Perusteita keskusteluun maahanmuutosta

Julkisessa maahanmuuttokeskustelussa korostuvat rasistiset äänenpainot ja puhdas tietämättömyys perusasioista.

Valitettavasti niin sanottua rakentavaa keskustelua peräävien oikeistolaisten ja äärioikeistolaisten mielipiteet pohjaavat usein perättömiin mielikuviin.

"Maahanmuuttajat ovat kaikki samanlaisia"

Supisuomalaisten suusta lauotuille mielipiteille on tyypillistä, että maahanmuuttajista puhuttaessa sekoitetaan sujuvasti niin pakolaiset, turvapaikanhakijat, työn perässä muuttaneet sekä muilla perusteilla, esimerkiksi avioliiton kautta maahan tulleet. Osaltaan tämä on ymmärrettävää, sillä usein ihmisellä saattaa olla useita syitä Suomeen tulolle, vaikka vain yksi niistä on merkitty viralliseksi perusteeksi.

Turvapaikanhakijoiden määrä on lisääntynyt nopeasti ja vuonna 2008 turvapaikkaa haki Suomesta yli 4 000 henkilöä. Samana vuonna myönteisen turvapaikkapäätöksen sai 89 ihmistä. Muilla perusteilla myönnettiin lisäksi turvapaikkaa hakeneille oleskelulupa noin 700 tapauksessa. Perusteettomiksi voitiin hakemuksista katsoa vain alle 200. Kiintiöpakolaisina otettiin vuonna 2008 Suomeen 737 henkilöä. Mistään valtavasta invaasiosta siis tuskin voidaan puhua.

Oleskelulupia myönnettiin viime vuonna 19 606. Yleisimmät myöntämisperusteet olivat työ ja opiskelu, joiden perusteella myönnettiin yli puolet luvista. Loput oleskeluluvat myönnettiin erilaisten perhesiteiden ja muun syyn perusteella. Käytännössä muu syy tarkoittaa yleensä sellaista työperäistä perustetta, jonka takia ei tarvitse hakea erikseen työlupaa. Tyypillisesti tätä lupaperustetta käyttävät esimerkiksi erityisasiantuntijat ja urheilijat. Eniten oleskeluluvanhakijoita oli Venäjältä, Kiinasta ja Intiasta.

Jos maahanmuuttajatilastoja tarkastelee tarkemmin, huomaa nopeasti, että Suomeen muuttavien taustat eroavat toisistaan enemmän kuin keskimäärin kantaväestön. Keskusteltaessa pelkästään yleisesti maahanmuuttajista, samaan nippuun laitetaan sujuvasti niin lukutaidottomat ja professorit, eri maista, kulttuureista ja uskonnoista peräisin olevat, miehet ja naiset sekä kaikki ikäluokat mukulasta muoriin. Maahanmuuttajat eivät ole yhtenäinen joukko, ja usein he kokevat yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta ennemminkin samassa elämäntilanteessa oleviin kuin muihin aivan erilaisista oloista tulleisiin maahanmuuttajiin.

"Maahanmuuttajat saavat etuuksia enemmän kuin muut"

Sitkeä huhu tietää kertoa, että maahanmuuttajille on olemassa jokin salainen sosiaalitoimen kirstu, josta heille ammennetaan rahaa aina kun heillä sattuu olemaan tarvetta lisärahoitukselle. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kohdalla tämä pitää sikäli paikkansa, että heille hankitaan välttämättömät elämisen edellyttämät vaatteet, huonekalut ja niin edelleen. Samaan apuun ovat toki oikeutettuja myös suomalaiset, jotka ovat menettäneet omaisuutensa esimerkiksi tulipalossa.

Kun maahanmuuttaja pääsee työnsyrjään kiinni, hän muuttuu nopeasti tuottavaksi veronmaksajaksi. Tilastokeskus on tehnyt tutkimuksen siitä, miten nopeasti maahanmuuttajat muuttuvat nettosaajista nettomaksajiksi:

”Muusta syystä kuin turvallisuutensa takia Suomeen tulleiden maahanmuuttajien kohdalla välittömät verot ylittävät tulonsiirrot noin kuuden Suomessa asutun vuoden jälkeen. Kaikki maahanmuuttajat huomioon ottavassa laskelmassa näin laskettu tase pysyy negatiivisena koko tarkastelujakson ajan. Neljännen vuoden jälkeen se alkaa kuitenkin nopeasti parantua.”

Käytännössä pakolaisilla voi olla taustallaan niin vakavia ongelmia, että kaikki eivät voi koskaan päästä kiinni normaaliin työelämään. Muista syistä maahan tulleista suurin osa pääsee mukaan työelämään kun kielitaito karttuu.

