Marxin puolustuspuheenvuoro

Karl Marx -buumi ei osoita laantumisen merkkejä. Kapitalismin kriisin myötä on viime vuosina kaivettu esiin erityisesti Marxin taloustieteellisiä tekstejä. Useammassa kirjassa, artikkelissa ja keskustelussa on palattu marxismin kovaan ytimeen, poliittiseen taloustieteeseen ja kapitalismin kritiikkiin.

Brittiläinen pitkän linjan marxisti, kulttuurin ja erityisesti kirjallisuuden tutkija Terry Eagleton luo uusimmassa kirjassaan laajapohjaisemman katsauksen Marxin ajatteluun. Like kustantamon viikolla julkaisema kirja Miksi Marx oli oikeassa on oikeastaan Marxin puolustuspuheenvuoro, jossa Eagleton pyrkii kumoamaan marxismiin kohdistettuja harhaluuloja ja väärinkäsityksiä sekä pelastamaan Marxin kestävän perinnön.

– Onko Marxin työssä mitään vikoja? Sadoittain. Mutta hän oli liian luova ja aitoperäinen ajattelija, jotta hänet voisi luovuttaa vihollistensa karkeiden kliseiden armoille, toteaa Eagleton Kulttuurivihkot 3-4/2011 julkaistussa tekstissään Marxin ylistys. Artikkeli on itse asiassa oiva tiivistelmä Eagletonin tuoreen kirjan sisällöstä.

Kirjan otsikko kertoo hyvin Eagletonin asenteesta: hän ei edes epäile, etteikö Marx olisi oikeassa. Eagleton yrittääkin selventää, miksi Marx oli oikeassa.

Tuomio utooppiselle sosialismille

Eagletonin kirjan julkaisutilaisuus kokosi tiistai-iltana salintäydeltä väkeä demareiden kantapaikkaan ravintola Juttutupaan Helsingin Hakaniemeen. Kalevi Sorsa -säätiön ja Työväen Sivistysliiton järjestämä tilaisuus kantoi nimeä Marx goes Kapakka. Illan avannut Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja Mikko Majander veistelikin, että ravintolaympäristö soveltuu mainiosti Marxin ajattelun puitteiksi; viihtyihän parta-Kalle itsekin tovereineen erilaisissa kuppiloissa.

Tiettävästi Marx ei koskaan käynyt Juttutuvassa, sen sijaan useat muut vallankumoukselliset – muun muassa sekä Lenin että Stalin – ovat siellä juoniaan punoneet 1900-luvun alussa.

Eagletonin kirjan suomennokseen jälkisanat kirjoittanut filosofi Tuomas Nevanlinna korosti, miten Marxia on tänä päivänä syytä lukea Marxina, ei minkään absoluuttisen totuuden torvena tai kokonaisvaltaisen tieteen luojana, vaan etevänä ajattelijana, ja katsoa, mitä Marxista saa tässä historiallisessa hetkessä irti.

Nevanlinna nosti esille Marxin esittämän sosialismin kritiikin. Marxin hahmottelema kommunismi nimittäin erosi olennaisesti hänen edeltäjiensä ja aikalaistensa kehittelemistä sosialismin käsityksistä.

Ensiksikin Marx kritisoi kovalla kädellä aikansa utooppisia sosialisteja. Tämä voi Nevanlinnan mukaan tulla Marxia tuntemattomalle yllätyksenä. Marxin teoriathan edustavat monelle maallikolle ja esimerkiksi valtamedialle arkkityyppistä utooppista, mahdotonta ja epärealistista ajattelua.

– Marx lähtee teksteissään siitä, että ei ole tarkoituskaan esittää mitään kertakaikkista moraalista tai ihanteellista mallia kapitalismia vastaan. Sen sijaan on analysoitava kapitalismin luonnetta ja dynamiikkaa ja kartoitettava, mitä mahdollisuuksia kapitalismi tarjoaa, sanoi Nevanlinna.

