Työväenliike ja Suomen itsenäistyminen

Turun Työväenyhdistyksen puheenjohtajana toiminut kansanedustaja Nils Robert af Ursin nosti Suomen itsenäistymiskysymyksen esiin kirjoissaan 1900-luvun alussa.Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen Tampereen konferensseissa 1905 ja 1906 tamperelaiset työväenliikkeen edustajat kysyivät venäläisiltä bolshevikeilta heidän suhtautumistaan Suomen itsenäistymisen. 
Lenin selosti bolshevikkien suhtautumista suomalaisten oikeustaisteluun ja itsenäisyyspyrkimyksiin. Tamperelaisen sosialistin Matti Vuolukan muistiinpanojen mukaan Lenin sanoi, että vallankumouksen voitettua Venäjällä bolshevikit tulevat kunnioittamaan kansojen itsemääräämisoikeuden periaatetta ja myöntämään suomalaisten niin tahtoessa Suomelle itsenäisyyden. Lenin korosti työväenluokan kansainvälisen solidaarisuuden merkitystä Suomen vapaustaistelussa Venäjän tsaarinvallan sortotoimia vastaan.
Lenin pyrki solmimaan käytännön solidaarisuuden siteitä suomalaisten sosialistien kanssa elokuussa 1910 Kööpenhaminan kansainvälisessä sosialistikokouksessa. Hän keskusteli kokouksen aikana mm. Yrjö Sirolan, Karl Wiikin, Väinö Hakkilan ja Matti Turkian kanssa.
Kongressi hyväksyi yksimielisesti tuomion tsaarinhallituksen Suomeen kohdistuneesta sorrosta. Esitelmöidessään Kööpenhaminan kansainvälisestä kongressista Lenin käsitteli sen hyväksymää vastalausetta Suomeen kohdistuneiden sortotoimien johdosta.
Tammikuussa 1912 pidetty Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen Prahan konferenssi ilmoitti päätöslauselmassaan tsarismin Suomen suhteen harjoittamasta politiikasta olevansa täysin solidaarinen Suomen sosialidemokraattisen veljespuolueen kanssa ja tähdensi niiden tehtävien yhteisyyttä, joita Suomen ja Venäjän työläisillä oli taistelussa kansan oikeuksia polkevia Venäjän vastavallankumouksellista hallitusta ja porvaristoa vastaan.

Elokuussa 1913 suomalaiset Aleksanteri Schottman ja Oskari Tokoi tapasivat Leninin. Oskari Tokoi on kertonut Leninin osoittaneen tapaamistilaisuudessa ”täydellistä myötätuntoa Suomen työväenliikettä ja varsinkin sen taistelua kohtaan Suomen itsenäisyyden puolesta”.
Lenin totesi keväällä 1917 ruotsalaiselle sosialidemokraatille Frederik Strömille: ”Suomesta on tultava vapaa ensimmäisenä kaikista valtioista. Vallankumouksellisen Venäjän tulee vapauttaa kaikki tsaarin vallan alistamat ja sortamat kansat.”
Yrjö Sirola sanoi eduskuntapuheessaan: ”Jos Venäjän vallankumouksen pää katkaistaan, silloin ei myös ole Suomen itsenäisyydestä paljon takeita.”

Suomen sosialidemokraattinen puolue lähetti huhtikuussa 1917 Pietariin valtuuskunnan selvittämään Suomen ja Venäjän suhteita sekä Väliaikaisen hallituksen ja venäläisten puolueiden suhtautumista tähän kysymykseen. Valtuuskuntaan kuuluivat Edvard Gylling, Matti Turkia ja Evert Huttunen. Myös Karl H. Wiik matkusti heidän mukanaan Pietariin 29.4.1917.
Toukokuun 2. päivänä 1917 Suomen sosialidemokraattisen puolueen valtuuskunta oli läsnä Venäjän sosialidemokraattisen puolueen bolshevikkisiiven keskuskomitean kokouksessa. Matti Turkia käytti valtuuskunnan puolesta puheenvuoron, jossa hän ilmoitti, että toiveet Suomen vapautumisesta tsaarin kukistuttua eivät olleet toteutuneet. Väliaikaisen hallituksen vaatimusta kaikkien eduskunnan hyväksymien lakien asettamisesta vielä väliaikaisen hallituksen vahvistettaviksi Suomen sosialidemokraatit pitivät laittomana ja mahdottomana toteuttaa.
Turkia pyysi harkitsemaan asiaa ja jos bolshevikit olisivat valmiita taistelemaan tässä kohdassa väliaikaista hallitusta vastaan, niin Suomen sosialidemokraatit luottaisivat bolshevikkien apuun.

Joulukuun alussa 1917 Suomen itsenäistymisestä kävivät puhumassa Leninin kanssa sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän edustajat Kullervo Manner, Eetu Salin ja Evert Huttunen.
Suomen sosialidemokraattisen puolueen johdon valtuuskunta Manner, Edvard Gylling ja Wiik veivät 27.12.1917 kirjeen Suomen itsenäistymisestä Leninille. Mannerin mukaan Lenin totesi: ”Tietenkin Suomesta tulee itsenäinen. Me bolshevikit emme vastusta sitä, vaan kuten tiedätte teemme kaikkemme auttaaksemme teitä.”

Valtuuskunnassa Leninin puheilla käynyt Wiik on todennut jälkeenpäin lehtihaastattelussa Suomen itsenäistymisestä: ”Pyydetty tunnustus annettiin muutamia päiviä Smolnassa käyntimme jälkeen. Senaatin lähetystön käynti oli antanut siihen muodollisen aiheen. Mutta myös meidän käyntimme vaikutti asiaan, vieläpä käsittääkseni ratkaisevastikin. Sillä bolshevikkien puolelta oli meille sosialidemokraateille nimenomaan vakuutettu, että ilman meidän suostumustamme he eivät tee Suomen asiassa mitään ja toiselta puolen he tekevät Suomeen nähden, mitä me neuvomme tekemään.”