Voiton suhdeluvun laskutaipumus ja seitsemän halpaa asiaa

Marx itse esitti kuusi vastavoimaa voiton suhdeluvun alenemiselle, jotka ovat hidastaneet kehitystä. 1.) työvoiman riistoasteen lisääminen, eli työajan ja määrän lisääminen 2.) Työpalkan polkeminen alle suhteellisen arvon, eli palkkojen alentaminen 3.) Pysyvän pääoman elementtien halpeneminen, eli koneiden, energian sekä raaka-aineiden halventuminen. 4) Suhteellinen liikaväestö, eli kun työttömiä riittää ei palkkoja tarvitse korottaa 5) ulkomaankauppa, eli etsitään jostain muualta ostovoimaa ja 6.) osakepääoman lisääntyminen, eli rahalla rahan tekeminen ja keinottelu.

Marxin talousteorian tärkeitä, mutta myös kritisoiduimpia teesejä on väittämä voiton suhdeluvun laskemisesta. Kilpaillakseen toisten kapitalistien kanssa, kapitalistin on jatkuvasti joko alennettava työvoiman kustannuksia tai panostettava enemmän rahaa tehokkaampiin tuotantovälineisiin. Seurauksena on taipumus korvata ihmistyö kasvavissa määrin koneiden tekemällä työllä.

Pääoman kasaantuessa kapitalisteille, vähentynyt ihmistyö johtaa proletariaatin palkan ja myös näinollen kulutuskyvyn alentumiseen. Siksi kapitalistin on tehtävä jatkuvasti enemmän ja halvemmalla pitääkseen yllä kulutusta, mikä taas johtaa paineisiin alentaa kustannuksia tai laskeviin voittoihin. Tämä kierre kuvaa voiton suhdeluvun laskutaipumusta.

Kaikkia työntekijöitä ei voi korvata koneilla

Marxin väittämä on, että kapitalistien harjoittama kilpailu johtaa lopulta siihen, että kapitalisti ei voi enää laskea työntekijäkustannuksia tai saada hyötyä uusista koneista. Työvoiman saama palkka ei voi laskea alle elinkustannuksien. Kaikkia työntekijöitäkään ei voi korvata koneilla, sillä lopulta jonkun on ostettava kapitalistin tuotteet.

Kapitalistien oma kulutus ei voi korjata tätä, sillä vaikka yhdellä kapitalistilla olisi miljoonan ihmisen omaisuus, ei hän voi kuluttaa samoin kuin miljoona ihmistä. Myös koneiden kyky tehostaa tuotantoprosessia muuttuu jatkuvasti suhteellisesti kalliimmaksi prosessin tehostuessa kohti täydellisyyttä.

Lopulta kapitalistinen järjestelmä ei enää kykene toimimaan, koska voittojen saaminen ei enää ole mahdollista kapitalismin menetelmillä. Seuraa systeemikriisi, jonka seurauksena järjestelmä romahtaa ja korvautuu joko uusfeodalismilla, jossa talous ei kasva mutta työläiset jatkavat omistavan luokan elättämistä, tai sosialismilla, jossa omistava luokka poistuu ja talouskasvu ohjautuu koko yhteiskunnan hyväksi.

Miksi voiton suhdeluku ei ole vielä laskenut pohjaan? Marx itse esitti kuusi vastavoimaa voiton suhdeluvun alenemiselle, jotka ovat hidastaneet kehitystä. 1.) työvoiman riistoasteen lisääminen, eli työajan ja määrän lisääminen 2.) Työpalkan polkeminen alle suhteellisen arvon, eli palkkojen alentaminen 3.) Pysyvän pääoman elementtien halpeneminen, eli koneiden, energian sekä raaka-aineiden halventuminen. 4) Suhteellinen liikaväestö, eli kun työttömiä riittää ei palkkoja tarvitse korottaa 5) ulkomaankauppa, eli etsitään jostain muualta ostovoimaa ja 6.) osakepääoman lisääntyminen, eli rahalla rahan tekeminen ja keinottelu. Nämä klassiset määritelmät ovat paikkansa pitäviä ja ne selittävät hyvin niitä menetelmiä, joilla kapitalistinen järjestelmä on toistaiseksi pitänyt itsensä käynnissä. Usein näiden lisäksi on esitetty pääoman tuhoamista, eli sotimista ja teknologisia ratkaisuja, jotka tehostavat tuotantoa niin paljon, että proletariaatin kulutuskyky säilyy vaikka pääoma kasaantuukin kapitalisteille. Mikään näistä menetelmistä ei voi kuitenkaan lopullisesti kääntää voiton suhdelukua nousuun.

