakennettu pitkälti USA:n ehdoilla.

Globalisaation heikkeneminen ei kuitenkaan tarkoita paluuta kansallisvaltioiden suljettuihin talouksiin. Honkanen painottaa, että maailmantalouden rakenteet ovat edelleen syvästi toisiinsa kietoutuneet. ”Nämä maailmantalouden rakenteet eivät ole niin yksinkertaisia kuin Trumpin maailmankuvassa näyttävät olevan.” Esimerkiksi Kiina on ohittanut Yhdysvallat bruttokansantuotteella mitattuna ostovoimakorjattuna, mikä asettaa haasteen perinteiselle länsikeskeiselle talousajattelulle.

Demokratian haaste – kuka käyttää valtaa maailmantaloudessa?

Yhteistä Käkösen ja Honkasen analyysille on käsitys siitä, että suurvaltojen välinen kilpailu ei ole enää vain aseiden tai ideologioiden välistä, vaan taloudellisilla välineillä käytyä valtakamppailua. Kauppa, teknologia, energia ja ympäristöpolitiikka muodostavat kokonaisuuden, jossa päätökset eivät ole vain kansallisia vaan globaaleja. Samaan aikaan kansallisvaltioiden mahdollisuudet vaikuttaa kehitykseen ovat Käkösen mukaan kaventuneet. ”Politiikan pitäisi ottaa valta takaisin politiikkaan [...], mutta niin kauan kuin se on talouselämällä, kansallisvaltioiden asema ja mahdollisuudet ovat heikot.”

Tässä kehityksessä nousee esiin kysymys demokratian roolista. Käkösen mukaan taloudellinen päätöksenteko on siirtynyt pitkälti vaaleilla valitsemattomille tahoille – markkinoille, yrityksille ja kansainvälisille instituutioille. Demokratian laajentaminen vaatisi hänen mukaansa sitä, että ihmisillä olisi mahdollisuus vaikuttaa myös taloudellisiin rakenteisiin, ei vain poliittisiin valintoihin. Tämä ajatus nostaa esiin tarpeen uudenlaisille yhteiskunnallisille liikkeille, jotka yhdistäisivät ympäristön, rauhan ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymykset.

Käkösen mukaan tällaisia liikkeitä kyllä on olemassa, mutta ne ovat hajanaisia. ”Ne kaikki näkevät oman asiansa vain tärkeänä [...], mutta eivät näe, että itse asiassa heidän taistelunsa on yhteistä.” Vahvaa poliittista liikettä, joka haastaisi nykyisen globaalin järjestelmän, ei hänen mukaansa tällä hetkellä ole näkyvissä. Kapitalismi – erityisesti fossiilitalouteen nojaava muoto – toimii Käkösen mukaan erilaisten vastarintaliikkeiden yhteisenä, mutta usein tunnistamattomana vastustajana.

Honkanen ja Käkönen tuovat analyysissään esiin ristiriitoja, jotka leikkaavat läpi talouspolitiikan, turvallisuuden ja ympäristöasioiden. Heidän näkemyksensä eivät tarjoa yksiselitteisiä vastauksia, mutta ne kutsuvat kriittiseen tarkasteluun siitä, millaisia valintoja kansainvälisessä politiikassa tehdään, keiden ehdoilla ja millaisia seurauksia niillä on niin paikallisesti kuin globaalisti.