Elämän tarkoitusta etsimässä
Jean-Paul Sartre (1905-1980) filosofina, poliitikkona, näytelmäkirjailijana ja prosaistina ei oikein koskaan ole Suomessa ollut laajojen kansanjoukkojen suosiossa, ainakaan samalla tavalla kuin muualla Euroopassa. Niinpä ei ole kummallista, että esimerkiksi hänen suurta keskeneräiseksi jäänyttä romaanisarjaansa Les chemins de la liberté (Vapauden tiet) ei ole koskaan suomennettu, niin kuin ei hänen yhteiskuntakriittisiä esseitään tai filosofisia pääteoksiaankaan.
Sartrella on kuitenkin erityinen paikkansa kirjallisuuden Nobel-palkinttujen historiassa; hän on nimittäin ainoa, joka on vapaaehtoisesti luopunut palkinnosta. Sartrelle tyypillistä, että hän ei koskaan selitellyt kieltäytymistään. On toki ounasteltu, että hän piti koko palkintoruljanssia kapitalistisen maailman hapatuksena ja yrityksenä vaikuttaa vapaaseen kirjallisuuteen....
Lehdessä myös Arto Tuomisen kirja-arvio "Kirjallisia muistumia pojalta jolla oli iloton lapsuus" Sartren kirjasta Sanat.
ARTO TUOMINEN