Halpuuden aika on loppumassa.

Marxin tulkintoihin on tehty myös täydennyksiä. Esimerkiksi Raj Patelin mukaan kapitalismin säilyvyys nojaa seitsemään ”pilariin”, joiden halpuus kapitalismin on kyettävä alati varmistamaan. Jokainen pilari vaikuttaa toisiinsa ja halpuuden väheneminen yhdessä on korvattava muissa. Halpuus on suhteellinen käsite ja tarkoittaa sitä, että pilari ei maksa jossain enemmän kuin muualla, eikä enemmän kuin aiemmin. Jos halpuus ei säily, alenee voiton suhdeluku ja kapitalismi on jälleen pykälän lähempänä pysähtymiskuolemaansa.

Patelin mukaan kapitalismin seitsemän pilaria ovat:

Halpa Luonto: Ensimmäinen vaatimus on se, että luontoa on aina oltava saatavilla hyödynnettäväksi, halvalla. Luonto on kaikki, mitä ei ole vielä käytetty tuotantoprosessien aikaansaamiseksi ja jolle ei tarvitse maksaa tästä korvausta. Tämä pitää sisällään niin mineraalit, metsät, eläimet ja menneinä aikoina alkuperäisasukkaat. Uusia erämaita ei ole ja melkein kaikki on jonkun omistuksessa. Halpuuden aika on loppumassa. Ratkaisuja etsitään kuumeisesti sulavien napajäätiköiden alta, meren pohjasta ja jopa avaruudesta. On kuitenkin selvää, että tulevaisuudessa luonnon halpuuden väheneminen heikentää voiton suhdelukua. Esimerkiksi IPCC-raportti ja sen vaatimat toimet ovat suoraan ristiriidassa luonnon halpuuden kanssa.

Halpa Raha: Koska halpa luonto on loppunut, rahan on oltava halpaa. Toinen pilari on muuttunut nykykapitalismille olennaiseksi. Ilman halpaa rahaa ei kapitalistinen järjestelmä saisi resursseja ylläpitoonsa tai voisi tehdä uusia investointeja. Ratkaisuna on jo vuosikymmenien ajan ollut rahan halventaminen. Menestynyt keino on ollut lisätä lainan osuutta siellä missä ei ole kykyä kuluttaa. Nykyisin maailmassa on jo kahdeksan kertaa enemmän rahaa kun kaikkea todellista omaisuutta. Kapitalismi lepää halvan rahan luoman harhan varassa. Kulutusta on pidetty yllä ilman todellista maksukykyä. Toistaiseksi menetelmä on toiminut, mutta tyhjään perustuvat järjestelmät ovat hauraita. Viimeisin talouskriisi soitti jo hälytyskelloja ja seuraava kriisi tulee ennusteiden mukaan olemaan vielä pahempi. Kuinka pitkään rahan halpuus voi pitää yllä muita pilareja jää nähtäväksi.

Halpa työ: Tämä on marxilaisuuden perusolettamus ja sille tärkein pilari. Marxin omat määritelmät kuvaavat hyvin tätä kohtaa. Kapitalistit siirtyvät sinne missä työ on halvinta. Toistaiseksi kehittyvät maat ovat vastanneet kapitalistien tarpeisiin ja tämä jatkunee myös lähitulevaisuudessa. Kuitenkin työvoimakustannukset kasvavat siellä minne kapitalistit siirtyvät. Ammattiyhdistystoiminta leviää kehittyvissä maissa ja myös syntyvyyden ennustetaan kääntyvän laskuun. Tämä nostaa työvoiman hintaa. Vastapainoksi kapitalismi edesauttaa modernia orjuutta ympäri maailmaa.

