Vanhan miehen villi lemmenyö

Alkuperäinen kirjoittaja: Lue arvio kokonaisuudessaan Tiedonantajasta nro 42/2006.

Gabriel GarcÍa Márquezin uuden pienoisromaanin kertojaminä tunnustaa pienellä ylpeydellä, ettei hän ole milloinkaan maannut naisten kanssa maksamatta siitä. Seitsemänkymmenen vuoden ikäisenä hän on valinnut vapaaehtoisesti selibaatin ja keskittynyt siitä lähtien kirjallisuuden klassikoiden lukemiseen ja taidemusiikin kuunteluun.

Mutta 90-vuotispäivien lähestyessä hän havahtuu ja päättää antaa itselleen varsin erikoisen syntymäpäivälahjan. Toiveensa mies lausuu julki jo heti kirjan ensimmäisessä lauseessa; "Sinä vuonna jona täytin yhdeksänkymmentä halusin antaa itselleni lahjaksi villin lemmenyön koskemattoman tytön kanssa."

Naisasialiikkeen aktivistit etenkin Kolumbiassa ovat olleet närkästyneitä GarcÍa Márquezin tavasta kirjoittaa kiellettynä pidetystä aiheesta. Vanha mies himoitsemassa nuorta alaikäistä tyttöä taitaa monien moraalikäsityksissä mennä paksun puolelle.

Mutta Muistojeni ilottomat huorat on yllätyksellinen kirja kumminkin ennen kaikkea siksi, että ikääntyneen GarcÍa Márquezin ei enää pitänyt kirjoittaa muuta kuin muistelmiensa jatko-osa. Elää kertoakseen -romaanin jatko lienee edelleen pahasti kesken, eikä ole varmaa tuleeko se koskaan valmiiksi.

Hiljan suomeksi ilmestynyt Muistojeni ilottomat huorat on kuitenkin kiinnostava ja erikoinen lisä GarcÍa Márquezin kirjailijakuvaan. GarcÍa Márquez sinänsä ei esittelyä kaipaa. Onhan hän 1960- ja –70-lukujen eteläamerikkalaisen kirjallisuusboomin merkittävin nimi perulaisen Mario Vargas Llosan ohella....

ARTO TUOMINEN

* Arvio kirjasta Gabriel GarcÍa Márquez: Muistojeni ilottomat huorat. Suomennos: Matti Brotherus. WSOY 2006, sivuja 100.