Me ja muut

Kun tätä nettiä on eräänlaisena välttämättömyytenä joutunut käyttämään, on saanut yhä uudelleen törmätä iki-ihaniin fasistipersuihin. (Kai sen voi sanoa ääneen, että osa Perussuomalaisten jäsenistä ja kannattajista on fasisteja. Löytyyhän heitä jo uusnatsiliikkeestäkin.) Nämä "patriootit" tekevät ison eron suomalaisen ja ulkomaalaisen välille: ensin mainittu on "meitä", jälkimmäinen taas kuuluu ryhmään "muut". Politiikan täytyisi fasistipersujen mukaan lähteä "meidän" eduistamme, vaikka tämä rikkoisikin ihmisoikeuksia ja -elämiä.

Kenellä on loppujen lopuksi oikeus kuulua ryhmään "me"? Kun fasistipersut puhuvat isänmaallisia, he ovat viittaavinaan kaikkiin suomalaisiin. Tässä yhteydessä ei vaivauduta muistamaan niitä lukuisia suomalaisten alaryhmiä, joita he myös kohtelevat vastapuolinaan. Näitä ryhmiä on niin paljon, että "meidän" lukumäärä tipahtaa dramaattisesti. Itse asiassa jäljelle jää "patrioottisesti" puolustettavaksi täydellä varmuudella suomalaisten vähemmistö.

Ensimmäisenä putoavat tietysti pois kaikki ulkomaalaistaustaiset. Ei auta, vaikka tuntee itsensä suomalaiseksi ja puhuu täydellistä suomea: mamu se on kumminkin. Samalla heittoliikkeellä lentävät muiden ryhmään myös suomenruotsalaiset, vaikka kuinka asuisivat tuhatvuotisilla kotikonnuillaan. Heti perään fasistipersut ovat jo erottelemassa pääjoukosta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Homoseksuaalit, transsukupuoliset ynnä muut eivät ole "patrioottien" suosiossa. Biseksuaalit voisivat teoriassa mennä läpi, jos malttaisivat pitäytyä heterosuhteissa, mutta koska tämä ei heidän luontonsa tuntien ole varmaa, on heidätkin varmuuden vuoksi ulkoistettava.

Seuraavana tulee kysymykseen poliittinen suuntautuminen. Vihreistä on tullut kaikkien persujen arkkivihollisia, ja vasemmistolaisia fasistit vihaavat sattuneesta syystä muuten vain. Niinpä yhdelläkään vihreiden, Vasemmistoliiton tai vasemmiston pienpuolueiden kannattajalla ei ole pääsylippua fasistipersujen omien puolelle. Heidän mukanaan ohjataan tylysti sivuun, poliittisesti epäkorrektin "patriootin" Anders Breivikin esimerkin innoittamana, sosiaalidemokraattien kannattajat ja äänestäjät. Erittäin paljon fasistisessa mielessä arveluttavaa väkeä löytyy myös nukkuvien puolueen laajasta kannattajakunnasta. Anarkistit ovat ilmiselvästi ryhmää "muut", samoin kaikki ne vasemmistolaisittain yhteiskuntakriittiset, jotka eivät nykyisin äänestä menetettyään toivonsa politiikkaan.

Viime kädessä fasistipersut pudottavat "me"-ryhmästä myös jokaisen suomalaisen, joka hyväksyy maahanmuuton, seksuaalisen tasa-arvon ja punavihreän opposition olemassaolon. EU-jäsenyyden kannattajilla ei ole asiaa omien joukkoon yhtään sen enempää, puhumattakaan pasifisteista, feministeistä, punkkareiden ja hiphoppareiden kaltaisesta alakulttuuriväestä, tai muuta uskoa kuin kristinuskon dogmaattista muotoa tunnustavista. Niinpä fasistipersujen myyttinen "me"-ryhmä, jonka etuja he ovat "patrioottisesti" valmiit puolustamaan, on pienehkö yhdenmukainen klikki: suomenkieliset suomalaistaustaiset kristityt heterot, jotka kannattavat nationalistista ja konservatiivista aatetta sekä halveksivat tasa-arvoa, yksilönvapautta ja demokratiaa.