Keywords:
Kuka ihmeen Aleksei Navalnyi?
Venäläisestä Aleksei Navalnyista puhutaan läntisessä valtamediassa oppositiojohtajana ja Putinin vannoutuneena vastustajana. Navalnyin poliittinen tausta jää kuitenkin usein hämäräksi.
Venäläinen oppositiopolitiikko ja liikemies Aleksei Navalnyi nousi taas otsikoihin, kun hänet yritettiin myrkyttää. Presidentti Vladimir Putinin hallinnon vannoutuneena vastustajana profiloitunut Navalnyi joutui sairaalahoitoon ja kiidätettiin hoidettavaksi Saksaan. Spekuloinnit myrkytysiskusta vellovat syyttävän sormen osoittaessa Kremliin.
Lännessä Aleksei Navalnyita pidetään jonkinlaisena demokratian airueena ja Putinin autoritäärisen hallinnon haastajana, joka on jatkuvasti Venäjän viranomaisten hampaissa, tekaistujen syytösten uhrina sekä vaiennettuna opposition äänitorvena. Hänen taustaansa ja poliittisia näkemyksiään harvemmin tuodaan esille. Kuka oikein on miehiään Aleksei Navalnyi?
Sosiaalidarwinismi viehättää
Aleksei Anatoljevitsh Navalnyi syntyi Neuvostoliitossa vuonna 1976. Hänen isänsä oli puna-armeijan upseeri ja äitinsä ekonomisti ja kommunistisen puolueen jäsen. Navalnyi vietti lapsuutensa ja nuoruutensa isän työn perässä varuskunnissa ympäri Venäjää, kunnes hän lähti Moskovaan opiskelemaan 1990-luvun alussa – ensin lakia mutta myöhemmin kauppatieteitä.
Navalnyi lähti mukaan osakekauppaan ja kiinteistöbisnekseen, mutta pettymyksekseen ei tienannutkaan odottamiaan rikkauksia.
Venäjä oli Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen kaaoksessa. Käynnissä oli valtava yhteiskunnan varallisuuden ryöstö, missä entiset puolueen johtohahmot, silmäätekevät ja suorastaan rikolliset ainekset kahmivat neuvostovallan aikana kasattua omaisuutta harvojen käsiin.
Raa’asta bisnesmaailmasta viehättynyt Nalvanyi omaksui tässä vaiheessa toimittaja Clara Weissin mukaan sosiaalidarwinistisesta ajattelusta ammentavan katsantokannan. Hän itse totesi haastattelussa myöhemmin alkaneensa kannattaa äärimmäistä markkinataloutta, jossa vain vahvimmat pärjäävät ja heikot saavat sortua.
Navalnyi lähti mukaan osakekauppaan ja kiinteistöbisnekseen, mutta pettymyksekseen ei tienannutkaan odottamiaan rikkauksia. Navalnyi päätteli, että Venäjällä ei pelkällä talousosaamisella pitkälle pötkitty: liikemaailman eliitti oli tiukasti sidoksissa politiikan eliittiin – valta ja omaisuudet keskittyivät harvojen käsiin. Tästä sai alkunsa Navalnyin inho poliittista korruptiota ja Venäjän valtaapitäviä kohtaan: oligarkit veivät rikkaudet itselleen eikä Navalnyi päässyt niistä nauttimaan.
Äärioikeiston ja liberalismin liitto
Vuonna 2000 liike-elämässä kärvistelevä Navalnyi lähti mukaan politiikkaan. Venäjän yhdistynyt demokraattinen puolue Jabloko oli perustettu 1994, ja Navalnyi arvioi puolueen puutteista huolimatta sen olevan paras väylä saada poliittista vaikutusvaltaa Venäjällä. Jablokon tunnetuimpia poliitikoita ovat olleet Boris Nemtsov ja shakkisuuruus Garry Kasparov, jonka kytkökset Yhdysvaltoihin ja erityisesti tiedustelupalvelu CIA:han eivät ole pysyneet salassa.
