"Lähi-idän kriisille ei näy valoa tunnelin päässä!"
- Nykyinen, "erillisrauhojen" varaan rakennettu Lähi-idän
rauhanprosessi on tullut tiensä päähän. Nyt tarvitaan
täysin uusi pohja uudelle rauhanprosessille, joka on kokonaisratkaisu,
ja joka perustuu YK:n ja usean merkittävän suurvallan myötävaikutukseen,
sanoo
Helsingin yliopiston Kehitysmaatutkimuksen laitoksen
dosentti
ja Lähi-itäasiantuntija
Pertti Multanen
Tiedonantajan haastattelussa.
Multanen on tutkijana ja muutenkin virkansa puolesta perehtynyt yleensäkin
arabimaailmaan ja erityisesti Lähi-idän tilanteeseen.
Hän sanoo, että israelilaisten ja palestiinalaisten välisten
väkivaltaisuuksien viime aikaisen poikkeuksellisen voimakkaan kiihtymisen
taustalla on nähtävä sekin, mitä maailmanlaajuisesti
on tapahtunut syyskuun 11. päivän
World Trade Centerin
ja
Pentagonin
terrori-iskujen jälkimainingeissa.
"Syyskuun 11. päivä tärkeä virstanpylväs"
Pertti Multasen mukaan syyskuun 11. päivän jälkeen käynnistetty
USA:n maailmanlaajuinen ns. sota terrorismia vastaan - ja sen keskeisenä
osana sotilaalliset iskut Afganistaniin - on luonnut poliittisen tilanteen,
joka on mahdollistanut molemmille Lähi-idän pääkiistaosapuolille
ja niiden taustavoimille paluun vanhaan autoritaariseen toimintamalliin.
- Sekä Israelin että palestiinalaisten - ja näiden molempien
tukijoiden - keskuudesta löytyy aina ihan tarpeeksi voimia, jotka eivät
halua rauhanomaista ratkaisua Palestiinan-kysymykselle. Jo kymmenen vuotta
oltiin askel askeleelta rakennettu keskinäistä luottamusta osapuolten
välille, ja nyt tuo perusluottamus on hetkessä lyöty hajalle,
Multanen kuvailee.
Hän muistuttaa, että ns.
Persianlahden sodan
jälkeen
USA lähti mukaan tukemaan Lähi-idän noihin aikoihin alkanutta
rauhanprosessia. Nyt "terrorisminvastaisen" sodan tässä
vaiheessa USA on käyttäytynyt aivan toisin.
- 1990-luvulla USA periaatteessa tuki vuonna 1993 käynnistynyttä
ns.
Oslon
rauhanprosessia, ja yritti sentään joten kuten
pitää Israelia aisoissa. Palestiinalaisten
Jasser Arafatkin
tukeutui merkittävässä määrin tähän USA:n
perusasenteeseen. Mutta nyt USA on asettunut täysin kritiikittömästi
tukemaan Israelin pääministerin
Ariel Sharonin
oikeistolaista
palestiinalaisalueiden miehityslinjaa, Multanen katsoo.
Hänen nähdäkseen
George W. Bush
on alusta alkaen
halunnut irtautua Oslon rauhanprosessista, mutta vasta nyt tuolle irtautumiselle
syntyi poliittinen maaperä. Nyt tuli hyvä tekosyy!
- Myös avoimen sionistinen Sharon sai vastaavan poliittisen tekosyyn.
Toisaalta, ei tämä välttämättä ole henkilöstä
kiinni. Kyllä Israelin työväenpuolueenkin piiristä löytyy
ihan tarpeeksi samanlaista ilmaa. Ei välttämättä esimerkiksi
Ehud Barak
, jos vielä olisi pääministeri, toimisi
kovinkaan toisin kuin nyt Sharon, Multanen epäilee.
"Arafat enemmän kuin pulassa"
Multasen mukaan kuitenkin myös vastapuolen, palestiinalaisten, keskuudessa
on ihan tarpeeksi vaikeita ongelmia.
- Jasser Arafatin ongelmana on Oslosta (v. 1993) saakka ollut se, ettei
rauhansopimuksella ole ollut tarpeeksi laajaa kannatusta palestiinalaisten
keskuudessa. Ja kun nyt myös itse tämä rauhanprosessi on
romahtanut, Arafatin hallinnon auktoriteettikin murenemistaan murenee. Arafat
on enemmän kuin pulassa. Hänen hallintonsa on entisestäänkin
ajautumassa paitsioon, ja palestiinalaisoppositio - mukaan lukien islamistiset
ryhmät - lisäävät kannatustaan ja vaikutusvaltaansa.
