Suunnitelmia Irakin pirstomiseksi viritellään taas
Tiedonantajassa
kerrottiin jo ennen Yhdysvaltojen hyökkäystä
Irakiin salaisista ja julkisista suunnitelmista, joiden mukaan Irak on tarkoitus
miehityksen jälkeen pirstoa kolmeen eri osaan. Nyt kun miehittäjät
ovat epäonnistuneet irakilaisten vastarinnan tukahduttamisessa, nämä
suunnitelmat ovat putkahtaneet uudelleen esiin.
The New York Times
-lehdessä 25. marraskuuta suunnitelmia
propagoi
Leslie Gelb
. Gelb on vaikutusvaltainen henkilö. Vielä
hiljattain hän johti puhetta USA:n tärkeässä ulkomaansuhteiden
neuvostossa (Council on Foreign Relations).
Gelb ehdottaa Irakin korvaamista kolmella minivaltiolla: "Kurdit pohjoisessa,
sunnit keskiosassa ja shiiat etelässä". Gelbin ideana on,
että miehittäjät irrottaisivat pääosan joukoistaan
ns. sunnikolmiosta shiiojen ja kurdien asuttamien alueiden valvontaan. Hankaluuksia
miehittäjille aiheuttavat sunnit jätettäisiin nääntymään
ilman öljyä ja öljytuloja, jolloin näiden olisi pakko
perääntyä pyrkimyksissään tai kärsiä
seuraukset.
Muun muassa CIA:lla on ollut samanlainen suunnitelma jo aikaisemmin,
mutta Israelille Irakin jakaminen on ollut vielä vanhempi unelma. Israelin
ulkoministeriön virkailija
Oded Yinon
kirjoitti jo 1982, että
"Irakin hajottaminen on meille vielä tärkeämpää
kuin Syyrian hajottaminen". Hän arvioi, että kaikenlaisten
arabien sisäisten konfliktien lietsominen auttaisi Israelia saavuttamaan
tavoitteensa, "Irakin pirstomisen pieniksi erillisiksi palasiksi".
Kaikkiin näihin suunnitelmiin liittyy etninen puhdistus.
Gelb haluaa hajottaa Irakin muuttamalla kurdienemmistön asuttaman
pohjoisen ja shiiaenemmistön asuttaman etelän "itsehallinnollisiksi
alueiksi rajoin, jotka vedetään niin tarkkaan kuin mahdollista
etnisten linjojen mukaisesti".
Irakin jakosuunnitelmat noudattavat entisen Jugoslavian pirstomisen esimerkkiä,
ja niissä on otettu huomioon se, että tällainen menetelmä
provosoi sisällissotaa ja verenvuodatusta, kuten tapahtui Jugoslaviassakin.
Koska kaikki eri alueet Jugoslaviassa pitivät sisällään
merkittäviä vähemmistöjä, niiden toisistaan erottaminen
oli mahdotonta ilman väestön pakkosiirtoja. Juuri siksi Saksa
ja sitten USA salaisesti rahoittivat ja aseistivat rasistisia ääriaineksia.
Tämä teki sisällissodasta lähes väistämättömän,
koska Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki olivat ajaneet
Jugoslavian vararikkoon alistamalla sen uusliberalismin alaiseksi Berliinin
muurin kaatumisen jälkeen.
Kaikki tämä vain salattiin huolellisesti suurelta yleisöltä.
Aivan samoin kuin suurelta yleisöltä nyt salataan se tosiasia,
että entisen Jugoslavian kansat on ajettu pahempaan kurjuuteen ja työttömyyteen
kuin koskaan aikaisemmin. Samaan aikaan ylikansalliset yhtiöt ovat
ottaneet käsiinsä maan varallisuuden.
Irakissakaan kolme suurta väestönosaa eivät asuta vain
kukin omaa aluettaan, vaan ovat suurelta osin sekoittuneet keskenään.
Gelb tietää hyvin, että maan pirstomisstrategian aloittaminen
Irakissa lietsoisi kaikella todennäköisyydellä vakavia "etnisiä"
selkkauksia, kenties jopa sisällissodan. Hän julistaa kyynisesti,
että Irakin keskiosan valtio "saattaisi rangaista keskiosaan jätettyjä
huomattavia vähemmistöjä, erityisesti Bagdadin laajoja kurdi-
ja shiiaväestöjä". "Näillä vähemmistöillä
täytyy olla aikaa ja mahdollisuuksia organisoida ja hoitaa asioitaan,
tai mennä joko pohjoiseen tai etelään."
