KAPEAHARTEINEN MIES: Kirkkaita ajatuksia

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 24/2006.

Suomen herratko rähmällään Euroopan Unioniin päin? Eikö se ole hieman liian lievästi sanottu ja ajateltu? Mikä kuvaisi tätä Suomen herrojen (nais- ja ns. työväenjohtajat mukaan lukien) matelua isoisten suuntaan paremmin? Niin kuin nyt EU:n perusteettoman perustuslain ratifioinnissa?

Mistä moinen johtuu? Ehkä se on vanha historiallinen perinne. Ensin jouduttiin kumartamaan vuosisatoja Ruotsiin päin. Ja sitten tuli vuoroon Venäjän tsaarin hovi.

Piti olla mielin kielin, että sai hyviä virkapaikkoja ja läänityksiä. Sellainenhan on historiassa herrojen osa. Onhan noita palkkiovirkoja löytynyt Unionistakin niin kuin hoveista.

* * *

Päivä on pelastettu! Keväinen Kallio-lehti, jota Kapeaharteinen oli etsinyt päivätolkulla, löytyi. Siellä on lehden päätoimittajan Juha Aholan selostus Työväenliikkeen kirjaston keskusteluseurasta, jossa Hannu Taanila jututti Leif Salménia. Siinä kipinät sinkoilivat.

Olivat esillä myös Euroopan Unionin asiat. Miten Yleisradiolle sopimaton ja liian älykäs Leif Salmén sanaili. Muutamia esimerkkejä:

"Eurooppaa ei oikeastaan olekaan, se on niin hajanainen ja moninainen. On olemassa ainoastaan eliittiä palveleva Eurooppakoneisto."

"Antaa Euroopan nyt helkkarissa olla tilkkutäkki, kun se kerran sellainen on. Ei se muuksi muutu."

"Mitä yhteistä muka on sisilialaisella talonpojalla ja pääjohtaja Jorma Ollilalla? Ei todellakaan yhtään mitään!"

Suomen rooli EU:ssa on Salménin mukaan vähintäänkin naivi ja lapsellinen. Isot hoitavat omia etujaan ja ainut yhtenäisen nimeen vannova on Suomi, "joka on yhtenäinen joka asiassa ja joka paikassa. Jopa Viro on pystynyt tekemään omaa politiikkaa!"

Salmén uskookin, että Euroopan Unioni rapistuu pikku hiljaa eikä sitä enää vuosikymmenten kuluttua ole olemassa.

* * *

Keskustelun lähtökohtana tilaisuudessa oli Leif Salménin teos Palatsi Bosporin rannalla. Se vie lukijan todella tähdellisten kysymysten äärelle. Salmén kyseenalaistaa monia yleisiä "totuuksia".

Aleksanteri Suuren valloitusten yhteydessä kreikkalaiset historian kirjaajat loivat yli 2300 vuotta sitten Aleksanterin uhriksi joutuneesta Persiasta (nykyaikaista George W. Bushin retoriikkaa käyttäen) "roistovaltion". Ja tämä käsitys on jäänyt voimaan.

Entä jos asia olikin aivan päinvastoin? Niin Salmén vakuuttaa.

* * *

On mukavaa kun joku osaa sanoa asiat ihat jetsulleen. Sellainen täysosuma oli myös kirjailija Hannu Salaman taannoisessa tv-haastattelussa esille nostama ihmetys: miten on mahdollista, että vuoden 1918 sisällissodan uhrien suurin nimittäjä, tsaarin kenraalina mainetta niittänyt kenraali/marsalkka Mannerheim äänestetään 2000-luvulla "suurimmaksi suomalaiseksi"?

Siinä sitä on miettimistä. Vaikka itse asiassa ratkaisu on ongelmaton: porvarillinen media, joka hallitsee lähes sataprosenttisesti viestimiä, ratkaisee, mitä ajattelemme. Koululaitoksesta puhumattakaan.

Jos kreikkalainen historiankirjoitus on pystynyt pitämään pintansa 2300 vuotta, mitä pienen Suomen sisällissota 88 vuotta sitten näissä luvuissa merkitsee?

Historia on voittajien historiaa.

* * *

Kapeaharteista askarruttaa nykyisin se, miten on mahdollista, että Vasemmistoliitto on niin monesti epäonnistunut johtajavalinnoissaan. Miettiiköhän kukaan valitsijaksi ryhtynyt/joutunut itse tykönään, miksi johtajiksi on valittu niin usein henkilöitä, jotka ovat käyttäneet puoluetta vain astinlautanaan henkilökohtaiseen menestykseen.

Ja mikä silloin valintajärjestelmässä on mennyt pieleen?