Suurten toiveiden ehkäisypilleri

Ehkäisypilleriin asetettiin suuret toiveet. Sen piti poistaa aviottomien lasten sosiaaliset ongelmat, köyhyys ja avioerot. Ongelmat ovat yhä keskuudessamme, mutta ehkäisypilleristä tuli tärkeä väline naisten tasa-arvokamppaillussa. Päivittäin 70 miljoonaa naista käyttää ehkäisypillereitä. Naisen oikeus omaan kehoonsa on kuitenkin vieläkin kiistelty asia monissa maissa. Raskauden keskeytykset ovat kiellettyjä tai rajoitettuja monissa maissa, joissa laittomat toimenpiteet vaativat tuhansien naisten hengen.

Ehkäisypillerin takana oli useita tutkijoita. Amerikkalainen kemisti Carl Djerassi keksi vuonna 1951 yhdessä meksikolaisen Luis E. Miramontesin ja unkarilaisen George Rosenkranzin kanssa että norethindrooni oli tehokas myös suun kautta otettuna ja poikkesi täten luonnollisesta hormoonista, progesteroonista. Djerassi teki eläinkokeet Gregory Pincuksen ja Min Chueh Changin kanssa ja ihmiskokeet John Rockin kanssa.

Djerassi on myöhemmin sanonut, ettei hänellä ollut ehkäisymenetelmää mielessään aloittaessaan tutkimuksiaan, ja että tulokset ylittivät kaikki odotukset. Hän myös arvioi, että ehkäisypillerin käyttö voisi johtaa miesten naisistumiseen ja muuttaa yhteiskuntaa.

Tehokkaan ehkäisymenetelmän käyttöönotto ja naisten oikeus omaan kehoonsa on pitkän kehityksen tulos, eikä itsestään selvä tänäkään päivänä. Katolinen kirkko tuomitsee tehokkaiden menetelmien kehittämistä. Se opettaa, että jokaisen yhdynnän pitäisi voida johtaa hedelmöitykseen ja uuteen elämään. Kirkonisä Pyhä Augustinus on nimittäin 300-luvun loppupuolella kirjoituksissaan tuominnut kaikki yritykset vaikuttaa suvun jatkamiseen syntisinä.

Katolisen kirkon asenne on kuitenkin vaihdellut. Vuonna 1588 paavi Sixtus V samasti abortin murhaan. Päätös oli voimassa ainoastaan kolme vuotta kunnes seuraava paavi kumosi sen. Nykyinen jyrkkä asenne on peräisin vuodelta 1869, kun silloinen paavi Pius IX otti kiellon uudestaan käyttöön.

Ehkäisymenetelmien pitkä historia

Keskeytetty yhdyntä on todennäköisesti vanhin tunnettu ehkäisymenetelmä. Muinaisessa Egyptissä naiset myös käyttivät eräänlaista pessaaria, jota oli käsitelty hunajalla tai öljyllä, jolla oli siittiöitä tuhoava vaikutus. Siittiötä ei tietenkään tunnettu siihen aikaan, koska mikroskooppi kehitettiin vasta 1600-luvun loppupuolella.

Kondomi kehitettiin 1600-luvulla ja ensimmäiset tehtiin eläinten suolista. Kondomia ei kuitenkaan käytetty ehkäisynä vaan sen tarkoitus oli suojata kupan tarttumiselta. Abortit olivat kaikkein käytetyin ehkäisymenetelmä. Valitettavasti keskenmenoa aiheuttavat kasvit olivat myrkyllisiä. Usein niitä käyttänyt nainen kuoli tai sai vakavia maksa- tai munuaisvammoja. Raskauksia keskeytettiin myös mekaanisesti kaapimalla, mikä myös usein aiheutti naiselle hengenvaaraa. Keskiajalla arabialaiset lääkärit kuitenkin tunsivat useita menetelmiä keskeyttää raskauksia. Länsimainen lääketiede ylsi vastaavaan vasta 1800-luvulla.

Kristillinen Eurooppa vastusti ehkäisyä ja vasta viime vuosisadalla tilanne hitaasti muuttui. Ensimmäinen kierukka tuli markkinoille noin vuonna 1900. Egyptiläisten kameleihin työntämät kuulat ovat nimittäin kertomus vailla todellista pohjaa. Ensimmäiset kierukat olivat suuria ja kömpelöitä, Vasta vuonna 1928 markkinoille tullut hopeasta ja silkistä tehty saksalainen Gräfenbergin rengas sai laajempaa suosiota. Valitettavasti sen käyttö lopetettiin jo vuoden kuluttua. Vuonna 1934 japanilainen Tenrei Ota paransi Ernst Gräfenbergin kehittämää kierukkaa.

Sekä Natsi-Saksassa että Saksan liittolaisena olleessa Japanissa ehkäisy oli kiellettyä, ja kierukan kehittäminen jäi tekemättä. Länsimaisissa tehokkaita kierukoita ei tunnettu.

