Orpo-Purran hallitus myy yleistukea hallinnollisena yksinkertaistuksena, mutta työväenluokan näkökulmasta kyse on jostain aivan muusta: sosiaaliturvasta tehdään kontrollin ja leikkausten väline, jossa nuori työtön mitataan perheen tuloyksikön kautta eikä yksilönä. Samalla kun pääoma saa vapaat kädet budjettikuriin ja markkinoistamiseen, työntekijöiltä ja opiskelijoilta viedään itsenäisyyden ja ihmisarvon edellytykset. Kysymys kuuluu: kenen arkea helpotetaan ja kenen elämää vaikeutetaan, kun sosiaaliturva muutetaan oikeudesta ehtojen varaan annetuksi armopalaksi? SKP:n SOTE-ryhmän vaihtoehto – 1500 euron perusturva ilman karensseja ja tarveharkintaa – piirtää näkyviin todellisen jakolinjan: leikkausten Suomi vai ihmisarvoinen turva kaikille.

Lapin asukkaiden valitukset tiestön kunnosta ja terveyspalveluiden puutteesta kaikuivat ennen kuuroille korville, mutta tämä näyttää muuttuneen Naton myötä. Muuttuneet asenteet näkyvät nyt politiikassa, mutta auttaako se asukkaita arjessaan?

527 valtuutettua ja varavaltuutettua ei ole ilmoittanut vaalirahoitustaan määräajassa. VTV uhkaa poliitikkoja nyt 7000 euron sakolla. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ilmiö on toistuva ja huolestuttava. Kyse ei ole pelkästä unohtamisesta vaan vallan piilottamisesta. Demokratia tarvitsee läpinäkyvyyttä – ei hiljaisuutta.

Brasilian rauhanliikkeen ikoni Socorro Gomes esitti polttavan marxilaisen puheenvuoron Caracasin kansainvälisessä rauhanseminaarissa Venezuelassa (25.7.). Puheessaan rauhanveteraani piirtää maailmankuvan imperialismin väkivallasta, hegemonian murentumisesta ja kansainvälisen solidaarisuuden välttämättömyydestä.

Orpo-Purran jallitus aikoo poistaa työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden. Päätös iskee suoraan työväenluokan järjestäytymiseen. Asiantuntijat ja järjestöjohtajat varoittavat verosanktiosta. 

Venezuela valmistautuu kunnallisvaaleihin 27.7. Nämä ovat jo kolmannen vaalit vuoden sisällä. Petaren kaupunginosa, miljoonien työväenluokan asuinpaikka, elää vaalien arkea konkreettisesti: vesikatkot, julkisen liikenteen haasteet ja paikallinen stigma eivät ole vain infrastruktuurikysymyksiä, vaan kertovat siitä, miten ihmiset kokevat oman arkensa ja tarpeen muutokselle. Haastattelen kolmea nuorta naista. He puhuvat rauhallisesti elämästään ja tulevasta äänioikeudestaan — ei vastakkainasettelun vaan arkisen osallistumisen kautta. Tämä on juttu siitä, kuinka politiikka syntyy, vaikka puistoissa viisaiden nuorten naisten keskustelussa - ei pelkästään vaalihuoneistoissa — ja kuinka optimismi asuu nuoruudessa, joka uskaltaa nähdä tulevaisuuden omana tilanaan.

Kesäkuussa 2025 Haagin kaduille kokoontui monimuotoinen joukko rauhanaktivisteja, feministisiä verkostoja ja työväenliikkeen toimijoita vastustamaan Naton huippukokousta – mukana oli myös SKP:n rauhanryhmän jäsen Liisa Taskinen, joka raportoi tapahtumista paikan päältä. Euroopan militarisoitu nykyhetki tuo esiin tarpeen uudenlaiselle rauhantyölle, joka ei tyydy reagoimaan kriiseihin vaan etsii aktiivisesti vaihtoehtoja aseisiin ja varustelukierteeseen.   

”Olemme kritiikittömästi rakastuneet ideaan lyhyemmästä työajasta”, sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA:n tutkimusjohtaja Antti Kauhanen. ETLA:n kesäkolumni tuo laiturinnokkiin kriittisen näkökulman nelipäiväisestä työviikosta. "Akateemisista raporteista ei voida tehdä mitään päätelmiä nelipäiväisen työviikon vaikutuksista työntekijöihin tai organisaatioihin", Kauhanen väittää ja viittaa lyhyempää työaikaa ajavien tahojen puutteellisiin tutkimusasetelmiin. Kauhan vaatii lyhyemmästä työajasta vaikuttavuustutkimusta.

Miksi työväen pitäisi kantaa vastuu luontokadosta, kun suuryritykset tekevät voittoa ekokatastrofin kustannuksella? Suomessa kehitetään laskureita, joilla mitataan yksilön luontojalanjälkeä, mutta järjestelmällisesti vaietaan pääoman vastuusta ympäristön tuhoutumisessa. Samalla poliittinen sensuuri ja keskiluokkaistuva media kaventavat kriittisen journalismin tilaa, kun työväenluokan ääni pyritään sulkemaan marginaaliin. Kapitalistisen kriisijärjestelmän rajat tulevat vastaan luonnossa, mediassa ja ihmisoikeuksissa – ja juuri siksi tarvitaan luokkatietoista, pyyteetöntä joukkovoimaa ja toisenlaista tiedonantamista - Tiedonantajaa - nyt enemmän kuin koskaan.