Halpa hoiva: Koska työn täytyy olla halpaa, on myös sen uusintamisen oltava mahdollisimman halpaa. Olennainen osa tätä on halpa hoiva. Tämä koskee niin terveydenhuoltoa, koulutusta lastenhoitoa, kotitöitä, siivoamista ja lukemattomia muita tehtäviä, jotka on pakko tehdä, mutta joista yleensä ei saada rahallista tuottoa tai edes korvausta. Suuri osa tästä on naisten tekemää ilmaista työtä. On laskettu, että jos naisten tekemälle palkattomalle työlle laskettaisiin hinta, jopa 4/5 kaikesta maailman taloudellisesta toiminnasta olisi tätä naisten tekemää ilmaistyötä. Ilmaishoiva mahdollistaa työvoiman jatkuvuuden ilman kustannuksia kapitalistille. Patriarkaatti ei ole seurausta kapitalismista, mutta se on yksi sen ehdottomia vaatimuksia. Ilman tätä puoli-ilmaista hoivaa, ei olisi olemassa halpaa työtäkään. Siksi kapitalismissa on mahdottomuus saavuttaa täysi tasa-arvo kaikkialla.

Nykyinen kapitalistinen järjestelmä lepää halvan energian saannin varassa.

Halpa ruoka: Toinen työvoiman uusintamiseen olennaisesti liittyvä tekijä on ruoka. Jotta jatkuvasti kasvavat työläisten ja työttömien armeijat eivät näänny nälkään tai ala kapinoimaan järjestelmää vastaan, täytyy ruuan olla halpaa. Halpa ruoka on vaatimus työvoiman halpuudelle pääomien kerääntyessä proletariaatin ulottumattomiin, sillä muuten työvoiman uusintaminen on mahdotonta. Kapitalismin jatkuvuuden kannalta halpa ruoka on erityisen ongelmallinen, sillä maailman väkimäärä on kasvussa, uutta peltomaata ei ole raivattavaksi ja ilmastonmuutoksen pelätään romauttavan maailman peltojen tuottokyvyn.

Halpa energia: Nykyinen kapitalistinen järjestelmä lepää halvan energian saannin varassa. Fossiiliset polttoaineet ovat mahdollistaneet halvan työn, ruuan ja luonnon sekä pitäneet yllä talouskasvua. Halvan energian loppu kuitenkin lähestyy, toisaalta fossiilisten polttoaineiden edullisten esiintymien vähenemisen, että fossiilisten polttoaineiden aiheuttamien ympäristövaikutuksien vuoksi. Vaikka fossiiliset polttoaineet korvattaisiinkin vesi-, tuuli-, aurinko- ja ydinvoimalla, on epätodennäköistä, että energia pystyy tulevaisuudessa olemaan yhtä halpaa kuin aikaisemmin.

Halpa elämä: Viimeinen, muttei vähäisin vaatimus kapitalismin jatkumiselle on halpa elämä. Totuus on, että elämän halpuus on kapitalistisen järjestelmän edellytys. Yhteiskunnan pitää hyväksyä teuraseläinten kärsimykset, biosfäärin tuhoaminen, sukupuutot, miljardien ihmisten köyhyys, nälkä, taudit, raataminen, sodat, sovinismi, rasismi ja muut kapitalistisen yhteiskunnan ominaisuudet, jotka ovat seurausta muiden pilarien halpana pitämisestä. Toistaiseksi kapitalistinen maailma on voinut pitää elämää halpana, mutta vaatimukset ympäristönsuojelusta, eläinoikeuksista ja tasa-arvosta lupaavat muutosta. Kommunistien on ajettava muutosta suuntaan jossa yhteiskunta ei enää hyväksy kärsimystä, jotta harvat omistavan luokan edustajat voivat jatkaa elämäntapaansa.

Vaikka kapitalistinen järjestelmä on tähän päivään asti onnistunut tekohengittämään itsensä elinvoimaiseksi, on sen loppu mahdollinen. Tätä tukee sekä klassinen marxismi että uudemmat teoriat. Voiton suhdeluku jatkaa laskuaan. Lähestulkoon kaikki kapitalismin seitsemästä peruspilarista, jotka pitävät voiton suhdeluvun positiivisena, ovat rapistumassa. Oikealla toiminnalla kapitalismi on mahdollista vielä korvata paremmalla systeemillä.