MAANANTAI-KLUBILTA: Media – vallan vahtikoira vai juoksupoika?
Syksyn viimeisellä Maanantaiklubilla 7. marraskuuta keskusteltiin median suhteista demokratiaan. Maanantaiklubin vieraina tätä kiperää aihetta pohtimassa olivat Turun yliopiston viestinnän professori Hannu Nieminen, toimittaja Taina West sekä Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Kimmo Pietinen.
Kiinnostava aihe oli saanut runsaasti väkeä paikalle. Maanantaiklubin keskustelu oli värikästä ja polveilevaa, aiheiden vaihdellessa televisio-ohjelmista maailmanpolitiikkaan.
Illan asiantuntijavieraat pohtivat, mikä merkitys on sillä, että viestintä on yhä enemmän myös liiketoimintaa. Lisäksi kysyttiin, onko Suomessa enää viestintäpolitiikkaa.
Professori Hannu Nieminen totesi, että demokratia perustuu kansalaisten valintoihin.
– Medialla on tässä ratkaiseva rooli, koska sillä on valta päättää mitä tietoja kansalaisille välitetään valintojensa pohjaksi. Ihmiset toki tekevät omat tulkintansa median välittämästä tiedosta, mutta tähän tietoon he silti joutuvat päätöksensä pohjaamaan.
Niemisen mukaan demokratian kannalta on ongelmallista, että tiedotusvälineet käyttävät enimmäkseen samoja lähteitä uutisoinnissaan. Näin uutisaiheet kuten näkökulmatkin toistuvat samanlaisina eri viestimissä.
– Vaihtoehtoisia näkemyksiä esiintyy yllättävän vähän ja ne eivät yleensä tavoita suurta yleisöä.
Kansalaisten vai vallanpitäjien asialla?
Hannu Nieminen puhui kansalaisten ja valtalehtien päätoimittajien mielipiteiden välisestä kuilusta. Nieminen käytti esimerkkeinä näiden kantoja Euroopan Unioniin ja Natoon liittymiseen.
– Eräässä vaiheessa ennen Suomen liittymistä EU:hun valtaosa päätoimittajista ja rivitoimittajista oli unioniin liittymisen kannalla, kun kansalaisista yli 60 prosenttia oli liittymistä vastaan. Vastaavasti noin vuosi sitten tehdyn kyselyn mukaan päätoimittajien enemmistö kannatti Nato-jäsenyyttä, kun kansalaisten selkeä enemmistö vastusti sitä.
Nieminen kertoi myös tuoreesta presidentinvaaleja koskevasta mielipidetutkimuksesta. Tutkimuksen mukaan kansalaisten mielestä vaalien pääkysymyksiä ovat muun muassa sosiaaliturva ja kansalaisten hyvinvointi. Median ylläpitämät teemat, kuten Nato-jäsenyys ja turvallisuuspolitiikka, eivät herättäneet kansalaisten kiinnostusta.
Näiden tutkimustulosten perusteella voi professori Hannu Niemisen mukaan kysyä, palveleeko media kansalaisten vai vallanpitäjien tarpeita.
Eräänä vaarana Nieminen näki asiantuntijavallan. Jos tiedotusvälineissä esiin pääsee vain tiettyä mielipidettä edustavia asiantuntijoita, ennen pitkää kansalaisista alkaa tuntua, että asiat ovat niin kuin asiantuntijat sanovat niiden olevan.
Esimerkkinä asiantuntijavallasta Nieminen mainitsi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta parhaillaan käydyn keskustelun.
Liiketoimintaan perustuvalla medialla on omat rajoitteensa, totesi Hannu Nieminen.
– Kaupallinen media ei halua tuoda esiin sellaista tietoa, joka saattaisi karkottaa mainostajat. Se kun ei halua purra ruokkivaa kättä. Talous ja omistussuhteet eivät kuitenkaan yleensä vaikuta yksittäisten juttujen sisältöön suoraan. Vaikutus näkyy esimerkiksi aiheiden ja näkökulmien valinnassa.
Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Kimmo Pietinen myönsi, että samojen lähteiden käyttö tiedotusvälineissä on ongelmallista.
– Median suhteet kansalaisjärjestöihin ovat Suomessa aina ontuneet. Tiedotusvälineet eivät ole löytäneet luontevaa tapaa käyttää kansalaisjärjestöjä lähteinä jutuissaan.
Tekniikan kehitys, etenkin internet, on Pietisen mukaan muuttanut huomattavasti tiedonkulkua yhteiskunnassa.
– Uudet viestintävälineet murentavat monella tavoin valtamedian asemaa. Helsingin Sanomien lukijamäärä on laskenut, kuten myös Yleisradion katsojamäärä.
Viestintäpolitiikka kadoksissa
Toimittaja Taina West ihmetteli, voiko tiedonvälitys kapitalistisessa järjestelmässä ylipäätään olla muuta kuin liiketoimintaa.
– Yleisradio on ainakin toistaiseksi parlamentaarisesti johdettu ja se toimii julkisin varoin. Silti sitä johdetaan kuin liikeyritystä. Virallinen lehti taitaa olla ainoa täysin riippumaton julkaisu, jossa ei ole yhtään mielipiteitä, vaan ainoastaan kylmää faktaa, veisteli West.
Taina West huomautti, että mielipidelehtien tuki on jatkuvasti vähentynyt Suomessa.
– Valtio voisi harjoittaa edelleen viestintäpolitiikkaa tukemalla mielipidelehtiä, joiden levikki ei ole huikean suuri. Viestintäpolitiikkaa on kuitenkin vaikea harjoittaa astumatta vapaan kilpailun varpaille.
Keskustelussa oltiin yleisesti sitä mieltä, että Yleisradion päätös siirtyä digitaaliseen tekniikkaan oli liian hätiköity. Yleisöstä ihmeteltiin, tekikö YLE minkäänlaista kustannus-hyötyanalyysiä tai riskianalyysiä, ennen kuin digitalisointiin päätettiin ryhtyä. Lisäksi harmiteltiin sitä, että laadukas ohjelmatarjonta YLEssä on siirretty paljolti digikanava Teemalle.
Viestinnän professori Hannu Nieminen muistutti, että YLEn rahoitusvaikeudet eivät ole vain sen omaa syytä.
– Tässä valtio on nimenomaan harjoittanut viestintäpolitiikkaa. Kaupallisia kanavia haluttiin tukea poistamalla niiltä Ylelle maksettava niin sanottu julkisen palvelun maksu muutama vuosi sitten. Tämän seurauksena Ylen vuosibudjetista hupeni melkein 20 prosenttia. On ylipäätään melkoinen ihme, että Suomen kokoisella markkina-alueella voi menestyä kaksi kaupallista kanavaa. Ilman julkisen palvelun maksun poistoa se ei olisikaan mahdollista.
Maanantaiklubin yleisön joukossa oli myös aktivisti 11.9.-toimintaryhmästä. Hän kertoi valaisevan esimerkin tietotoimistojen vaikutusvallasta siihen, mitkä asiat pääsevät julkisuuteen. Vuosi sitten Suomen Tietotoimiston toimittaja teki uutisen toimintaryhmän järjestämästä seminaarista, jossa käsiteltiin syyskuun 2001 terrori-iskuihin liittyviä epäselvyyksiä ja ristiriitaisia tietoja. Uutista ei kuitenkaan julkaistu. STT:n perustelujen mukaan "ryhmän esittämä päättelyketju johtaa presidentti George W. Bushin syyttämiseen ja tällaisten syytösten pitäisi olla kovalla pohjalla".
TOMMI LIEVEMAA