Ehkäisyn kieltäminen ei rajoittunut ainoastaan natsi-Saksaan. Ranskalaiset naiset saivat oikeuden omiin ruumiinsa v. 1965 ja Italiassa sallittiin tiedottamista tehokkaasta ehkäisystä vasta 1970. Neuvostoliitto oli edelläkävijä. Aleksandra Kollontai painotti komissaarina ehkäisymenetelmistä tiedottamista esimerkkinä naisten ja miesten tasa-arvosta. Neuvostoliitto laillisti abortit v. 1920. Seuraava maa oli Islanti, jossa abortit sallittiin v. 1935. Nykyään tehdään n. 50 miljoonaa aborttia maailmassa vuosittain. Niistä on 20 miljoonaa laittomia ja laittomiin abortteihin kuolee vuosittain 68 000 naista.

Toiminta USA:ssa ja Ruotsissa

Ehkäisymenetelmien kehitys on tietenkin riippuvainen lainsäädännöstä. Vasta ehkäisyn ja abortin sallivassa yhteiskunnassa saa tutkimusvaroja parempien menetelmien kehittämiseen. Koska köyhät naiset ovat kärsineet muita ryhmiä pahemmin ehkäisy- ja aborttikielloista, on luonnollista että ehkäisyn salliminen on ollut osa aikaisten sosialistinaisten vaatimuksista.

USA:ssa oli kamppailu ehkäisymenetelmien tiedottamisen sallimisesta pitkälti yhden naisen kamppailun tulos. Sosialisti Margaret Sanger oli v. 1912 New Yorkiin muuttanut sairaanhoitaja, joka aloitti naisten ja tyttöjen ehkäisyneuvonnan slummialueella. Hän näki monta ei-toivottua raskautta ja miten naiset kuolivat laittomiin abortteihin.

Myös Ruotsissa ehkäisyn edelläkävijä Elise Ottesen-Jensen oli sosialistinen agitaattori. Hän oli 18-lapsisesta papinperheestä ja teki skandaalin kieltäytyessään konfirmaatiosta uskonnollisista syistä. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä hän muutti yhteen ruotsalaisen rauhanaktivistin ja syndikalistin kanssa. Pariskunta muutti Ruotsiin v. 1919 ja Ottesen-Jensen perusti naisille tarkoitetun kuukausilehden. Koska Ottesen-Jensen tuli tunnetuksi, kirjoittivat monet naiset hänelle ja kysyivät ehkäisyneuvoja. Opittuaan pessaarien sovittamisen Ottesen-Jensen matkusti Ruotsissa kertoen ehkäisystä ja jakaen ehkäisyvälineitä. Koska toiminta oli laitonta, häntä uhattiin useita kertoja vankeusrangaistuksilla.

Ruotsissa abortti laillistettiin 1938, mutta ainoastaan jos nainen oli vakavasti sairas tai sikiö epämuodostunut. Lakia lievennettiin moneen otteeseen ja vuodesta 1975 abortti oli vapaa Ruotsin kansalaisille. Vasta muutama vuosi sitten kaikille naisille annettiin yhtäläinen oikeus aborttiin Ruotsissa.

Raskaudenkeskeytykset tänään

Suomessa saa käytännössä jokainen nainen halutessaan raskaudenkeskeytyksen. Yli 60 % toimenpiteistä tehdään sosiaalisista syistä. Kyse ei ole huolimattomuudesta, koska 62 % raskaudenkeskeytyksiä tehneistä oli käyttänyt ehkäisyä.

Monessa katolisessa maassa tilanne ei ole samanlainen. Yleensä raskaudenkeskeytykset ovat mahdollisia, jos raskaus uhkaa naisen terveyttä. Myös tapauksissa, joissa raskaus on raiskauksen tai insestin tulos, sallitaan usein sen keskeyttämistä. Irlannissa ovat raskaudenkeskeytykset teoriassa sallittuja, jos raskaus uhkaa naisen henkeä. Käytännössä tilanne on epäselvä eivätkä lääkärit voi suorittaa toimenpidettä. Vuoden 1967 jälkeen ovat irlantilaiset naiset matkustaneet Isoon-Britanniaan ja n. 45 000 naista on sen jälkeen saanut sieltä apua. Raskaana olevia naisia on myös yritetty estää matkustamasta, mutta Irlannin ylin oikeus totesi 2007, ettei ketään voida vastoin tahtoa pitää maassa.

Raskaudenkeskeytykset ovat kokonaan kiellettyjä Chilessä, El Salvadorissa, Maltalla ja Nicaraguassa. Euroopan parlamentti on suositellut Maltalle aborttien sallimista. Maltan hallitus vastasi kuitenkin 2002, että kyseessä on sisäinen asia ja ettei EU:ssa ole valtaa toimia, päättää tai säätää lakia sen puolesta.

Nicaraguassa abortit kiellettiin 2006. Tilanne on nyt samankaltainen kun El Salvadorissa, jossa naiset eivät uskalla ottaa yhteyttä sairaaloihin, jos he saavat verenvuotoja raskauden aikana. Jokaisessa sairaalassa oleva poliisi voi nimittäin syyttää heitä raskauden keskeyttämisyrityksestä. Käytännössä laki koskee ainoastaan köyhiä naisia. Rikkaat matkustavat USA:han tai Kuubaan, jossa abortit ovat sallittuja.

Lena Huldén on hyönteistieteilijä ja historiantutkija, oppiarvoltaan filosofian tohtori. Hän on SKP:n varapuheenjohtaja.