Sellaista se oli silloin, eikös tänäänkin
On totuttu, että Juko puhuttelee katsojaa, julistaa, ärhentää, pilkkaa ja joskus suorastaan osoittelee sormella ja nimittelee – silloin kun ei laulele hempeitä runoja tai järjestä lastenteatteria. Paikallislehden päätoimittaja ilmaisi asian jotenkin näin: jos hän pitäisi samanlaista melskettä lehdessään kuin Juutinen näyttämöllä, hänelle satelisi tuomioita julkisen sanan neuvostolta ja käräjäpäiviä kertyisi kuin tuomarille ikään.
Jari Juutisen kirjoittaman ja ohjaaman Minä olen Adolf Eichmann -näytelmän nähtyään rivikatsoja, kun ei osaa viileästi todeta näytelmän toteutuksen edustaneen tuota tai tätä teatteritaiteen genreä, jää vain ihmettelemään: miksi tämä näytelmä, poikkeuksena aikaisemmin loistaviksikin kokemiinsa, jää soimaan päähän – tähän mennessä päiväkausiksi, ja siltä näyttää, loppuiäksi......
MARKUS PURANEN