KOLUMNI: Vastakkainasettelun aika on edessämme

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 39/2006.

Ensi maaliskuun eduskuntavaaleja lähestytään poikkeuksellisen mielenkiintoisissa merkeissä. Sekä Suomessa että maailmalla on käynnissä monenlaisia kamppailuja tulevaisuuden suunnasta.

Suomessa on ensi eduskuntakaudella tarkoitus viedä läpi monia "kipeitä" ja "välttämättömiä" uudistuksia, joilla murennetaan entisestään yhteiskunnan peruspalveluja ja turvaverkkoja.

Virallisessa propagandassa tätä kutsutaan "globalisaation haasteisiin vastaamiseksi". Elinkeinoelämän taholta on vaadittu työajan pidentämistä tunnilla palkkoja nostamatta. Nuorten työntekijöiden alkupalkkaa on esitetty alennettavaksi. Viimeisimpänä osoituksena työnantajan asenteiden kovenemisesta on Finnairin pyrkimys leikata kulujaan työntekijöidensä lompakosta.

Myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on tarkoitus rukata globalisaation oloihin sopivaksi. Käytännössä se merkitsee Suomen liittämistä sotilasliitto Naton jäseneksi ensi eduskuntakauden aikana.

o o o

Tämänhetkistä Venäjää koskevaa ryöpytystä voi pitää myös osana Suomen Nato-jäsenyyden pönkittämiskampanjaa. Venäjällä pelotteluhan tehosi hyvin myös kansan käännyttämisessä EU-jäsenyyden kannalle.

Toki kritiikkiä Venäjää kohtaan pitää voida esittää, ei siinä mitään. Monissa viimeaikaisissa puheenvuoroissa löyhkää kuitenkin vahvasti tekopyhyys. Samat henkilöt, jotka kannattavat demokratian irvikuvan eli Euroopan Unionin käytännössä kuolleen perustuslain ratifiointia Suomen eduskunnassa, arvostelevat Venäjän demokratian tilaa.

EU on Yhdysvaltojen rinnalla ajamassa pakotteillaan ahdinkoon Palestiinaa ja Kuubaa. Lisäksi EU vaikenee virallisella tasolla Irakin katastrofista, jossa osallisena on myös Unionin jäsenmaita. Uskomatonta tekopyhyyttä osoittaa se, että samaan aikaan EU vakavalla naamalla arvostelee Venäjän toimia Georgiaa vastaan.

o o o

Kansainvälisessä politiikassa eletään muutoinkin jännittäviä aikoja, kun Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostoon ollaan valitsemassa vaihtuvia jäseniä kahden vuoden määräajaksi. Venezuela on presidentti Hugo Chávezin johdolla vahvasti pyrkimässä tähän tehtävään. USA on ajanut turvallisuusneuvostoon omaa sylikoiraansa Guatemalaa. George W. Bushin hallinto on propagandakoneistonsa avulla tehnyt kaikkensa, jotta Venezuela ei saisi paikkaa.

Suomenkin valtamediassa on nähty USA:ta myötäilevää Chávezin mustamaalaamista esimerkiksi YK:n yleiskokouksen raportoinnin yhteydessä ("Häiriköt varastivat näyttämön New Yorkissa", HS 22.9.06). Suomi on yleiskokouksen äänestyksissä tukenut Euroopan Unionin maiden enemmistön tavoin Guatemalaa.

Venezuelan jäsenyys YK:n turvallisuusneuvostossa olisi merkittävä voitto kaikille, jotka uskovat, että toisenlainen maailma on mahdollinen. Hugo Chávez on näet selvästi perimässä ystävänsä Fidel Castron asemaa maailman imperialismin vastaisten voimien ja kolmannen maailman johtavana äänenä.

Eri tahoilla ympäri maailmaa käytävät kamppailut pitäisi nähdä toisiaan tukevina, ei irrallisina tapahtumina. Venezuela YK:n turvallisuusneuvostossa edustaisi selkeää haastetta USA:n hegemonialle. Tämä taas voisi omalta osaltaan konkreettisesti jarruttaa uusliberalistisen globalisaation nykyistä voittokulkua, ja sitä kautta palvella koko maailman edistyksellisiä voimia.

o o o

Sauli Niinistö väitti presidentinvaalikampanjassaan, että vastakkainasettelun aika on ohi. Huomattavasti todennäköisempää on, että varsinainen vastakkainasettelun aika on vasta edessämme. Eikä vain Suomessa, vaan maailmanlaajuisesti.

TOMMI LIEVEMAA

* Kirjoittaja on espoolainen muusikko ja soitonopettaja.