Luokkataistelulla kohti sosialismia ja kommunismia

Vasemmisto on tehnyt kardinaalivirheen hylätessään marxilaisen pohjan politiikaltaan. Viimeistään Neuvostoliiton romahtaminen aiheutti sen, että valtaosa vasemmistosta heitti Karl Marxin ja hänen perintöään jatkaneiden aatteelliset hedelmät romukoppaan. Sen jälkeen politiikassa on joko peesattu oikeiston uusliberalismia ja markkinavoimia tai huideltu hyvien asioiden puolesta ikäviä asioita vastaan ilman käsitystä kapitalismin olemuksesta, vasemmiston laajemmasta strategiasta saati jonkinlaisesta päämäärästä, horisontista, joka aukeaisi kapitalismin tuolla puolen.

Näin tiivisti Tiedonantajan toimittaja Marko Korvela pahimman aatteellisen ongelman, joka on osaltaan syypää nykyvasemmiston ennätysmäisen huonoon kannatukseen ja poliittiseen painoarvoon.

Joensuun Marx-seminaarissa helmikuun alussa alustanut Korvela toi esille omasta mielestään Marxin ajattelun ajankohtaisia ja tärkeimpiä piirteitä.

– Marxille yhteiskunta on ristiriitaisten suhteiden, voimien ja prosessien verkosto, joka muuttuu näiden ristiriitojen kautta. Vasemmiston politiikan näkökulmasta tärkeää on ymmärtää kapitalistisen tuotantojärjestelmän historiallinen luonne, sen keskeiset ristiriidat, luokkajako, luokkataistelu sekä työväenluokan historiallinen rooli koko yhteiskunnalliseen luokkajakoon perustuvan järjestelmän kumoajana sekä sosialismia ja kommunismia tavoittelevana voimana, sanoi Korvela.

Poliittisen taloustieteen arvostelua

Korvelan mukaan Marx tiivistää oman yhteiskuntanäkemyksensä hyvin vuonna 1859 ilmestyneessä Poliittisen taloustieteen arvostelussa:

"Elämänsä yhteiskunnallisessa tuotannossa ihmiset astuvat tiettyihin, välttämättömiin heidän tahdostaan riippumattomiin suhteisiin, tuotantosuhteisiin, jotka vastaavat heidän materiaalisten tuotantovoimiensa määrättyä kehitysastetta."

"Näiden tuotantosuhteiden kokonaisuus muodostaa yhteiskunnan taloudellisen rakenteen, sen reaaliperustan, jolle kohoaa juridinen ja poliittinen päällysrakenne ja jota vastaavat määrätyt yhteiskunnallisen tajunnan muodot."

"Aineellisen elämän tuotantotapa on ylipäätään yhteiskunnallisen, poliittisen ja henkisen elämän ehtona. Ihmisen tajunta ei määrää heidän olemistaan, vaan päinvastoin heidän yhteiskunnallinen olemisensa määrää heidän tajuntaansa".

Petollinen arkijärki

Ihminen on pohjimmiltaan teoreettinen eläin.

– Meillä on paljon arkipäiväistä teoreettisluonteista tietoa ja käsityksiä, joiden pohjalta toimimme. Meidän ei esimerkiksi tarvitse tietää Newtonin painovoimalakia eikä kappaleen kiihtyvyyttä, jotta voimme päätellä lasin tipahtavan pöydältä alaspäin kohti maankamaraa. Meidän arkijärkemme on täynnä tämäntyyppistä arkiteoriaa, jota emme useinkaan tiedosta, selvensi Korvela.

Ongelmana on, että arkijärki ei aina toimi ja saattaa olla virheellistä, sitäkin todennäköisemmin mikäli mennään monimutkaiselle tasolle kuten pohtimaan talouselämää, tuotantoa ja yhteiskuntaa yleensä.

Italialainen Antonio Gramsci kiinnitti aikoinaan huomiota siihen, miten meidän arkiset käsityksemme ovat alttiita tiedostamattomille, ideologisille ja siten luokkasidonnaisille vaikutteille. Gramscin mukaan kapitalismissa vallitsee porvariston hegemonia, joka vaikuttaa siellä missä sitä vähiten huomaa. Ajattelemme siis usein porvarillisen hegemonian mukaisesti, vaikka emme sitä itse tiedosta.

– Arkijärki ei riitä maailman eikä kapitalismin oikeaan ymmärtämiseen, selittämiseen saati muuttamiseen. Tarvitaan tieteellistä teoriaa, jonka pohjalla kommunisteille ovat marxilainen yhteiskuntatiede sekä työväenliikkeen kokemukset, totesi Korvela.

