Hoitoalan tulevaisuuden puolesta

Alkuperäinen kirjoittaja: MARKO KORVELA

Pääkaupunkiseudun terveydenhuolto on kokenut valtavia muutoksia viimeisen 15 vuoden aikana. Laman jälkeen alkanut organisaatiouudistus johti vuonna 2000 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin syntymiseen.

HUS on Suomen suurin terveydenhuollon organisaatio. Se on myös maan toiseksi suurin työnantaja, joka työllistää noin 21 100 ihmistä. Erilaisia ammattinimikkeitä on 350.

Helsinkiläinen Ritva Kosonen on toiminut HUS:n laboratoriopalveluja tuottavan HUSLABin sekä HUS-Röntgenin tehyläisenä pääluottamusmiehenä konsernin perustamisesta lähtien. Sitä ennen Kosonen oli Helsingin kaupungilla vastaavissa luottamustehtävissä. Hän on myös toinen HUS:n koordinoivista pääluottamusmiehistä ja seurannut yhtymätason neuvotteluissa henkilöstöedustajana aitiopaikalta suomalaisen terveydenhuollon kentän muutoksia jo 13 vuoden ajan. Hän on ollut mukana tekemässä muun muassa sairaanhoitopiirin henkilöstöstrategioita.

Ritva Kosonen valmistui 34 vuotta sitten laboratoriohoitajaksi ja astui saman tien työelämään. Hän ehti tehdä laboratoriohoitajan töitä pitkään ennen siirtymistä päätoimiseksi Tehyn pääluottamusmieheksi.

Pesti sopii Kososelle hyvin, koska Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri on monen terveydenhoitoalan muutoksen ja uudistuksen kannalta eräänlainen koelaboratorio: se, mitä HUS:ssa tapahtuu, tapahtuu todennäköisesti jossain vaiheessa myös muualla Suomessa.

Tiivis yhteys kenttään

Ritva Kososen toimistotilat sijaitsevat Helsingissä Mäntytiellä, Meilahden sairaalan kupeessa. Samassa tilassa työskentelee myös neljä muuta tehyläistä, yksi superilainen sekä Julkisen ja hyvinvointialojen operatiivisen hoitopuolen pääluottamusmies.

Kosonen kertoo pitävänsä sekä hoitotyöstä että nykyisestä pääluottamusmiehen toimestaan. Työstä valtaosa tehdään konkreettisesti toimiston ulkopuolella. Kosonen korostaa, ettei pelkkä hallinnollinen näkökulma riitä: kenttään on pidettävä koko ajan tiivis yhteys. Työmaana on koko sairaanhoitopiirin alue, mikä merkitsee kenttäreissuja eri puolille Uuttamaata. Kun HUS:n alueelle on perustettu uusia toimipisteitä, on Kosonen käynyt jokaisessa henkilökohtaisesti paikan päällä.

Parasta pääluottamusmiehen toimessa onkin se, että saa olla ihmisten kanssa tekemisessä. Kosonen kiertää työpisteissä ja käy työpaikkakokouksissa selostamassa asioita. Tällä hetkellä häntä työllistää erityisesti Tehyn tuore työehtosopimus ja sen soveltaminen.

Yhtymätason neuvottelijana Kosonen pystyy vaikuttamaan kaikkiin paikallistason sopimuksiin.

– Joskus on ollut erimielisyyksiä ja vaikeitakin aikoja, mutta koskaan eivät henkilösuhteet ole olleet vaarassa, sanoo Kosonen.

Hän kertoo haluavansa mieluummin olla mukana järkevässä kehittämistyössä kuin kaikkien muutosten jarrumiehenä. Terveydenhuollon kenttä tarjoaakin tässä mielessä jatkuvasti uusia haasteita.

