Eurooppalaista koulutuspolitiikkaa Euroopan naisten näkökulmasta

Maaliskuun puolessa välissä järjestettiin Prahassa, Tshekissä Education seen through women’s eyes -konferenssi (suom. Koulutus naisten silmin). Konferenssin teemana oli naisten asema koulutusjärjestelmissä. Puhujia oli Espanjasta, Suomesta, Kreikasta, Itävallasta, Tsekistä ja Ranskasta. Yleisössä oli viitisenkymmentä osallistujaa useammasta maasta.

Konferenssin julkilausuttuna tavoitteena oli suuntaaminen kohti kaikille avointa eurooppalaista koulutusjärjestelmää, joka eliminoi sukupuolistereotyypit ja jossa kaikki ovat oikeutettuja osallistumaan ja olemaan sukupuolesta tai seksuaalisesta identiteetistä riippumatta.

Agnes Sjöberg, eläinlääkäri

Historianopettaja Eva-Liisa Raekallio esitelmöi pohjoismaisen naisen koulutuksen historiasta, suomalaisena tapausesimerkkinään Agnes Sjöbergin uraauurtavat opinnot ja työ eläinlääkärinä 1900-luvun alussa. Sjöberg oli Euroopan ensimmäinen naispuolinen eläinlääkäri, mutta myös Raekallion isoäidin täti.

– Agnes pääsi lopulta opiskelemaan Dresdenin lääketieteelliseen akatemiaan Saksassa, Raekallio kertoi.

– Hän oli kuitenkin ainoa nainen 300 miesopiskelijan joukossa. Erityisesti suomalaiset opiskelijat suhtautuivat häneen vihamielisesti ja yrittivät painostaa häntä lähtemään. Hän kirjoittaa muistelmissaan, että opettajat vaativat häneltä enemmän kuin miesopiskelijoilta.

Agnes selviytyi lukuisista vaikeuksista huolimatta, valmistui eläinlääketieteestä tohtoriksi ja alkoi eläinlääkärin uran. Hänen taitojaan ei ensin arvostettu, ja hän sai kunnioitusta hyvin hitaasti. Hänellä oli monia vihollisiakin, kuten Rainer Stenius Suomen Eläinlääkäriyhdistyksessä.

Naisten kodinhoidollisista kouluista nyky-Espanjan viipyvään epätasa-arvoon

Opettaja Adriana Sabaté ja lakitieteen professori Adoraciòn Guamàn Hernandez puhuivat Espanjan koulutusjärjestelmän historiasta ja opettajien asemasta. 1800-luvulla Espanjassa perustettiin Sabatén mukaan naisille kouluja, jotka opettivat kodinhoitoa, rukoilemista, ompelua ja perheestä huolehtimista.

– Opettajaksi aikovien naisten oli todistettava luku- ja kirjoitustaito ja muu kyvykkyytensä opettajantyöhön, Sabaté kertoi.

– 1900-luvulla toisen tasavallan aikana Espanja edistyi paljon ja naisten oikeudet mm. opettaa ja osallistua opetukseen kehittyivät. Naiset saattoivat osallistua ja haastoivat patriarkaalisen järjestyksen.

Sabatén mukaan kuitenkin kenraali Francon 40-vuotisen hallintokauden aikana naisia vastaan harjoitettiin julmaa repressiota, jonka tulos näkyi naisten aliedustuksena ja -suoriutumisena koulutusjärjestelmässä. Naisten tasa-arvoaktivismi oli myös laitonta.

– Naisten lukutaidottomuus Espanjassa on ollut aina kaksinkertainen miehiin verrattuna, Sabaté kertoi.

Nykyään naisille on enemmän mahdollisuuksia opettaa, mutta ongelmia ja rajoituksia on ollut edelleen. Epätasa-arvoa on esimerkiksi opintoihin myönnetyissä apurahoissa, ja naisia ei kunnioiteta nuorempien lasten tyypillisinä opettajina yhtä paljon kuin miehiä, jotka opettavat enemmän vanhempia lapsia.

Hernandez valaisi tilannetta lisää meneillään olevan talouskriisin taustaa vasten:

– Työttömyyden nousu on ollut dramaattinen. Tämä lama on vaikuttanut naisiin eri tavoin kuin miehiin. Lama vaikuttaa naisten työolosuhteisiin, ja heidän toipumisensa työttömyydestä on ollut hitaampaa. Pätkä- ja osa-aikatyö on samalla lisääntynyt.

Työttömyys on joka tapauksessa edelleen noin 25 prosentissa ja työntekijän työmarkkina-asema heikko, näkyi Hernandezin esittelemistä tilastoista. Prekaarien naistyöläisten osuus on hänen mukaansa kasvanut – tyypillisesti pätkätöitä tekevien naisten, joilla ei ole varaa kieltäytyä surkeastikaan palkatusta työstä huonoilla työehdoilla.