Radikalismin puute

Utooppinen sosialismi antaa ikään kuin piirustuslaudalla tehdyn jäykän insinöörimallin, joka sivuuttaa politiikan ja luokkataistelun.

– Marx ei hahmottele mitään valmiita yhteiskunnallisia malleja vaan ennemminkin esittää erilaisia alkuvaiheen reformeja tai yleisluonteisia mainintoja siitä, mitä uusia yhdessä olemisen periaatteita kommunismi voisi tarjota.

Nevanlinnan mukaan utooppista sosialismia vaivaa – yllättävää kyllä – radikalismin puute.

– Itse asiassa utooppinen sosialismi ei ole Marxille tarpeeksi radikaali vaihtoehto, koska siinä vain korjataan joitain kapitalismin vikoja. Utooppisen sosialismin kannattajilla on riittämätön analyysi siitä, mitkä tekijät ovat kapitalismin ydintä, kuten omistussuhteet ja palkkatyömuoto.

Hän piti harmillisena sitä, että 1900-luvulla Neuvostoliiton myötä alkoi kehittyä käsitys kommunismista jonkinlaisena insinööritieteenä, teknokraattisena sosialismina, mitä Marx olisi kritisoinut armotta.

Tieteellinen sosialismi sai Neuvostoliitossa kaksi päinvastaista merkitystä. Stalininajan neuvostomarxismille keskeisintä oli historiallinen vaiheteoria, mekanistinen historiallisen materialismin käsitys. Stalinin jälkeen 1950-luvulla sosialismin kehittämisen painopiste siirtyi kohti visiotonta suunnittelutiedettä, joka ei esimerkiksi pystynyt ratkaisemaan puolueen ja valtion välistä problematiikkaa.

Valtio on luokkaherruuden väline

Toiseksi Tuomas Nevanlinna korosti Marxin esittämää valtion ja valtiososialismin kritiikkiä. Marx vastusti sellaista ajattelutapaa, jossa lähtökohtana on valtioiden suhde markkinoihin. Valtion ajatteleminen jotenkin neutraalina, pääomaa kuriin panevana toimijana on marxilaisesta näkökulmasta virheellinen.

Nevanlinnan mukaan tapa, jolla Marx kuvaa esimerkiksi Pääomassa niin sanottua alkuperäistä kasautumista osoittaa, miten valtio on poliittisen ja historiallisen kamppailun kenttä, joka porvariston kourissa on ollut välttämätön väkivaltakoneisto ja työkalu pääoman kasautumisen edistämiseksi; lyhyesti sanottuna luokkaherruuden väline.

Nevanlinna huomautti, että alkuperäistä kasautumista tapahtuu yhä päivittäin, mutta se ei aina ole väkivaltaista sotaa tai pakkohaltuunottoa. Esimerkiksi kaupunkitilan tai tietoverkkojen käytön keinotekoinen niukentaminen on alkuperäistä kasautumista. Oikeusjärjestelmään ei voi luottaa, sillä porvarillisessa valtiossa lain tehtävä on viime kädessä suojella omistusoikeutta ja turvata pääoman kasautuminen.

Irti palkkatyöstä

Nevanlinna pohti myös palkkatyömuotoa. Hänen mukaansa marxilaisesta näkökulmasta ollaan hakoteillä, jos kamppailussa keskitytään rahaan ja siitä johtuvaan tasa-arvon puutteeseen, kuten nyt esimerkiksi keskustelussa tuloerojen kasvusta ja palkankorotuksista on tehty.

– Marxin kritiikki palkkatyötä kohtaan ei ole se, että työläiset saavat liian vähän palkkaa. Riistoa tapahtuu kapitalismissa huolimatta siitä, kuinka paljon työläinen saa palkkaa. Sen sijaan itse palkkatyö on eräs orjuuden muoto. Työläisen on pakko myydä työvoimatavaraa markkinoilla. Koko palkkatyömuoto on riistoa. Työläiset on erotettu työstä eivätkä he voi koskaan päättää omasta työstään muuta kuin luokkataistelun kautta, muistutti Nevanlinna.