Nopeiden muutosten aikaa

Ritva Kosonen korostaa, että muutoksiin on saanut tottua aina. Ennen sairaanhoitopiirin muodostamista Helsingin kaupunki ehti Kososen pääluottamusmieskauden aikana muuttaa terveydenhuollon organisaatiotaan kahteen otteeseen vuosina 1995-2000.

– Henkilöstön kannalta muutoksissa on ollut huonoa niiden nopeus. Edellisiä muutoksia ei ehditä viedä läpi ennen kuin tulee taas jotain uutta. Henkilöstöä on vaikea sitouttaa liian kovaan muutosvauhtiin, sanoo Kosonen.

Tällä hetkellä henkilöstön näkökulmasta suurin haaste on organisaatiouudistus, joka käynnistyi HUS:n uuden toimitusjohtajan myötä. Oulun kaupunginjohtajan virasta HUS:n johtoon reilu vuosi sitten siirtyneen Kari Nenosen johdolla on valmisteltu kokonaisstrategian uudistusta, jonka tarkoituksena on saattaa sairaanhoitopiirin 31 omistajakunnan sekä itse palvelutuotanto-organisaation suhteet toimivammalle pohjalle.

Kososen mukaan itse uudistuksen sisällössä on paljon hyvää. Sen sijaan Kosonen ja muut henkilöstön edustajat ovat olleet huolissaan siitä, että uudessa johtamisjärjestelmässä on unohdettu hoitotyön asiantuntijuus. HUS on nykyään ainoa yliopistosairaanhoitopiiri, jossa ei ole hoitotyön asiantuntijuutta ylimmässä johdossa.

Kiistaa käydään nyt siitä, minkälaisia ammattinimikkeitä johtajanpaikoilta tulevaisuudessa voi löytyä. HUS-konsernin hallituksen mielestä ylempi toiminnallinen johtotehtävä vaatii jatkossa aina lääkärin pätevyyden. Hoitohenkilöstön edustajat puolestaan vaativat, että hoitotyön asiantuntijakoulutuksen pitää olla riittävä kriteeri. Heidän mielestään on selvää, ettei terveydenhuoltoa voida johtaa ja kehittää vain lääkärivetoisesti.

Huoli julkisen terveydenhuollon jatkuvuudesta

Viime syksynä käyty tiukka Tehyn työtaistelu oli Kososen mielestä innostava kokemus.

– Me hoitoalan työntekijät valmistauduimme yhdessä hyvään sopimuskierrokseen ja tosissaan lähdimme nostamaan hoitoalojen palkkatasoa siitä kuopasta, jossa olemme olleet käytännössä jo 1950-luvulta lähtien, toteaa Kosonen. Hänen mukaansa taustalla ei ollut mikään kokoomuslaisen valtiovarainministeri Jyrki Kataisen puolihuolimattomasti lausuttu vaalilupaus, vaan pitempiaikainen huoli suomalaisen julkisen terveydenhuollon jatkuvuudesta.

Ja hoitoväki oli valmis radikaaleihin toimiin. Täsmäirtisanoutumiset olivat Kososen mielestä hyvä työtaistelumenetelmä.

– Se, että väki irtisanoutui niin valtavalla massalla, kertoo, miten mitta oli täynnä. Vuosikausia oli turhaan pyydetty ja vaadittu lisää työntekijöitä ja parempia palkkoja, sanoo Kosonen.

Hän kehuu vastikään televisiossakin esitettyä Sopimus-dokumenttia, joka kertoo tuoreeltaan työtaistelun eri vaiheista. Siinä kiteytyi Kososen mielestä hyvin hoitajien oma viesti.

– Kävimme taistelua hoitoalan tulevaisuuden puolesta. Tärkeintä oli potilaiden hoidon turvaaminen ja henkilökunnan riittävyys jatkossakin.

Hoitajat eivät tällä hetkellä ymmärrettävästi paljoa perusta Kataisesta tai pääministeri Matti Vanhasesta.

– Päättäjillä eikä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen johdolla ole mitään käsitystä siitä, mikä terveydenhuollon kentän tilanne todellisuudessa on, huokaa Kosonen.

