Maltillinen tupo – rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 8/2007.

Uuden tulopoliittisen sopimuksen puolesta liputtavat niin ay-järjestöt, eduskunnassa istuva vasemmisto kuin työnantaja. Valtapuolueet ja työmarkkinaosapuolet ovat kaikessa hiljaisuudessa luomassa raameja tulevalle talouspolitiikalle.

Helsinkiläinen pääluottamusmies, pitkäaikainen ay- ja kansalaisjärjestöaktiivi Kai Laaksonen ei tuposta perusta.

– Tupo on markkinatalouden vahvistamista. Köyhät tyytyvät pieneen taloudellisen aseman parantumiseen ja vahvistavat siten rikkaiden asemaa. Rikkaat rikastuvat entisestään ja saavat kaiken hyödyn siitä työstä ja tuloksesta, jonka työläiset ovat tehneet. Omaisuudet valuvat pääomasijoittajien tileille, eikä niistä makseta edes veroja, Laaksonen sanoo.

Ay-liike ja eduskuntavasemmisto vääryyden takana

Laaksosen mukaan tupo ei anna mahdollisuuksia pysyä inflaation perässä, vaan työtätekevä luokka jää koko ajan tulokehityksessä jälkeen. Laman jälkeisen kovan talouskasvun aikana tehdyistä voitoista valtaosa on siirtynyt suursijoittajien kautta ulkomaille.

– Suomen kansa on hävinnyt omaisuuden. Se on rikos, johon lainsäädäntö ei ole puuttunut millään tavalla. Ja tätä ay-liike on katsonut läpi sormien. Myös eduskunnan työväenpuolueet ovat alusta lähtien hyväksyneet tämän politiikan ja saaneet siitä hyvästä palkkioksi olla hallituksessa.

Kehitystä on yritetty uskotella työntekijöille sillä, että se on lopulta kaikkien kannalta parasta.

– Silti Suomessa, hyvinvointivaltiossa, on edelleen erittäin paljon köyhiä ja leipäjonoja. Peruspalveluja, kuten vanhustenhoitoa ja koulujärjestelmää karsitaan. Töissä olevienkin työtahtia vain kiristetään ja yhä suurempi osa työntekijä joutuu työskentelemään matalapalkka-aloilla, josta saatu palkka ei riitä elämiseen.

– Tupo-korotukset ovat aina prosentuaalisia, jolloin nämä pienipalkkaiset ja useasti vielä naisvaltaiset alat köyhtyvät entistä enemmän. Näin tupo ei edes tue tasa-arvoa yhteiskunnassa.

Puolueiden lupaamat veronkevennykset merkitsevät käytännössä sitä, että tavalliset ihmiset joutuvat maksamaan kaikesta vielä enemmän.

– Se, että ihmisille jäisi veronkevennysten kautta enemmän ostovoimaa, on suuri vale. Todellisuudessa ostovoima heikkenee entisestään, koska kaikki tulee maksamaan vielä enemmän, muistuttaa Laaksonen.

Valtion verotulojen vähentäminen merkitsee julkisten palvelujen karsimista. Tämä luo yksityisille palveluntarjoajille tilaisuuden voitontavoitteluun ja palvelujen tason huonontamiseen ihmisten perustarpeiden kustannuksella.

Ay-pamput ja narrien armeija

Ay-liikkeen johdolle tupojen tie on ollut helppo ratkaisu. Ei ole tarvinnut lähteä kamppailun tielle neuvottelemaan liittokohtaisista palkankorotuksista ja muista ammattialan ongelmista.

Laaksonen miettii, miten SAK:n Lauri Ihalainen ja muut ay-pamput ovat luoneet ympärilleen narriarmeijan, joka mielistelee heidän näkemyksiään.

– On tehty "hyvä veli" -järjestelmä niille, jotka suostuvat ylläpitämään systeemiä ja kumartamaan oikeaan suuntaan. Herrat sitten palkitsevat näitä lakeijoitaan erilaisilla hyväpalkkaisilla viroilla.

Eteläranta kympin leivissä kymmeniä vuosia työskennellyt tupo-neuvottelujen konkari Tapani Kahri muisteli, miten työnantajapuoli oli monesti alunperin varautunut maksamaan suurempia korotuksia kuin mitä ay-liikkeen edustajat uskalsivat mennä neuvottelujen alussa edes pyytämään. Laaksosen mielestä tämä kertoo työläisten edustajien pätemättömyydestä. Yritysmaailmassa moiset johtajat olisi potkittu pihalle jo aikaa sitten.

On myös ammattiliittoja, jotka ovat suoraselkäisesti taistelleet työntekijöiden oikeuksien puolesta. Laaksonen mainitsee muun muassa Elintarviketyöläisten liiton, Rakennus- ja Paperiliiton, joiden jäsenet voivatkin työehtojen osalta ja taloudellisesti paremmin kuin matalapalkkaisiin tupoihin mukaan lähteneet.

Mitta täyttyy

Kai Laaksonen pohtii vakavasti sitä, miten kauan elämisen laatua voidaan heikentää. Mitä oikein vaaditaan, että tällainen ahneus loppuu?

– Kun ihmisellä ei ole enää mitään menetettävää, ollaan valmiina ottamaan käyttöön äärimmäisiä keinoja.

Laaksonen pelkääkin, että joillakin ihmisillä alkaa mitta olemaan täysi.

– Leipäjonoissa näkyy työttömien ja syrjäytettyjen joukossa entistä enemmän lapsiperheitä, pätkätyöläisiä ja opiskelijoita. Tupo-pennit eivät enää elätä ihmisiä. Elanto pitäisi pystyä hankkimaan työtä tekemällä. Ihmiset tuottavat valtavia voittoja yhtiöille ja joutuvat silti hakemaan apua valtiolta, Laaksonen ihmettelee.

Hänen mukaansa suomalainen demokratia on näennäistä.

– Ihmisillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin käydä kerran neljässä vuodessa laittamassa paperiin joku numero. Sen jälkeen nämä valitut ihmiset saavat muka tehdä mitä tahansa. On törkeää jos tästä puhutaan demokratiana.

Laaksonen kaipaa enemmän kansanäänestyksiä ja kansalaisten vaikutusvallan lisäämistä myös vaalien välisenä aikana.

– Todellista demokratiaa on asioihin vaikuttaminen, ei pelkkä henkilöiden äänestäminen.

Vasemmiston petos

Vallassa olevat vasemmistolaiset aatemaailmat ovat Kai Laaksosen mielestä antaneet liikaa periksi markkinavoimille. Ihmiset kokevat nyt, että vasemmistolainen politiikka pettää heidät.

Hän nostaa esimerkiksi demareiden edellisen puheenjohtajan.

– Joku Paavo Lipponen on täysi vitsi, työväenliikkeen häväistys. Hän teki pääministerinä ollessaan sellaisia rikoksia köyhää kansaa kohtaan, että hänet pitäisi asettaa syytteeseen. Lipposta pidettiin muka työväenpuolueen puheenjohtajana, vaikka hän on täysi porvari ja hyvin oikeistolainen ihminen, jolla ei pitäisi olla mitään asiaa työväenpuolueessa.

Laaksosen mukaan niin kauan kuin työväenpuolueissa on oman edun tavoittelijoita, jotka esiintyvät työläisten puolestapuhujina, eivät asiat tule muuttumaan.

MARKO KORVELA