Hänen mukaansa ylipäätään legalistinen, oikeudenmukaisuuteen perustuva kapitalismin kritiikki on lähtökohtaisesti utooppista. Sitä kautta ei päästä kapitalismin ytimeen vaan halutaan toteutuvaksi asioita, jotka eivät yksinkertaisesti voi kapitalismissa toteutua.

Nevanlinna peräänkuulutti keskustelua sosialismista ja kommunismista: miten esimerkiksi palkkatyön orjuudesta päästäisiin irti.

Hän huomautti, että Marxin aikana kapitalistitkin uskoivat, että järjestelmä jossain vaiheessa romahtaa ja osa oli jopa valmistautunut sen varalle. Miksi me emme nyt, edes keskellä kapitalismin vakavaa järjestelmäkriisiä, voi kuvitella maailmaa ilman kapitalismia?

– Käsitys, että kapitalismi voisi jatkua loputtomiin on eräs utooppisimpia ajatuksia historiassa, totesi Nevanlinna.

Luokka takaisin kuvaan

Helsingin yliopiston sosiologian professori Risto Alapuro on pitkän uransa aikana nähnyt Marxin ajatusten suosion nousuja ja laskuja. Alapuro suhteutti Marxin 2000-luvun tulemista muutama vuosikymmen sitten tapahtuneeseen Marx-aaltoon, kun marxismia tulkittiin uudelleen 60-luvun radikalismin hengessä.

Nykymaailman ilmiöt, niin globalisaatio kuin sijoituskapitalismin nousu ovat nostaneet uudella tavalla esille Marxille keskeisiä käsitteitä, kuten luokka, valtio ja vallankumous.

– Luokka on tullut vahvasti uudestaan sosiologiseen tutkimukseen. Tiedämme, että tuloerot ovat kasvussa. Jos haluaa saada otetta siihen, mistä oikein on kysymys, niin luokka on yhä käyttökelpoinen käsite, totesi Alapuro.

Hänen mukaansa Marx esitti sellaisia kysymyksiä, jotka tälläkin hetkellä kaipaavat vastauksia.

– Marxin paluussa on kyse ennen kaikkea juuri siitä, että hänen yleinen perspektiivinsä, näkökulmansa on puhutteleva, osuva ja siinä on edelleen ytyä.

Alapuro arveli, että toisin kuin aikaisemmin, Marxilta ei enää odoteta täydellistä maailmankatsomusta ja vastauksia jokaiseen mahdolliseen ja mahdottomaankin ongelmaan.

Lupa lukea Marxia

Kulttuurintutkija ja kirjailija Hanna Kuusela mietti, miten hän oli päätynyt tänä keväänä jo toiseen Marx-aiheiseen keskusteluun. Kuusela ei pitänyt itseään mitenkään hyvänä Marx-tuntijana, eikä hän ole Marxista pahemmin kirjoittanutkaan.

Kuusela huomautti, että vielä viisi vuotta sitten kapitalismista puhuminen oli harvinaista. Finanssikriisin myötä tilanne on nopeasti muuttunut, eikä kapitalismi enää ole harvinainen termi valtamediassakaan.

Kuuselan mielestä marxismi on keskustelulle ryhtiä antava kattokäsite. Monista nykypäivän ilmiöistä on hankala keskustella ilman jonkinlaista viittausta marxismin perinteeseen.

Marxin paluussa on Kuuselan mukaan kyse myös siitä, että Marxia saa taas lukea. Marxin lukeminen oli epämuodikasta ja jopa pannassa vähintäänkin parisenkymmentä vuotta, mutta nyt tästä kiellosta ollaan vapautumassa.