Hernandezin mukaan naisten ansiot Espanjassa ovat nyt 76 % miesten ansioista, mutta eläkkeet vain 60 %. Samalla perinteinen käsitys naisista kotitöiden tekijänä on edelleen yleinen.

Vaikka naiset ovat tulleet työmarkkinoille nyt, miehet "elättivät" pitkään perhettä käymällä töissä, ja perheenjäsenistä huolehtiminen jäi naisille. Nykyäänkin moni nainen käytännössä pitää huolta suvustaan.

– Kapitalistit käyttävät hyväkseen kotityön näkymättömyyttä, Hernandez kertoi.

Kreikka yhteiskunnallisen murroksen kynnyksellä?

Kreikkalainen vasemmistoaktiivi Aliki Kosyfologou kertoi säästöpolitiikan seurauksista Kreikassa ja nykyisen Syrizan hallituksen projekteista ja suunnitelmista edellisen hallituksen aikaansaamien sosiaalisten tuhojen korjaamiseksi. Hänen näkökulmansa oli naisten asema laajemmin kreikkalaisessa yhteiskunnassa.

– Viime vuosien aikana Kreikan sosiaalisia järjestelmiä on hävitetty. Tämä on johtanut naisten edustuksen vähenemiseen kreikkalaisessa yhteiskunnassa. Sukupuolijaon ja etnisten ryhmien osalta on menty myös takapakkia, jos ajattelee vaikkapa edellisen hallituksen keskitysleirejä maahanmuuttajille, Kosyfologou kuvaili.

– 1975 demokratian palautuessa tehtiin uudistuksia sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi, mutta partiarkaalinen ideologia on pysynyt edelleen hallitsevana Kreikassa.

Kuten monessa Euroopan maassa, myös Kreikassa työttömyys on vaikuttanut naisiin vielä enemmän kuin miehiin.

– Sukupuoliaspekti on Kreikan sosiaalisen kriisin osa. Uusliberaali säästöpolitiikka on liittynyt esimerkiksi sukupuolittuneeseen väkivaltaan Etelä-Euroopassa. Vuodesta 2010 asti on kuitenkin koettu kansanliike, jota voisin sanoa kreikkalaiseksi kevääksi. Edellisen hallituksen säästöpolitiikkaa vastaan järjestettiin massiivisia mielenosoituksia.

Kosyfologoun mukaan uudelle Syrizan hallitukselle tärkeä panostus on ollut keskustelu sosiaalisen liikkeen kanssa ja feministisen politiikan adoptointi. Syriza on kohdannut osin ansaitusti myös feminististä kritiikkiä, mutta Syrizan parlamenttiedustajissa on kuitenkin suurin osuus naisia kaikista puolueista.

– Feminisaation tavoite pistää alulle uudenlaisen poliittisen kulttuurin Syrizassa, Kosyfologou arveli.

Ei tuloksia ilman positiivisia visioita

Kosyfologou totesi keskustelussa, että Syrizan voitosta huolimatta on vielä paljon tehtävää sukupuolisen syrjinnän poistamiseksi ja naisten saamisessa yhteiskunnan piiriin, erityisesti koulutukseen.

– Jos meillä ei ole unelmia, mitään ei saada tehtyä, huomautti Birge Krondorfer, itävaltalainen filosofi. Aiemmin Krondorfer totesi myös Michel Foucault'n governmentality-ajatuksen mukaisesti, että meidän on pohdittava, miten uusliberalistinen järjestelmä saa meidät kriittisyydestämme huolimatta hallitsemaan tai hallinnoimaan itseämme ja muita järjestelmän omista lähtökohdista.

Miten uusliberalistista järjestelmää voidaan haastaa ja muuttaa kohti todellisempaa tasa-arvoa? Osallistujien vastaukset olivat monitahoisia.

– Hallituksen tulisi pyrkiä lopettamaan prekaarisuus erityisellä suojelukategorialla, jonka piiriin otetaan heikommassa asemassa olevat ryhmät kuten naiset, Hernandez siteerasi Espanjan yhdistyneen vasemmiston tavoitetta.

– Tarvitsemme vaihtoehtoisia tiloja, toisia tiedon muotoja, Krondorfer puolestaan puhui koulutuksen uusliberalistisuudesta.

– Tiede antaa vastaukset kaikkeen, mutta vastaus riippuu kysyttävästä kysymyksestä, itävaltalainen mikrobiologi Janine Guespin ehdotti.

– Nyt kysytään paljon teknologiaan liittyviä kysymyksiä. Tieteessä pitäisi kysyä myös esimerkiksi demokratiaan liittyviä kysymyksiä.