Eritoten riepoo tapa, millä hoitajia on pyritty syyllistämään kaikin keinoin. On sanottu, että "mitäs olette niin tyhmiä, että hakeudutte huonosti palkatulle alalle". Kososen mukaan moinen on alentavaa puhetta.

– Hoitotyötä halutaan tehdä ja sitä myös tarvitaan. Eivät ammattitaitoiset, motivoituneet hoitajat hyväksy sitä, että työtä pitäisi tehdä alipalkattuna, toteaa Kosonen.

Julkisuudessakin paljon esillä ollut ulkomainen tuontityövoima ei ratkaise hoitoalan työvoimapulaa. Vaikka esimerkiksi filippiiniläisistä hoitajista on Kososellakin hyviä kokemuksia, ei kielitaito tahdo opiskelujenkaan jälkeen riittää kaikkien tehtävien täysipainoiseen suorittamiseen.

Kokemusta kunnallisvaaleihin

Tehyn menestyksekäs työtaistelu on innoittanut Ritva Kososta niin, että hän on päättänyt asettua ensi syksyn kunnallisvaaleissa ehdolle Suomen kommunistisen puolueen listalla. Puolueen jäsen Kosonen on ollut jo iät ja ajat, onpa hän ehdokkaana ollut joskus aiemminkin.

– Nyt tuli taas sellainen olo, että haluan olla mukana ja vaikuttaa myös tällä tavalla, sanoo Kosonen.

Hän lähtee vaaleissa nostamaan esille selkeästi oman asiantuntijuusalueensa asioita.

– Pääteemana tulee olemaan erikoissairaanhoidon kehittäminen, johon löytyy aineksia muun muassa Tehyn sopimuksesta. Minulla on selvät näkemykset siitä, miten esimerkiksi kotisairaanhoitoa voidaan parantaa. Varaa kaupungilla kyllä on.

Kunnallistason osaamista Kososelta löytyy terveydenhuollon lisäksi muun muassa Helsingin Energian ja pelastuslaitoksen osalta. Hän tuntee myös kunnallisen sektorin vitsauksen eli kilpailutuksen ja siinä piilevät vaarat. Kosonen oli nimittäin mukana 1995-1996, kun Helsingin kaupungille muotoiltiin kilpailutuksen periaatteita.

Hän kertoo, että Vantaan Peijaksen perusterveydenhuollon päivystyksen yksityistäminen MedOnelle on erittäin tyypillinen esimerkki täysin epäonnistuneesta kilpailutuksesta.

– Päivystyspalvelun hinta oli hinattu niin alas, ettei se ikinä olisi voinut toimia, kun samalla potilaiden saaman hoidon tason piti säilyä samana. Nyt Peijaksessa on täysi kaaos päällä, sanoo Kosonen. Hän muistuttaa, miten Helsingin koulujen siivouksen ulkoistamisessa kävi 1990-luvulla yhtä huonosti.

– Halvin hinta on eri asia kuin kokonaistaloudellisesti edullisin hinta. Kilpailutus pelkän kilpailutuksen vuoksi tuo vain huonoja seurauksia ja tulee aina kalliiksi, huomauttaa Kosonen.

Myöskään kansainvälisissä vertailuissa ei ole pystytty osoittamaan, että kilpailutus pitkällä aikavälillä toisi mitään myönteistä julkiselle sektorille. Näitä tutkimuksia ei tosin valtajulkisuudessa juurikaan esitellä.

Kosonen ihmettelee, miksi emme muka itse pystyisi rakentamaan palveluorganisaatiota toimivalle pohjalle.

– Toisaalta esimerkiksi HUS:n on palveluntuottajana ostettava tiettyjä palveluita ulkopuolelta, kun omat resurssit eivät riitä. Yhteistyötä voi tehdä myös hallitusti, muistuttaa Kosonen.