R – T – R'

Jussi Ahokas reivasi Juttutuvan keskustelua piirun verran taloustieteellisempään suuntaan. Ahokas on tuttu muun muassa Raha ja talous -verkkoblogista, jota hän pitää yhdessä kollegansa Lauri Holapan kanssa. Blogissa kirjoittajakaksikko muun muassa kääntää vaikeaselkoisia talouskäsitteitä ja valtiovarainministeriön jargonia selkokielelle.

Ahokas pohti, mitä annettavaa Marxilla on nykymuotoisen rahatalousjärjestelmän analyysin eväiksi. Talouden rakenne ja instituutiot ovat muuttuneet sitten Marxin aikojen. Ahokas arveli, että rivi riviltä Marxin tekstien tankkaaminen ei välttämättä ole hedelmällistä, mikäli aikoo päästä perille nykykapitalismin saloista.

– Mutta kyllä Marxin analyyseista löytyy paljon käyttökelpoista. Itse rahatalouden tutkijana olen esimerkiksi innostunut kaavasta R – T – R' eli miten rahapääoma pistetään liikkeelle tavarapääomaksi ja siitä uudestaan rahapääomaksi, joka ylittää arvoltaan ja hinnaltaan alunperin kiertoon laitetun rahan. Sama kaava toistuu edelleen kaikessa taloudellisessa toiminnassa, totesi Ahokas.

Yleensä taloustieteessäkin puhutaan Ahokkaan mukaan pintailmiöistä kuten rahasta, ei pääomasta taikka riistosta.

((KUVA 5))

Marxin talousteoriaa päivitettävä

Ahokas kritisoi Marxia puutteellisesta rahateoriasta. Hänen mukaansa raha ilmeni ihmisille 1800-luvun puolessa välissä eri tavalla kuin nykyään.

– Marx lähti siitä, että kaikki raha on sidottu kultakantaan. Tällä hetkellä eletään kuitenkin puhtaasti velkarahajärjestelmässä. Marxilla on Pääoman III-osassa paljon velkajärjestelmään liittyvää analyysia ja hyviä huomioita. Marx ei kuitenkaan ollut kiinnostunut rahasta maksuvälineenä. Rahalla me selvitämme keskinäisiä velkasuhteitamme. Marxille taas raha arvon mittana ja vaihdon välineenä on analyysin lähtökohta, josta hän pääsee pääomateoriaansa.

Marxin puutteellinen käsitys velkarahasta tekee Ahokkaan mukaan Marxin talousteorian staattiseksi. Velka tuo nykyiseen kapitalismiin sellaista dynamiikkaa, jota Marxin oli aikoinaan vaikea ennakoida. Tältä osin Marxin taloustiede kaipaa Ahokkaan mielestä laajentamista.

Sijoitustoiminnan ehtojen vankina

Palataan vielä sosialismiin ja kommunismiin, joita teemoja Tuomas Nevanlinna nosti esille Juttutuvan keskustelun aluksi. Terry Eagletonin eräs mielenkiintoisimpia aspekteja nimittäin on, että hän ei kulttuurintutkijana keskity niinkään Marxin kapitalismin analyysiin tai taloustieteelliseen puoleen. Eagleton peräänkuuluttaa vähintäänkin rivien välissä keskustelua poliittisesta toiminnasta, sosialismista ja kommunismista. Tämä jos mikä on marxismin aluetta, joka kommunistisessa liikkeessä on syytä ottaa haltuun.

Nevanlinna huomauttaa kirjan jälkisanoissa, että kapitalismi merkitsee rakenteellista pakkoa alistua sijoitustoiminnan ehtojen vangiksi. Kaikki yhteiskunnalliset, taloudelliset ja henkilökohtaisetkin ratkaisut tapahtuvat sijoitusten arvon kasvun näkökulmasta.

Juuri tämän vuoksi Marx vaatii kapitalismin kumoamista, ei vain sen uudistamista tai epäkohtien paikkaamista.