Yhteisö luo ihmisyksilön

Porvarillinen yhteiskuntakäsitys lähtee epähistoriallisesta ajatuksesta, että jossain vaiheessa ihmisyksilöt ovat tulleet yksimielisyyteen yhteistoiminnan mielekkyydestä. Yksilöt olisivat tehneet eräänlaisen abstraktin yhteiskuntasopimuksen, jonka mukaan on periaatteita ja asioita, joita kannattaa hoitaa yhteisesti. Yhteiskunta on siis palautettavissa yksilöihin.

Korvelan mukaan marxilainen käsitys on päinvastainen: yhteiskunta on se, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden käsittää itsensä yksilönä.

– Tästä todistaa nykyinenkin käsitys ihmisen evoluutiosta. Ihminen syntyy yhteisöstä ennen muuta työkalujen käytön oppimisen myötä. Ihmisen ensimmäinen työkalu on ollut kieli, sen jälkeen on vasta tartuttu kättä pitempään. Kommunikointi on ihmislajille ollut kirjaimellisesti elinehto. Kommunikoinnin ohella ihmisen kehitykselle ovat olleet ensiarvoisen tärkeää yhteistyö, vastavuoroisuus ja solidaarisuus, ei niinkään oikeistolaisen ihmiskäsityksen korostama kilpailu tai oman edun tavoittelu, sanoi Korvela.

Työ tuottaa arvoa ja vieraannuttaa

Jo Marxin työtoveri Friedrich Engels kirjoitti aikoinaan, että ”työ on ensimmäinen perusedellytys kaikelle inhimilliselle olemassaololle ja... että, tavallaan… työ on luonut itse ihmisen.”

Kapitalismissa työ, inhimillisen olemassaolon perusedellytys, on pelkistetty palkkatyön muotoon ja muutettu työvoimatavaraksi, jota työläisen on pakko myydä kapitalistille. Työ on ainoa arvon lähde, josta kapitalisti riistää valtaosan itselleen kasatakseen siitä pääomaa.

– Kapitalismissa työllä on vieraantunut tavaramuoto. Tässä on kapitalismin eräs suurimmista ristiriidoista ja tragedioista myös: työ, joka on ihmiselle olennaisen tärkeä tapa olla ja vaikuttaa maailmassa sekä yhteiskunnallisen arvon lähde, onkin se, jossa ihmistä riistetään ja joka vieraannuttaa häntä sekä työn tuotteesta, muista työläisistä että ympäristöstä.

Muun muassa tämän vuoksi Marx ja Engels nostavat jo Kommunistisessa manifestissa kapitalistisen palkkatyömuodon murskaamisen erääksi kommunistisen liikkeen päätavoitteista.

Korvelan mukaan ay-liikkeen pitäisikin nyt miettiä, miten palkkatyömuotoa voisi nykypäivänä lähteä laadullisesti muuttamaan Marxin ja Engelsin viitoittamaan suuntaan.

– Yleisen työajan lyhentämisen radikaali vaatimus voisi koota taakseen myös ekologista liikettä ja olla ay-liikkeen vastaus nykyään niin muodikkaalle "downshiftaukselle", pohti Korvela.

Kohti sosialismia ja kommunismia

Marko Korvela muistutti, ettei Marx pidä kapitalismia olemuksellisesti hyvänä eikä pahana; Kapitalismi kehittyessään sekä kurjistaa että sivistää työväenluokkaa. Marxin käsityksen mukaan sosialismin ja kommunismin idut kehittyvät jo kapitalismin sisällä.

– Marxin ainutlaatuisimpiin oivalluksiin kuuluu ajatus tieteellisen filosofisen kehittelyn ja vallankumouksellisen politiikan välttämättömästä yhdistämisestä. Tähän liittyy työväenluokan tietoisuuden kasvattaminen.

Marx antaa työväenluokalle ainutlaatuisen historiallisen tehtävän.

– Työväenluokka ei taistele vain oman luokkansa etujen puolesta vaan lakkauttaakseen koko luokille perustuvan yhteiskuntajärjestelmän. Tähän kuuluu niin demokratian radikaali laajentaminen, palkkatyömuodon kumoaminen, yksityisomistuksen hävittäminen sekä lopulta valtion katoaminen.

Sosialismi tai kommunismi ei Marxille silti tarkoita mitään automaattista Onnelaa, missä ei olisi mitään ristiriitoja tai ongelmia.

– Sosialismissa ja kommunismissa kumotaan luokkayhteiskunnan aiheuttamia jännitteet. Se on inhimillisen vieraantumattoman työn, järkevän tuotannon, päätöksenteon ja tasa-arvoisen sosiaalisen elämän laajentamista niin pitkälle kuin mahdollista. Se pyrkii vapauttamaan ihmiskunnan tuotantotavan kahleista ja mahdollistamaan yhteiskunnan ja samalla jokaisen yksilön vapaan kehityksen. Silloin se, mitä me teemme vapaudellamme, mitä päätämme tulevaisuudestamme, on kiinni meistä itsestämme, ei tuotantotavan asettamista pakoista, pohti Korvela.