Yhdenvertaisuus - miksi ei?

Keskustelua tasa-arvoisesta avioliittolaista käydään niin kuin olisi olemassa käsitteellisesti yksi, kaikkien jakama ajatus avioliitosta ja nyt kysymys olisi vain siitä, annetaanko myös seksuaalivähemmistöjen osallistua tähän kulttuuriseen konventioon. Väitän kuitenkin, että keskustelun kannalta olisi tärkeää, että ymmärtäisimme mitä avioliitolla oikeastaan tarkoitetaan.

Vääntö tasa-arvoisesta avioliittolaista keskittyy avioliiton oikeudellistaloudelliseen puoleen, johon mahdollisuus ulkoisesta adoptiosta ja yhteisestä sukunimestä kuuluvat. Avioliitto (ja nykyään myös rekisteröity parisuhde) tuo mukanaan myös muita henkilöiden taloudelliseen ja oikeudelliseen asemaan vaikuttavia asioita, kuten oikeus osaan puolison omaisuudesta kuolemantapauksessa tai erossa sekä mahdollisuus edullisempaan asuntolainaan.

Avioliitto ei myöskään vaikuta vain puolisoiden juridiseen asemaan vaan myös liitossa mahdollisesti syntyvien lapsien asemaan pariskunnan jälkeläisinä. Avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset täytyy isän edelleen erikseen tunnustaa omikseen, kun taas avioliitossa lapset ovat tietenkin pariskunnan yhteisiä, ilman epäilystä. Rekisteröidyssä parisuhteessakin sisäinen adoptio on mahdollinen eli jommankumman puolison biologiselle lapselle on mahdollista saada tunnustus myös ei-biologisen vanhemman lapsena. Keskeistä ulkoisen adoptio-oikeuden myöntämisessä on nimenomaan se, että tasa-arvoinen avioliittolaki mahdollistaisi myös lapsi-vanhempisuhteen julkisen ja oikeudellisen tunnustamisen silloinkin, kun aviopuolisot ovat samaa sukupuolta ja vaikka kyseessä ei olisikaan kummankaan biologinen lapsi.

Kulttuurisesti tulkittuna avioliitto on huomattavasti monimuotoisempi. Useissa uskonnoissa avioliitolla on merkittävä asema, mutta avioliiton kulttuuriset vaikutukset eivät rajoitu uskovaisten yhteisöihin. Melkoisen maallistuneessa Suomessakin avioliitolla tunnustetaan julkisesti kahden aikuisen rakkaus ja se liitetään normaaliin perhe-elämään. Oikeistolaisesti lausahtaen, avioliitossa olevat henkilöt ja heidän huollossaan olevat lapset eli vanha kunnon porvarillinen ydinperhe on yhteiskunnan perusyksikkö.

Avioliitolla on siis monia merkityksiä, joita ei pitäisi kenenkään keskustelussa sivuuttaa. Vaikka itse ei kuuluisikaan mihinkään uskontokuntaan, ei voi väittää etteikö avioliitolla olisi aivan erityinen uskonnollinen merkitys. Siksi päätökset samaa sukupuolta olevien liittojen siunaamisesta voi vallan mainiosti jättää kirkon oman harkinnan varaan. Ei myöskään kannata väittää etteikö avioliitolla olisi jälkeläisten tuotannossa ynnä muussa merkitystä, koska juuri jälkeläisten ja puolisoiden oikeudelliseksi ja taloudelliseksi turvaksi lait on kirjoitettu. Taaskaan se, että jotkut haluavat pitää avioliittoa puhtaasti rakkauden tunnustamisena ei poista avioliiton käytännöllisempiä puolia.

Mitä tulee yhdenvertaisuuteen ei se todellakaan ole arvovapaa kysymys. Yhdenvertaisuus ulottuu vain niihin, joiden näemme olevan samanarvoisia kanssamme. Jos joku kokee, että osa ihmisistä ei kuitenkaan ole ihan niin arvokkaita kuin itse on, on vallan luonnollista myös evätä heiltä jotain oikeuksia. Perusteluvastuun nykyaikana kuitenkin tulisi olla niillä, jotka haluavat luokitella joitakuita vähemmän arvokkaiksi kuin toisia. Siispä samat oikeudet kaikille; ei miksi vaan miksi ei!

Lakimuutos ei niinkään muuttaisi niiden ihmisten elämää, joilla ei ole seksuaalisten vähemmistöjen kanssa ongelmia. Heille avioliiton kulttuuristen, taloudellisten ja oikeudellisten vaikutusten ulottuminen kaikkiin yhteiskuntamme täysikäisiin ja -valtaisiin jäseniin on vain luonnollista. Silti se, että kaikille yhteiskuntamme jäsenille suotaisiin samat oikeudet, muuttaisi kulttuuriamme siinä suhteessa, että tällöin myös yhteiskunta laajasti tunnustaisi, että seksuaalivähemmistöt tosiaan ovat samanarvoisia heteroiden kanssa.