ELOKUVA-ARVIO: Rikas tyttörukka
Heti elokuvan alussa käy selväksi, ettei Sofia Coppolan ohjaama Marie Antoinette ole aivan kaikkein tavanomaisin epookkikuvaus. 1700-luvun lopulle sijoittuva elokuva nimittäin lähtee liikkeelle railakkaan rock-poljennan säestyksellä, ja muutenkin sen ääniraidalla kuullaan rokokooajan musiikin sijasta lähinnä 1970- ja 80-luvun hittejä esimerkiksi New Orderilta ja Adam Antilta.
Lähestymistavaltaan Marie Antoinette edustaa yksilökeskeistä naishistoriaa, ja sen painotuksia voitaneen myös pitää jossain määrin feministisinä. Ohjaaja Coppolan tarkoituksena on ollut esittää historiankirjoissa yleensä parjattu ja Ranskan vallankumouksen aikana mestattu kuningatar vain tavallisena ihmisenä, vikoineen ja vahvuuksineen. Kyseessä onkin empaattinen kuvaus Ranskan kruununprinssille pakkonaitetusta nuoresta itävaltalaisprinsessasta (Kirsten Dunst), jonka jokaista liikettä seurataan hovissa herkeämättä. Teinitytölle onkin varmasti ollut kova paikka muuttaa kotoaan Versailles’n linnaan, jossa hänellä ei ole hovietiketistä johtuen käytännössä lainkaan yksityiselämää, ei edes aamutoimien aikana tai aviovuoteessa....
EERO HIRVENOJA