"Maahanmuuttajat saavat kaikki kaupungin/kunnan asunnot"

Maahanmuuttajat todella asuvat siellä, missä on tarjolla edullisia vuokra-asuntoja. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla juuri kaupungin vuokra-asunnot ovat halvin asumisen vaihtoehto, mikä on johtanut maahanmuuttajaväestön keskittymiseen tietyille alueille. Maahanmuuttajat eivät kuitenkaan pakolaisstatuksella maahan tulleita ja turvapaikan saaneita lukuun ottamatta pääsääntöisesti saa heille erikseen osoitettua asuntoa, vaan he ovat samassa jonossa suomalaisten kanssa.

Katja Vilkama päätyi pro gradu -tutkimuksessaan ”Asuntopolitiikka ja vieraskielisen väestön alueellinen keskittyminen Helsingissä vuosina 1992 -2005” siihen, että eniten maahanmuuttajien sijoittumiseen Helsingissä on vaikuttanut kaupungin harjoittama asuntopolitiikka. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että 1990-luvulla rakennettuihin aravavuokrataloihin on muuttanut paljon ulkomaalaistaustaisia. Kun suomalaistaustaiset ovat sitten alkaneet vältellä näitä alueita, on se johtanut siihen, että ulkomaalaistaustaisten asukkaiden osuus on entisestään kasvanut asunnon saannin näiltä alueilta helpottuessa.

Suurin osa maahanmuuttajista ei kuitenkaan haluaisi asua maahanmuuttajavaltaisella alueella, mikä käy ilmi Nexhat Beqirin sisäministeriölle tekemästä tutkimuksesta ”Toiveena monipuolinen asukasrakenne – selvitys asumisen etnisen yhdenvertaisuuden toteutumisesta pääkaupunkiseudulla."

Tutkimukseen haastatelluista maahanmuuttajista ja romaneista noin 75 prosenttia ei toivonut edes oman kieliryhmän keskittymistä. Ja nekin jotka halusivat asua lähellä sukulaisiaan tai ystäviään, halusivat mieluiten muiksi naapureikseen suomalaisia lapsiperheitä. Kaikki haastatellut myös suhtautuivat kielteisesti ajatukseen maahanmuuttajakaupunginosista.

Beqiri suosittelee tutkimuksensa perusteella, että maahanmuuttajien keskittymiseen johtavia syitä selvitettäisiin vielä perusteellisemmin ja kehitykseen puututtaisiin pikimmiten, jottei maahanmuuttajavaltaistuminen karkaisi käsistä. Tätä haluavat tutkimuksen mukaan myös maahanmuuttajat.

"Työperäinen maahanmuutto on ihan OK!"

Suomen virallisena linjana on tukea työperäistä maahanmuuttoa. Ajatuksena on saada Suomeen erikoisosaajia ja esimerkiksi hoivatyön ammattilaisia. Ajatus on suomalaisesta perspektiivistä katsottuna äärimmäisen houkutteleva. Maahanmuuttajat tarjoavat mahdollisuuden saada sopivasti koulutettua sopivan ikäistä työvoimaa, joka parhaassa tapauksessa myös poistuu maasta ennen kuin alkaa esimerkiksi nostaa eläkettä.

Kun tilannetta tarkastellaan lähtömaiden kannalta, käy ilmeiseksi, että kyseessä on siirtomaapolitiikan jatkumo. Imuroimalla köyhien maiden koulutetun väestön itselleen kehittyneet maat estävät tehokkaasti esimerkiksi Afrikan maiden nousemisen jaloilleen.

Helsingin yliopiston väestötieteen dosentti Arno Tanner näkee esimerkiksi siirtolaisten kotimaihinsa lähettämien varojen merkityksen pieneksi:

"Mitä pidemmän ajan ihminen asuu poissa kotimaastaan ja mitä paremmin hän uuteen asuinmaahansa integroituu, sitä pienemmiksi ja harvinaisemmiksi rahalähetykset käyvät. Jotta tämä rahavirta säilyisi, pitäisi kehitysmaiden siis kouluttaa jatkuvasti uusia ihmisiä, jotka sitten lähtisivät ulkomaille töihin ja rahaa lähettämään."

Tannerin mukaan ongelma ei ole siirtolaisuudessa itsessään, vaan siinä, että ihmiset joutuvat nykyään tekemään lähtöpäätöksen pakon edessä.

”Hyviä huonoja esimerkkejä aivovuodosta ovat Sambia, jonka 1 200 lääkäristä yli 800 on lähtenyt Pohjois-Amerikkaan jättäen maan terveydenhoidon retuperälle, sekä Romania, jonka tietotekniikkaosaajista yli puolet olisi halukkaita lähtemään leveämmän leivän perään.”

Tutkija näkee, että lyhyellä tähtäimellä voi olla vaikeaa yhdistää työperäinen maahanmuutto ja korkea kansainvälinen moraali, mutta se ei saa estää globaalia vastuun kantoa.

”Maahanmuuttajista perheineen on pidettävä hyvää huolta ja heidän lähtömailleen on korvattava työvoiman- ja aivoviennin aiheuttamat kustannukset.”

Artikkeli on aiemmin ilmestynyt Tiedonantajan 2009 kesänumerossa.