Vaaleja vaaleja!

On tämä yhteiskunta mennyt merkilliseksi kun kaikki on vaan yhtä vaalia. Yksistä vaaleista kun päästään, niin jo kohta pukkaa toisen vaalin gallupia gallupin perään. Tuollainen tietysti sopii vallassa olijoille kuin nenä päähän kun harjoitetun politiikan sijaa keskitytään puolueiden valtataisteluun. Näin taas kerran ihmisiä hämätään ja suunnataan ajattelu aivan toisaalle kuin pitäisi. Surullista on, että myös kommunistit ovat ajautuneet tähän kierteeseen mukaan.

Välillä tuntuu, että suurin pääpaino kommunistien toiminnassa on valmistautuminen aina uusiin vaaleihin. Nytkin kun eduskuntavaaleista päästiin, niin jo kiireen vilkkaa järjestetään seminaaria poikineen missä aletaan suunnitella seuraavia vaaleja.

Mitä se tällainen touhu oikein on? Eikö puolueemme pitäisi olla vallankumouksellinen puolue jonka suurin painopiste on aivan jossain muualla kuin parlamentaarisessa toiminnassa? Toki edustuksellisen demokratian kuuluukin olla osana toimintaa, mutta mielestäni sen tulee kulkea mukana muun toiminnan jatkeena.

Me kihniöläiset kommunistit lähdemme toiminnassamme arjen työstä ja siinä sivussa sitten tulee vaalit kun ovat tullakseen. Jos saamme työmme kautta kannatusta ja ehdokkaita vaaleihin, niin hyvä on, mutta väkisin emme ketään ala kiskoa listoille. Vaalit eivät ole meille henki ja elämä vaan teemme hartiavoimin töitä helpottaaksemme ja auttaaksemme ihmisiä jokapäiväisessä elämässä niillä resursseilla jotka meillä ovat.

On typerää alkaa haalia haalimalla ehdokkaita ja yrittää ihmisiä puolipakolla saada meidän listoille ehdokkaiksi. Siitä ei muuta seuraa kuin itkua ja hammasten kiristelyä ja näin vaaleissa mennään katastrofista toiseen, kuten olemme saaneet nähdä.

Nyt on aika ottaa uusi suunta toiminnassa. Meidän kaadereiden on jalkauduttava ja alettava herättelemään nukkuvia osastoja maakunnissa ja kaupunkien lähiöissä. On annettava apua ja luotava uskoa paikallisille kommunisteille osastojen henkiin herättämisissä. Työtä kommunisteilla piisaa paikallisella, valtakunnallisella kuin kansainvälisellä tasolla siitä päättäjämme ja kapitalismi ovat pitäneet huolen.

Kun pienin askelin saadaan toimintaa aikaan, niin sen myötä myös joukot kiinnostuvat meistä ja lähtevät arjen työhön mukaan. Kohta ollaankin siinä tilanteessa, että kommunistien tekemisillä ja sanomisilla on painoarvoa aivan eri malliin kuin nyt on. Myös vaaleihin on siten helppo lähteä kun listoille haalimisen sijaan on tunkua ja näin saadaan hyödynnettyä muun toiminnan ohessa parlamentaarisen toiminnan mahdollisuuksia.

Niilo Tarvajärvi aikanaan kehotti kansalaisia: Ylös, ulos ja lenkille - minä sanon saman hieman toisin: Ylös, ulos ja kansan pariin.