Navalnyista kehkeytyi myös rasisti: eräällä videollaan hän puhuu ”laittomista maahanmuuttajista” ja vertaa heitä hammasmätään.
Alusta asti Navalnyin poliittinen tavoite oli selkeä: piti aikaansaada markkinaliberaalin talousoikeiston ja äärioikeiston liitto, jolla haastaa Venäjän valtaapitävät oligarkit. Navalnyi muun muassa osallistui Venäläiseen marssiin 2005, jossa oli mukana erilaisia tsaarin monarkiaa ihailevia konservatiivisia piirejä sekä juutalais- ja siirtolaisvihamielisiä tahoja. Homma meni niin pitkälle, että lopulta Navalnyi erotettiin Jablokosta 2007 natsisympatioiden vuoksi.
Nöyryyttävän erottamisen jälkeen Navalnyi alkoi toteuttaa unelmaansa, jossa yhdistyisivät kansallismielinen äärioikeisto sekä liberaali, markkinataloutta kannattava pikkuporvaristo ja yritysmaailma. Navalnyista kehkeytyi myös rasisti: eräällä videollaan hän puhuu ”laittomista maahanmuuttajista” ja vertaa heitä hammasmätään, josta terve venäläinen hammaskalusto on puhdistettava. Kaukasialaiset siirtolaiset ovat Navalnyin mukaan ”torakoita”, jotka tulisi tuhota oikeamielisen Venäjän tieltä.
Navalnyin politiikka ”katastrofi”
Vuoteen 2011 mennessä Navlanyi oli solminut liittolaissuhteita useiden fasististen järjestöjen kanssa. Hänen maineensa äärioikeistolaisena populistina ja Putinin hallinnon varteenotettavana oppositiovoimana alkoi olla vahvimmillaan.
Samaan aikaan Nalvanyi sai voimakkaita tukijoita länsimielisistä tahoista. Hän oli jo 2000-luvun alkupuolella solminut suhteita Boris Jeltsinin ja Jegor Gaidarin piireihin. Erityisesti jälkimmäistä pidetään Neuvostoliiton jälkeisen Venäjän vahvan talouden uusliberalistisen ”shokkiterapian” arkkitehtinä. Nalvanyin kampanjoita rahoittamaan tulivat muun muassa vahvat Alfa Bankin länsimieliset oligarkit Vladimir Ashurkov ja Mikhail Fridman.
Työväenluokan kannalta Navalnyin hallinto olisi täydellinen katastrofi.
Clara Weissin mukaan lännessä Navalnyi on nähty välikappaleena, joka yhdistämällä Venäjän äärioikeiston voimat ja Putinin oligarkian vastaiset kapitalistit nousisi valtaan sen jälkeen kun Putin olisi pakotettu väistymään. Navalnyin taustavoimia eivät tämän fasistiset ja rasistiset poliittiset kumppanit ja tavoitteet tunnu haittaavan: riittää, että Navalnyi vastustaa Putinin valtaa, on länsimielinen ja kannattaa äärimmilleen vietyä vapaata kapitalismia.
Weiss arvioi, että onnistuessaan Navalnyin politiikka merkitsisi vain omaisuuden ja vallan uusjakoa Venäjän oligarkkien kesken. Työväenluokan kannalta Navalnyin hallinto olisi täydellinen katastrofi.
Kivinen tie
Navalnyin tie valtaan on osoittautunut kiviseksi. Hänen poliittinen ohjelmansa ei ole saanut laajaa vastakaikua venäläisessä äänestäjäkunnassa, ja hän on ollut jatkuvasti napit vastakkain valtiovallan kanssa. Lukuisten rikosepäilyt ja tuomiot Nalvanyi on kuitannut poliittisena vainona.
Turhautunut Navalnyi yritti lietsoa ”vaalilakkoa”, mutta sen tulokset jäivät köykäisiksi.
