WTC tornien romahdus, lujuusoppi ja asiantuntijoiden ongelma
Kuusi vuotta sitten maailmalle esitettiin hämmästyttävä ja traaginen näytelmä, jota USA:n johtajat heti hyödynsivät täysimääräisesti käynnistämällä "terrorismin vastaisen sodan". Tapahtuma julistettiin Yhdysvaltoja vastaan kohdistetuksi sotilaalliseksi hyökkäykseksi, ei rikokseksi, jolloin rikostutkimukset voitiin jättää pois ja aloittaa sotatoimet.
Ilman rikostutkimusta meille kerrottiin tarina "arabiterroristeista", jotka kahden lentokoneen avulla saivat kolme World Trade Centerin (WTC) korkeata rakennusta syttymään tuleen ja sen seurauksena romahtamaan. Fysiikan lakeja uhmaten rakennukset romahtivat alas asti ennennäkemättömällä nopeudella, joka hipoi vapaan pudotuksen kiihtyvyyttä.
Jos tornien romahdukset olisivat olleet toimintaelokuvan fiktiota, ihmiset olisivat varmaankin nauraneet trikkien kömpelyydelle. Kuitenkin asian uskoteltiin olevan totta, jolloin ihmiset uskoivatkin siihen. Uskomalla tarinaan ihmiset haluavat vaistomaisesti suojella henkilökohtaista maailmankatsomustaan mahdollisilta järkyttäviltä johtopäätöksiltä.
Myös valtaosa tekniikan asiantuntijoista näyttää olevan tapahtuman edessä "sormi suussa". Tähän herkkäuskoisuuden ilmiöön ovat lukuisat psykologian ja psykiatrian asiantuntijat kiinnittäneet huomiota /1/.
USA:n liittovaltion tekninen tutkimuskeskus (National Institute of Standards and Technology, NIST) on saanut tehtäväkseen puolustaa tapahtuman virallista selitystä, mutta ei ole kyennyt antamaan uskottavaa selitystä tapahtumasarjalle. WTC 1 ja 2 tornien osalta NIST on spekuloinut tulipalojen lämpötiloilla, mutta itse romahdustapahtumaa se on käsitellyt vain pintapuolisesti kuin ohimennen. WTC 7 tornin romahdusta NIST ei ole lainkaan pystynyt selittämään....
HEIKKI KURTTILA
Tekniikan tohtori