Tulevaisuuden työläinen osaa ja hallitsee

Onko tulevaisuus pelkkää teknologian kehittymistä? Siltä se vaikuttaa ainakin, mikäli lukee valtavirtaista työelämätutkimusta. Aikaamme määrittävät digitalisaatio, tietotekniikan käyttö ja entistä pidemmälle etenevä robotiikka. Mihin tässä kuviossa sijoittuu ihminen – elävää työtä tekevä, työllään arvoa luova olento?

Keskiöön, vastasivat Tieteen päivillä työelämäaiheesta keskustelleet tulevaisuudentutkijat.

Tulevaisuuden trendejä haistelevat tutkijat korostavat tuotannon hajauttamista, työläisten omaa luovuutta ja valtaa omassa työssään, suoraa demokratiaa ja horisontaalista päätöksentekoa, jossa pomot ovat usein vain haitaksi.

Tämä kaikki avaa sosialismin kannalta mielenkiintoisia näköaloja.

Tutkijat myös huomauttivat, että Suomessakin harjoitettava talouskuri, hyvinvointivaltion alasajo ja kilpailukykysopimukset ovat vääränsuuntaista politiikkaa.

”Kiky-puhe on huolestuttavaa, aivan väärä suunta.”

Helsingin yliopiston professori Göte Nyman arvosteli kovin sanoin Suomen nykymenoa. Nymanin mukaan kansallisella tasolla puhutaan vain pakoista ja uhista, velkaantumisesta ja kilpailukykyloikista, kun painopisteen pitäisi olla jossain aivan muualla.

– Kiky-puhe on huolestuttavaa, aivan väärä suunta. Suomessa tarvitaan radikaali ajattelutapojen muutos, jonka keskelle on nostettava ihminen, totesi erilaisia ihmiskuvia ja –käsityksiä tutkiva Nyman.

Hajauttaminen on päivän sana

Tammikuussa Helsingin yliopistolla järjestettävien Tieteen päivien teema oli tänä vuonna vapaus ja vapauden rajat.

Teollisten länsimaiden työelämäkin on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kokenut suuria murroksia, joista osa liittyy työntekijän vapauksien kasvamiseen – usein kyse voi tosin olla vain näennäisestä vapauden tunteen lisääntymisestä, eikä kehitys ole suoraviivaista saati tasaista.

Monilla aloilla on tarkoin määritetyistä työajoista, -paikoista ja -tehtävistä siirrytty joustavampaan suuntaan. Työtä tehdään eri aikoina, eri paikoissa ja työn sisältö saattaa vaihdella suuresti.

Teollinen työntekemisen malli on haasteiden edessä.

Kaiken lisäksi valitettavan moni on ”vapautettu” työnteosta kokonaan kortistoon.

Teollinen työntekemisen malli on haasteiden edessä. Onko työläisen sopeuduttava tilanteeseen vai mitä oikein voisi tehdä? Valmiita vastauksia tulevaisuudentutkijat eivät halua antaa, mutta useita trendejä voidaan nostaa esiin.

Turun yliopiston professori Markku Wilenius on tulevaisuudentutkimuksen pioneereja Suomessa. Viime vuosina Wilenius on tutkinut työelämää ja sitä, miten työläiset tekevät työtä niin sanotun jälkiteollisen yhteiskunnan työpaikoilla.

Eräs paljon puhuttu trendi on ollut länsimaisen kapitalismin muutos teolliseen tuotantoon perustuvasta työstä jälkiteolliseen. Sen merkittäviä piirteitä ovat olleet teknologian entistä laajempi käyttö, sarjatyön ulkoistaminen automaateille tai kehittyviin maihin, palvelualojen kasvu ja työsuhteiden epätyypillistyminen.

Digitalisaatio on jo nykypäivää. Jatkossa älykkään teknologian käyttö ja soveltaminen lisääntyvät entisestään.

Markku Wileniuksen mukaan hajauttaminen on päivän sana.

Muun muassa energiataloudessa hajauttaminen on jo monella tavalla tulevaisuutta.

Aikaisemmin Suomessakin työllistivät julkinen sektori sekä suuryritykset. Tänä päivänä pk-sektorin merkitys kasvaa. Isot volyymit ja keskitetty, hierarkkisesti järjestetty tuotanto soveltui teolliselle ajalle. Nykyään trendi on Wileniuksen mukaan toinen. Muun muassa energiataloudessa hajauttaminen on jo monella tavalla tulevaisuutta.