Vuonna 2018 Navalnyi ilmoitti haluavansa asettua ehdolle Venäjän presidentinvaalissa, mutta Venäjän keskusvaalilautakunnan mukaan hän ei sitä voinut tehdä rikostuomioiden vuoksi. Turhautunut Navalnyi yritti lietsoa ”vaalilakkoa”, mutta sen tulokset jäivät köykäisiksi: hän sai aikaiseksi vain muutaman tuhannen ihmisen mielenosoitukset Moskovassa ja Pietarissa.
Parhaiten Navalnyi menestyi Moskovan pormestarivaaleissa 2013, jossa hän sai 27 prosentin kannatuksen. Muutoin hänen kannatuksensa vaaleista riippumatta on ollut muutamia prosentteja. Esimerkiksi vuonna 2017 tehtyjen mielipidemittausten mukaan vain noin neljä prosenttia olisi varmasti äänestänyt Nalvanyia presidentiksi, mikäli tämä olisi ollut ehdolla.
Nyt Navalnyi on taas otsikoissa. Lännessä Navalnyi on saanut sympatiaa, vaikka hänen poliittisia näkemyksiään ei haluta esille tuoda. Putin-vastaisuus on tällä hetkellä niin kovassa kurssissa, että kuka tahansa hänen vastustajansa näyttää kelpaavan ”liberaalille” lännelle.
Lähteet:
Jacobin Magazine. Per Leander & Aleksei Sahnin: Russia’s Trump.7.11.2017
BBC News: Moscow riots after 'murder by migrant'. 14.10.2013
WSWS: Clara Weiss: What does Russian “opposition leader” Alexei Navalny represent? 9.1.2018
WSWS: Clara Weiss: US media glorifies small protests by right-wing Putin opponent Alexei Navalny. 1.2.2018
Tilaa Tiedonantaja ja saat radikaalin vasemmistolaisen äänen kotiisi kerran kuukaudessa ja/tai koko lehden diginä myös verkossa! |
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Petteri Orpon johtama oikeistohallitus kohtelee kulttuurialaa todella kovalla kädellä. Minja Kosken mielestä hallituksen tekemät leikkaukset kulttuuriin ja muuallekin yhteiskuntaan aiheuttavat suurta surua. Koski löytää silti myös toivon pilkahduksia.
Naton harjoitustoiminnan suunnittelua yhteensovittava NEPAC-kokous järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa. Mielenosoittajien mukaan koko sotilasliitto pitää lakkauttaa.
Post-punk-yhtye Dragsvikin esikoislevy julkaistiin elokuussa. Kappaleissa korostuu kapitalismin ja fasismin vastainen sanoma. Tiedonantajan haastattelussa yhtye kehottaa lopettamaan miljonäärien perseennuolemisen.
- 1 / 168
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Vasemmistokoalitio NPP:n ehdokas Anura Kumara Dissanayake on voittanut Sri Lankan presidentinvaalit. Lähes 7 miljoonaa srilankalaista antoi tukensa NPP-koalition lupaamille sosiaalisille uudistuksille, demokraattisten oikeuksien laajentamiselle, korruption vastaiselle työlle ja julkisten palvelujen rakentamiselle.
YK:n yleiskokouksen äänestyksessä vaadittiin ylivoimaisella enemmistöllä, että Israel lopettaa laittoman läsnäolonsa miehitetyillä palestiinalaisalueilla 12 kuukauden kuluessa. Äänestyksessä annettiin 124 ääntä puolesta, 14 vastaan ja 43 tyhjää. Äänestys järjestettiin vain vähän Israelin tekemän terrori-iskun jälkeen.
Afrikan kansalliskongressi ANC ei saavuttanut tarvitsemaansa suoraa enemmistöä vaaleissa, mutta sillä on edelleen suurin äänestäjien tuki. Maan siirtymävaiheen epäonnistuminen köyhyyden poistamisessa on avannut oven populistiselle etnonationalistiselle politiikalle. Etelä-Afrikan vaalitulosta analysoi Mark Waller.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.