Nato-jäsenyys on nyt osoittanut, että Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua käydään kuin pakosta – ja oikeistovoimien johdolla. Haagissa pidetty natomaiden kokous nosti sotabudjetit viiteen prosenttiin. Yhä useampi kysyy, mitä me oikeastaan olemme puolustamassa – ja kenen ehdoilla. Kun aseet vaativat osuutensa, jääkö jäljelle mitään rauhalle, oikeudenmukaisuudelle, yhteiselle tulevaisuudelle tai ihmisten perusturvalle? Parlamentin humanistit ovat eksyksissä. Onko enää olemassa poliittista liikettä, joka uskaltaa sanoa ei sekä aseille että niille arvoille, joita ne kantavat?

Heikki Ekman kulkee toisin – kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti. Hänelle politiikka ei ala puoluekokouksista vaan keittiönpöydästä, kävelyretkiltä ja kysymyksistä, joihin ei ole valmiita vastauksia. Kesäkuun puolivälissä Porissa pidetty Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous valitsi Ekmanin puolueen pääsihteeriksi. Hänen ajattelunsa punoo yhteen luokkakriittisyyden, ekologisen vastuullisuuden ja inhimillisen yhteyden etsimisen pääomakeskeisen järjestyksen varjossa – kommunismi ei ole hänelle menneen kaipuuta, vaan liike, joka kutsuu rakentamaan toisenlaista maailmaa, yhdessä, askel kerrallaan.

Tiina Sandberg ei tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan avaa tilan yhteiselle ajattelulle ja toisin toimimiselle. Hänen poliittinen kielensä ei sovi iskulauseisiin, vaan se kutsuu rakentamaan uutta kieltä kapitalismin jälkeiseen aikaan – kieltä, jossa toivo ei ole harha, vaan menetelmä. Sandberg ei tee politiikkaa gallupien mittatikulla, vaan kysyy, mitä tarkoittaa toimia, kun maailma on vielä kesken. Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous valitsi Sandbergin 14.–15.6. Porissa puolueen uudeksi puheenjohtajaksi.

Urheilu ei ole yhteiskunnasta irrallinen saareke. Jalkapallon mestaruusmittelön alkaessa Tiedonantaja kertoo futisfaneille kisojen poliittisesta historiasta.

SKP:n keskuskomitean kokous valitsi lauantaina 19.5. puolueelle uuden pääsihteerin.

Heikki Tervahattu on Helsingin yliopiston ekologisen ympäristönsuojelun dosentti, joka paneutuessaan sotien ja asevarustelun aiheuttamiin ekologisiin uhkiin on seurannut vuosikymmenien ajan myös kansainvälisen politiikan kysymyksiä. Seuraavassa Tervahatun mietteitä mm. NATOon, Yhdysvaltojen tulevaan sotaharjoitukseen Suomessa, Suomen turvallispolitiikkaan, NATOn isäntämaasopimukseen sekä Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin liittyen.

60-luvun kasvatti Päivi Uljas on tehnyt pitkän päivätyön ammattiyhdistysliikkeen ja erityisesti Elintarviketyöläisten Liiton palveluksessa. Myös akateeminen maailma on Uljakselle tuttu: vuonna 2012 julkaistussa väitöskirjassaan hän tarkasteli hyvinvointivaltiota ja erityisesti – kuten väitöskirjan otsikossa todetaan – hyvinvointivaltion läpimurtoa vuosien 1956 – 1964 välisenä aikana. Seuraavassa Uljaksen näkemyksiä hyvinvointivaltiosta ja sen roolista käytävään keskusteluun sekä päivän polttavista puheenaiheista. Artikkeli on kokonaisuudessaan luettavissa 4.3. ilmestyneessä Tiedonantajassa.

SKP:n piirit ja osastot järjestävät tammi- ja helmikuussa puolueen tovereille tarkoitettuja keskusteluja kesäkuun edustajakokousasioista – eli kaikesta siitä politiikasta, johon puolueessa halutaan kollektiivisesti tarttua ja josta syntyy jälkiä edustajakokousasiakirjoihin. Seuraavassa SKP:n puheenjohtajan JP Väisäsen mietteitä 19.3. pidettävään SORVIin liittyen.

SKP:n pääsihteeri Heikki Ketoharju ei jatka kesän edustajakokouksen jälkeen pääsihteerin tehtävissä. Pääsihteerin paikasta luopumiseen ei liity dramatiikkaa ja hänet tullaan tulevaisuudessakin näkemään aktiivisesti SKP:n toiminnassa mukana. Artikkelissa Ketoharjun mietteitä pääsihteerin tehtäviin ja yleisesti politiikkaan liittyen.