Kommunismi on kamppailua

Terry Eagleton toteaa, että Marx hylkää jo Saksalaisessa ideologiassa vuonna 1845 – kolme vuotta ennen Kommunistisen puolueen manifestia – ajatuksen kommunismista "ihanteena, jota kohden todellisuuden on suuntauduttava." Sen sijaan Marx pitää kommunismia "todellisena liikkeenä, joka tekee lopun nykyisestä olotilasta."

Myös Tuomas Nevanlinna korostaa, että kommunismi ei ole yhteiskunnan malli vaan liikkeen ja kamppailun, luokkataistelun asia.

– Kommunismia on sellainen poliittinen ja tuotannollinen toiminta, joka ei tapahdu pääomasuhteen alaisuudessa. Siksi sitä on olemassa jo nyt, koko ajan. On kyse yhteen liittyneistä tuottajista, jotka tavalla tai toisella vapautuvat pääomasta ja siihen kuuluvasta työn muodosta, palkkatyöstä, kirjoittaa Nevanlinna.

Marx ei tunnetusti halunnut tehdä reseptejä tulevaisuuden ruokapöytiin. Terry Eagleton sen sijaan antoi vuonna 2007 The Independent -lehden haastattelussa muutamia toimintaohjeita, joilla pääsee hänen mukaansa alkuun.

– Ulos sotilasliitto Natosta. Kapitalismista on päästävä eroon. Talouselämä on otettava yhteiskunnan haltuun, latasi Eagleton vanhan marxistin itsevarmuudella.

Terry Eagleton – vankkumaton marxisti

Verkkotietosanakirja Wikipedia kuvaa 69-vuotiasta Terry Eagletonia Iso-Britannian vaikutusvaltaisimmaksi elossa olevaksi kirjallisuuskriitikoksi. Eagleton tunnetaan paitsi etevänä kirjallisuustieteilijänä myös kärkkäänä poliittisena keskustelijana. Hän on kirjoittanut nelisenkymmentä kirjaa ja satoja lehtiartikkeleita. Toisin kuin monet kollegansa, Eagleton ei missään vaiheessa luopunut marxismista. Hän ei mennyt mukaan 1970-1980-lukujen vaihteen postmodernismin muotiaaltoon eikä heittänyt Marxin teorioita nurkkaan edes Neuvostoliiton romahtaessa 1991.

Eagleton on brittiläisen marxilaisen kulttuurin- ja kirjallisuudentutkimuksen kunniakkaan perinteen merkittävimpiä edustajia. Muita suuntauksen suuria nimiä ovat muun muassa Raymond Williams sekä Stuart Hall. Brittiläinen marxilainen kulttuurintutkimus ottaa vaikutteita suoraan Marxilta, mutta myös muun muassa Frankfurtin koulukunnan kapitalismin kritiikistä, neuvostoliittolaisesta kielitieteestä (Voloshinov, Bakhtin), Antonio Gramscin ideologiapohdinnoista sekä työväentutkimuksesta.

Eagletonin tuotannon punaisena lankana voidaan pitää hänen ideologiaa koskevia pohdintojaan. Vuonna 1991 ilmestynyt Ideology: An Introduction on tältä osin parasta Eagletonia. Moni kirjallisuustiedettä aloitteleva yliopisto-opiskelija on peruskurssin tenttikirjana lukenut Eagletonin Kirjallisuusteoria: johdanto -teoksen.

Erinomainen on myös Eagletonin Suuret filosofit -sarjaan kirjoittama lyhyt kirjanen Marxista. Marx ja vapaus -otsikoitu helppotajuinen teksti toimii hyvänä johdantona Marxin ajatteluun laajemminkin ja on oivaa opintokerhomateriaalia.

Terry Eagleton: Miksi Marx oli oikeassa. Suomentanut Petri Stenman. Jälkisanat Tuomas Nevanlinna. Like kustannus 2012. 280 sivua. (alkup. Why Marx Was Right, New Haven: Yale University Press, 2011)