Tästä voi helposti päätellä, että Suomessa esimerkiksi ydinvoimalle perustuva energiapolitiikka tai vaikkapa sosiaali- ja terveyspalvelujen keskittäminen ovat vanhanaikaisia, lyhytnäköisiä ja tuhoon tuomittuja ratkaisuja. Jostain syystä päätöksenteossa ei taaskaan kuunnella tutkijoita ja asiantuntijoita.

Valtaa omaan työhön

Markku Wilenius korosti, että tämän päivän työläinen haluaa entistä enemmän oppia, harjoittaa työssä luovuuttaan ja vaikuttaa työelämään ja tuotantoon – toteuttaa omaa potentiaaliaan. Kaiken teknologisen kehityksen vauhdissa unohtuu helposti se perusasia, että ihmisen pitää olla keskiössä – myös tuotannossa. Nykyään siihen olisi Wileniuksen mielestä entistä paremmat mahdollisuudet, mikäli niitä vain otettaisiin käyttöön.

Jos työläisellä ei ole valtaa omaan työhönsä, se turhauttaa.

Wilenius on havainnut kolme keskeistä periaatetta, jotka korostuvat uudentyyppisessä työssä.

Työtä tehdään autonomisissa tiimeissä, joilla on vastuu ja valta projektista. Johtoa voidaan konsultoida tarvittaessa ja tiimin jäsenet saavat ongelmatilanteissa apua, mutta tavoitteena on, että ongelmat ratkaistaan aina tiimin sisäisesti. Tässä käytetään hyväksi luovuutta. Jos työläisellä ei ole valtaa omaan työhönsä, se turhauttaa.

Erittäin tärkeä elementti ovat vuorovaikutuskanavat. Wileniuksen mukaan ihmisten keskinäinen vuorovaikutus tuottaa ja ylläpitää kulttuuria. Tiedon virtaamisen mahdollistaminen ja tukeminen ovat organisaation tärkeimmät tehtävät ja tiedon on oltava näkyvää ja kaikkien tiedossa. Se on perusedellytys työorganisaation toiminnalle.

Keskeistä on myös itsenäinen päätöksenteko: kaikkien työläisten on saatava tehdä työtään koskevia päätöksiä, joita arvioidaan porukalla. Muiden työtovereiden mielipiteitä on syytä kuunnella, mutta itse täytyy tehdä päätös. Päätöksenteossa ei pyritä konsensukseen, mutta kaikkien täytyy voida hyväksyä tiimiin vaikuttavat päätökset.

Wileniuksen mielestä mitään yleispätevää reseptiä ei ole, mutta muutama asia nousee esille: tulevaisuuden työelämän laadun ratkaisee se, miten ihminen kaikkine ominaisuuksineen pystyy toteuttamaan itseään ja luovuuttaan työssä.

Palkalla on väliä

Göte Nyman esitteli muutamia tuoreita työelämätutkimuksia. Esimerkiksi Sitran viime vuonna ilmestyneessä raportissa korostetaan – jälleen kerran – teknologian kehitystä, joka nähdään erottamattomasti yhteydessä työn uudistumiseen. Syntyy muun muassa odottamattomia työympäristöjä, erilaista työtä tekeviä ihmisiä voi kohdata missä tahansa – monella ei enää ole esimerkiksi omaa toimistohuonetta.

Peräti 84 prosenttia 15-35-vuotiaista suomalaisista pitää tärkeänä, että hänellä on vakituinen työpaikka.

Mielenkiintoista on, että vaikka työn joustavuudesta, epätyypillisyydestä ynnä muista trendeistä puhutaan paljon, haluavat suomalaiset nuoret kuitenkin jotain muuta. Tuoreen kyselyn mukaan peräti 84 prosenttia 15-35-vuotiaista suomalaisista pitää tärkeänä, että hänellä on vakituinen työpaikka. Yli 60 prosenttia kokee vanhemmalle sukupolvelle tärkeän, keskiluokkaisen perhe-elämän, myönteisenä, tavoiteltavana asiana.

