YK, globalisaatio ja maailman naiset
Globalisaatio tuntuu käsitteenä ja ajatuksena varsin nuorelta. Kuitenkin ensimmäinen vaihe globalisaatiota oli jo vuosisatojen takainen siirtomaajärjestelmä. Se oli silloin jo maailmanlaajuinen ja taloudellinen järjestelmä. Sitä hallittiin hyvin tiukin ottein muutamasta Euroopan pääkaupungista, mutta toisen maailmansodan jälkeen järjestelmä alkoi hajota.
Naisjärjestöt ovat olleet kansainvälisinä vaikuttajina jo yli 80 vuoden ajan, aina Kansainliitosta asti. Naisten vaikutus ja osallistuminen on jatkunut kasvavalla menestyksellä. Jo 1920-luvulla kansainvälisen työjärjestön ILO:n perustamisesta lähtien ovat naisjärjestöt seuranneet aktiivisesti hallitusten välistä yhteistyötä. Vuonna 1919 oli Washingtonissa amerikkalaisten ja eurooppalaisten ay-naisten yhteistoimin järjestämä ensimmäinen työläisnaisten aktiivinen kongressi.
Mukana perustamassa YK:ta
Kun toisen maailmansodan jälkeen perustettiin YK, olivat naisjärjestöt silloin jo mukana. Naiset tulivat näkyvästi mukaan myös maailmanpolitiikkaan. Naisilla oli tässä vaiheessa ratkaisevan tärkeä rooli mm laadittaessa YK:n peruskirjaa ja ihmisoikeuksien julistusta.
Naisten oikeudellisesta asemasta kirjattiin tärkeimmät, ensisijaisesti parannusta vaativat asiat:
-poliittiset oikeudet
-naisten oikeudellinen asema niin yksilöinä kuin perheenjäseninäkin
-naisten ja tyttöjen mahdollisuudet saada opetusta ja koulutusta, ammatti mukaan lukien
-naisten asema työelämässä
Naisten poliittiset oikeudet eivät olleet itsestään selvä asia vielä 1940-luvulla. Tarvittiin myös kansainvälinen yleissopimus, jolla pyrittiin korjaamaan naisen asemaa mm. avioliitossa. Samoin perhesuunnittelu oli vielä 1960-luvulla hyvin uusi asia kaikkialla. Teollistuneiden maiden naisliikkeissä se sai kannatusta ja kasvoi nopeasti myös muualla kuten Intiassa.
Jo 1970-luvulla alettiin nähdä ja ymmärtää, ettei naisten asemaa voida edistää erillään kehityksestä, eikä kehityksessä päästä eteenpäin, ellei naisten roolia ja panosta oteta täysipainoisesti huomioon.
Hertta Kuusinen ja YK:n naisten vuosi
YK:n naisten asemaa käsittelevä toimikunta oli jo vuosia yrittänyt kiinnittää huomiota naisiin kehitysmaiden kylissä. Monien vaiheiden jälkeen kutsuttiin Helvi Sipilä Suomesta ensin YK:n apulaispääsihteerin tehtävään. Saavutus oli myös, kun yleiskokous julisti seuraavan vuoden Kansainväliseksi Naisten vuodeksi.
Se onkin poikkeuksellisen onnistunut esimerkki siitä, miten kansalaisjärjestön aloitteesta voi syntyä YK:ssa päätös, josta lähtee liikkeelle uusi vaihe.
Naisten Kansainvälinen Demokraattinen Liitto (NKDL) oli eräs niistä järjestöistä, jotka aktiivisesti käyttivät hyväkseen konsultatiivista asemaansa. Sen puheenjohtajana oli 1970-luvun alussa Hertta Kuusinen Suomesta. Kuusinen teki maaliskuussa 1972 esityksen, että YK:n tulisi järjestää "kansainvälinen naistenvuosi" naisten tarpeiden nostamiseksi esiin. Kuusinen sai liittonsa esityksen taakse myös muita järjestöjä. Toimikunta päätti esittää YK:n yleiskokoukselle, että vuosi 1975 julistettaisiin kansainväliseksi naistenvuodeksi. Jo saman vuoden syksyllä asia hyväksyttiin myös YK:n yleiskokouksessa.....
KAIJA KIESSLING
* * *
Lähteet: Hilkka Pietilä: Naiset ja YK, vuosikymmenen menestystarina, Global Finland, Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote