Kapitalisti tarvitsee työttömyyttä

Suomen työttömyys on vakiintunut 10 prosentin tietämiin ja nuorisotyöttömyyden odotetaan tänä vuonna nousevan 24 prosenttiin. Poliitikkojen puheissa tilanne on huolestuttava ja mittaviin toimiin tullaan ryhtymään. Puheiden kanssa ristiriidassa on hallituksen ja työnantajajärjestöjen päällimmäinen huolenaihe, "työvoiman saatavuuden edistäminen".

Puhetta on ollut muun muassa eläkepommista, vanhusten työurien pidentämisestä ja nuorten työllistämisestä yritysten palkkatuella. Käytännössä kuitenkin työvoiman saatavuuden edistäminen merkitsee elinkeinoelämälle riittävän suuren työttömien vara-armeijan ylläpitämistä ja työttömien, opiskelijoiden ja eläkeläisten etuuksien pitämistä mahdollisimman alhaisella tasolla. Näin kilpailu työpaikoista kovenee ja töistä on vaikea kieltäytyä huonoillakin työehdoilla.

Työnantajien ja työntekijöiden edut ovat vastakkaiset. Mitä lähempänä täystyöllisyyttä ollaan, sitä vahvemmassa asemassa ammattiliitot ovat vaatimaan korkeampia palkkoja ja parempaa irtisanomissuojaa, ja sitä enemmän työväenluokalla on poliittista valtaa.

Vastaavasti kun työttömyysaste on riittävän korkea, ammattiliitot ovat heikkoja ja työnantajat vahvoilla. Tämän seurauksena palkkataso alenee, työlainsäädäntö heikkenee ja työttömien lisäksi myös palkkaa saava työväenluokka joutuu elämään taloudellisessa epävarmuudessa. Työntekijä tai ison yrityksen palkkaama pienyrittäjä on tällöin helposti korvattavissa.

Vain työläiset itse voivat parantaa asemaansa

Porvarien työllistämistoimet eivät puutu työttömyyden ongelmaan. Ne ovat todellisuudessa tukea työnantajille. Ne eivät merkittävässä määrin lisää työpaikkoja ja niiden avulla työttömät pidetään kontrollissa ja epävarmuudessa.

Työllistämistuilla, palkkatuilla ja muilla toimenpiteillä maksetaan joko osa työntekijän palkasta tai vähäinen korvaus työstä, jota työtön tekee yritykselle tai vaikkapa yhdistykselle. Samalla tavoin ammatillinen koulutus on suunnattu luomaan osaavaa työvoimaa yrityksille yhteiskunnan laskuun ja työllistämisen nimissä.

Teollinen ja teknologinen kehitys mahdollistaa työmäärän vähentämisen, elämänlaadun parantamisen ja vapaa-ajan lisäämisen. Työttömyyttä olisi mahdollista vähentää, jopa kokonaan poistaa jakamalla työtä useammalle. Pienempi työmäärä ja lyhyempi viikkotyöaika ei tarkoita, että ansiotason tarvitsisi silti laskea. Miksei teknologinen kehitys johda työajan lyhenemiseen?

Työllisyydessä ja työttömyyden torjunnassa on kyse luokkaristiriidasta ja luokkataistelusta. Työttömyyttä ei torjuta nykyisen oikeistovallan oloissa. Vallan painopisteen olisi siirryttävä työnantajilta työläisille, eikä elinkeinoelämä luovu vallastaan vapaaehtoisesti.

Työttömyys ja pätkätyöt ovat koko työväestön yhteinen ongelma. Ne heikentävät lisääntyessään koko työväenluokan asemaa. Ainoastaan yhtenäinen ammattiyhdistysliike voi taistella työttömyyttä vastaan työntekijän eduksi. Tämä tapahtuu vasta kun liitot pystyvät yhteistyössä ottamaan tavoitteekseen nykyistä laajemman yhteiskunnallisen muutoksen.

Teksti on julkaistu .KOM-liitteessä (TA 14/2010)