Sitran raportissa ei keskustella palkoista. Jotkut tutkijat väittävät, että palkalla ei enää ole niin suurta merkitystä kuin ennen ja työn tekemisen motivaatio löytyy muualta. Tällä voidaan perustella esimerkiksi palkkojen jäädyttämistä. Väite on usein propagandistinen. Toki palkanlisäys ei tietyn rajan jälkeen tutkitusti motivoi ihmisiä, mutta palkka onkin tällöin jo melkoisen hyvällä tasolla. Liian monella alalla ongelmana ovat alipalkkaus ja tulot, joilla ei tule toimeen.

Nymankin totesi, että noin 50 prosenttia suomalaisista työntekijöistä on erittäin tai melko tyytymättömiä työpaikallaan eri töiden välisiin palkkaeroihin. Noin 55 prosenttia on erittäin tai melko tyytymättömiä työpaikallaan tapaan, jolla palkankorotuksen määräytyvät. Palkalla on siis merkitystä, eikä palkkataistelujen merkitystä kannata aliarvioida.

Summa summarum

Kun peilaa tulevaisuudentutkijoiden näkemyksiä nyky-Suomen reaalipolitiikkaan, huomaa välittömästi valtavan ristiriidan. Viime vuosien hallituksen ovat liki järkiään tehneet päinvastaista politiikkaa kuin mitä kansainväliset trendit voisivat olettaa.

Sote-uudistus, kiky-sopimus, koulutusleikkaukset, kuripolitiikka, energiaratkaisut – kaikki on tehty vanhan kaavan mukaan lyhytnäköisellä perspektiivillä. Työelämän ja sitä kautta toimeentulon epävarmuus edellyttäisivät entistä parempaa hyvinvointivaltiota ja julkisia palveluja, mutta niiden purkaminen on etusijalla.

Wileniuksen mukaan juuri lyhytnäköisyys ja taktisten intressien ensisijaisuus ovat perustavaa laatua olevia ongelmia valtiollisen päätöksenteon lisäksi myös yritysmaailmassa.

– Olen huomannut, että tämän kanssa joutuu taistelemaan lähes joka paikassa. Vasta kun otetaan askel tulevaisuuteen ja katsotaan nykyistä yhteiskuntaa sieltä käsin, saadaan tarvittava perspektiivi. Jo nyt on selvää, että jos nykysysteemin annetaan jatkua 20 vuotta, meille ei todellakaan kuulu kovin hyvää, totesi Wilenius.

Työelämässä on paljon hyviä ja kiinnostavia muutoksia, mutta minkään sortin naiiviuteen tai tyytyväisyyteen ei ole aihetta.

Työelämässä on paljon hyviä ja kiinnostavia muutoksia, mutta minkään sortin naiiviuteen tai tyytyväisyyteen ei ole aihetta. Kapitalismi ei muutu yhtään vähemmän riistäväksi. Jos vapaus työelämässä kasvaa jollain rintamalla, se kaventuu toisaalla. Syntyy uusia vallankäytön ja riiston muotoja, joita on syytä tarkastella jatkossa kriittisesti. Eri aloilla ja eri maissa kehityskulut ovat erilaisia. Vaikka historiassa ei voi palata taaksepäin, voivat vanhat sorron muodot kertautua – mikäli emme pidä varaamme.

Kapitalismi ei kaadu itsekseen, vaikka se kuinka pahasti nyt nilkuttaisi. Sen kumoamiseen ja uuden yhteiskunnan synnyttämiseen tarvittavat voimat piilevät ja kehittyvät edelleen ennen muuta työpaikoilla. Työelämän tulevaisuuden trendeissä on paljon työläisiä voimaannuttavia elementtejä, jotka on hyvä tiedostaa ja joista voi muotoutua sosialistisen yhteiskunnan työelämän eläviä käytäntöjä.

Työn todellisuus

• 65 prosenttia työllisestä työvoimasta on jatkuvassa, kokoaikaisessa palkkatyössä
• 10 prosenttia tekee määräaikaista, kokoaikaista palkkatyötä
• 9 prosenttia on jatkuvassa osa-aikaisessa palkkatyössä
• 4 prosenttia tekee määräaikaista, osa-aikaista palkkatyötä
• 4 prosenttia on niin sanottuja työnantajayrittäjiä
• osa luokittuu yksinyrittäjiksi, ammatinharjoittajiksi, freelancereiksi tai apurahansaajiksi
• 2 prosenttia on maa- ja metsätalousyrittäjiä

(Tilastotietoja Suomesta 2014)