Tällä tavoin miljoonat ihmiset pakotettaisiin lähtemään
seuduilta, joilla he ovat aina asuneet. Mutta Gelbille se sopii, jos USA
näin voi varmistaa siirtomaatyylisen herruutensa. Jugoslavian esimerkki
ei häntä varoita. Gelbin mielestä sisällissota Jugoslaviassa
oli suuri menestys USA:lle, koska se antoi mahdollisuuden hajottaa maan,
joka vastusti ylikansallisia yhtiöitä. Hän viittaa avoimesti
Jugoslavian "toiveita antavaan esimerkkiin".
USA julisti sekaantuvansa Jugoslavian asioihin estääkseen "etnisen
puhdistuksen". Gelb myöntää, että tästä
ei todellisuudessa ollut kyse. "Etnisesti puhtaat" valtiot ovat
OK, kunhan ne palvelevat Washingtonin suunnitelmia. Ylistäessään
"etnisesti puhtaita" valtioita (Gelb puhuu myös "luonnollisista
valtioista") Gelb moittii
Titoa
"hyvin erilaisten etnisten
ryhmien" kokoamisesta yhdistyneeksi Jugoslaviaksi samalla kun hän
uskottelee, että Irak on samoista syistä "keinotekoinen valtio".
Gelbin teoria "etnisesti puhtaista" valtioista on identtinen
Hitlerin
teorian kanssa. Teorian ovat omaksuneet myös sionistit,
jotka haaveilevat "arabeista puhdistetusta" Israelista. Jugoslaviassa
teoriaa kannattivat lännen liittolaiset, Kroatian
Tudjman
ja
Bosnian
Izetbegovic
, samoin kuin Serbian oikeistojohtajat.
USA enempää kuin muutkaan kolonialistit ei tietenkään
kannata teoriaa opillisista syistä. Se kannattaa tai vastustaa "etnisesti
puhtaita" valtioita sen mukaan, miten se sopii sen strategisiin etuihin.
Ainoa tavoite on heikentää vastarintaa.
Britit aikoinaan organisoivat huolellisesti Irlannin, Intian, Pakistanin
ja muiden hallitsemiensa maiden jaon. Yhdysvaltalainen strategi
Zbigniew
Brzezinski
haluaa puolestaan jakaa Venäjän kolmeksi maaksi
eristääkseen Moskovan öljyvaroista. CIA:lla on omat suunnitelmansa
Saudi-Arabian jakamiseksi.
On varsin metkaa, että samaan aikaan kun EU:n ja USA:n ympärille
on muodostumassa hyvin laajoja taloudellisia ja poliittisia kokonaisuuksia,
nämä samat suurvallat organisoivat tiettyjen muiden - niitä
vastustavien - maiden balkanisointia.
Edellä esitellyn Leslie Gelbin suunnitelman olemus on ajaa Irak sisällissotaan
USA:n siirtomaatyyppisen miehityksen pelastamiseksi ja maan öljyvarojen
varastamiseksi. USA tulee yrittämään Irakin kaikissa väestöryhmissä
ilmenevän vastarinnan hajottamista rankaisemalla niitä, jotka
haluavat jatkaa yhteiseloa ja organisoimalla "etnistä puhdistusta".
USA:n suunnitelmana on hajottaa Irakia kiristämällä ja syyllistämällä
ennen kaikkea miehittäjien suhteen uppiniskaisimpia sunneja.
Tuleeko USA toteuttamaan Gelbin suunnitelmaa? Mikä voisi estää
sitä tekemästä niin? Ennen kaikkea pelko, että Irakin
shiialainen valtio liittyisi Iraniin, USA:n kannalta vahvimpaan "vihamieliseen"
valtioon Lähi-idässä. Ja pelko, että Irakin kurdivaltio
toimisi esimerkkinä kurdeille, jotka haluavat eroon Turkista, USA:n
liittolaisvaltiosta. Mutta jos irakilaisten vastarinta edelleen voimistuu
ja yhtenäistyy, silloin USA on vaarassa menettää pelin Irakissa
ja se saattaa turvautua pirstomissuunnitelmiin.
Maailman imperialisminvastaisille voimille Jugoslavian esimerkki on varoitus.
Muiden maiden suistaminen samanlaiseen murhenäytelmään ei
saa tulla kysymykseen. Ainoa mahdollinen vastaus on rakentaa maailmanlaajuinen
rintama USA:n politiikkaa vastaan ja tukea vastarintaa kaikkialla, nyt ennen
kaikkea irakilaisten vastarintaa.