- Palestiinalaiset olivat toivoneet Israelin miehityksen mahdollisimman
pikaista loppumista ja itsenäisen Palestiinan valtion muodostamista.
Kun tämä ei ole lähellekään toteutunut, ja kun
talous samanaikaisesti vielä on romahtanut ja työttömyys
entisestäänkin kasvanut, ei tämmöistä ruutitynnyriä
hallitse kukaan - ei Arafat eikä luultavasti kukaan muukaan, Multanen
arvioi.
Nyt Arafat joutuu käymään "oman väkensä"
ja islamistien kimppuun, ja jopa heittämään joitakin PLO:n
jäseniä vankilaan. Multasen mukaan tämmöinen entisestäänkin
vaikeuttaa Arafatin asemaa.
"Jäähyväiset Oslolle, uusi kokonaisprosessi tilalle!"
Entä mikä nyt eteen? Miten tästä eteenpäin?
Dosentti Pertti Multanen ei peittele pessimismiään, että
tähän asti kuljettu tie on päätynyt umpikujaan.
- Se tie, joka alkoi
Madridin
kokouksesta vuonna 1991 ja jatkui
vuoden 1993 Oslon sopimuksen erillisrauhaan, on kyllä nyt kuljettu
loppuun! Ainoa tie ulos nykyisestä takalukkotilanteesta lienee se,
että luovutaan aiemmasta erillisrauharatkaisuihin (
Camp
David
,
Oslo) perustuvasta toimintalinjasta - koska se on käytännössä
osoittautunut toimimattomaksi - ja suuntaudutaan täysin uuden kokonaisratkaisun
etsimiseen, Multanen esittää.
Hänen mukaansa tällaisen uuden kokonaisratkaisun on rakennuttava
toiselle pohjalle kuin vain yhden suurvallan - tähän saakka USA:n
- paimennukselle.
- Johtohahmoksi mielellään YK, mutta mukana on oltava myös
tarpeellinen määrä merkittäviä yksittäisiä
suurvaltoja, kuten USA, EU ja sieltä vielä erikseen ainakin Ranska
ja Iso-Britannia, sitten Venäjä, Kiina, ehkä Intia, sekä
Lähi-idän arabimaiden osapuoli, mukaan lukien tietysti palestiinalaiset
itse, ja Israel. Esimerkiksi nämä, Multanen luettelee.
Hän myöntää, että tämmöisen uuden
pohjan luominen Lähi-idän rauhalle voi tuntua nyt utopistiselta.
- Mutta jos tämä on utopiaa, niin silloin Lähi-idän
rauhakin on utopiaa. En valitettavasti näe muuta tietä. Sillä
nykyisellä tielläkään ei Lähi-idän rauhalle
näy valoa tunnelin päässä, Multanen korostaa.
"Afganistanin sodan lopetus ei välttämättä
auta"
Multanen ei luota siihenkään, että näköpiirissä
oleva USA:n aktiivisten sotatoimien päättyminen Afganistanissa
helpottaisi tilannetta Lähi-idässä.
- Kaikki riippuu siitä, mitä Afganistanin jälkeen tapahtuu.
Bush´han on sanonut, ettei "sota terrorismia vastaan" lopu
Afganistaniin. Mihin USA iskee seuraavaksi? Itse Lähi-itään?
Afrikan-sarveen?
Al-Qaidan
solujahan on sanottu löytyvän
vaikka mistä maasta! Mutta jos USA iskee itse Lähi-itään,
jopa Irakiin vähänkin laajamittaisemmin, niin silloin vasta on
piru irti koko Lähi-idässä ja ties missä, Multanen heittää
pahimman pään skenaariona.
Hän pohtii myös sitä, mitä tapahtuu jos Saudi-Arabian
nykyinen kuningashuone kaatuu menneiden ja mahdollisesti tulevien tapahtumien
seurauksena, ja valta luisuu jonkinlaisten militantimpien islamistien käsiin.
Tämän mahtavan öljyvaltion rikkaushan on suunnaton!
Pitemmälle dosentti Pertti Multanen ei halua enää spekuloida.
- Eiköhän tässä ole jo ihan tarpeeksi pelottavia
skenaarioita yhdelle istumalle, hän lopettaa.