Pääkirjoitukset
Irakissa nyt käytävässä taistelussa miehitystä
vastaan on tietenkin kyse Irakista, mutta ei läheskään vain
siitä. Irakin oli määrä olla vain ensimmäinen etappi
Yhdysvaltain nykyhallinnon maailmanherruussuunnitelman toteuttamisessa.
Jos miehittäjät olisivat saaneet Irakin hallintaansa, seuraava
maa olisi todennäköisesti jo joutunut hyökkäyksen kohteeksi.
Mutta paraatimarssi on muuttunut miehittäjille painajaiseksi. Äskeinen
kuljetushelikopterin alas ampuminen on siitä yksi osoitus. Irakissa
käydään objektiivisesti ottaen taistelua koko maailman tulevasta
kehityssuunnasta, myös meidän kaikkien tulevaisuudesta.
Vaikkei vastarintataistelun kaikkia piirteitä silmät ummessa
allekirjoittaisikaan, on tärkeää ymmärtää,
että kaikista tämän taistelun aiheuttamista ihmisuhreista
ovat viime kädessä vastuussa ne, jotka aloittivat laittoman hyökkäyksen
ja yrittävät nyt saada saaliin hallintaansa. Epätoivoinen
Bushin hallinto yrittää peittää tämän tosiasian
puhumalla "vapautta" vihaavista "vanhan hallinnon jäänteistä",
"rikollisista" ja "ulkomaisista terroristeista". Suurin
rikollisjoukkio ja ulkomainen terroristiryhmä Irakissa on kuitenkin
monen sadan tuhannen miehen miehitysarmeija.
Bushin hallinto selittää käyvänsä Irakissa "terrorismin
vastaista sotaa". Mutta mikään ei kiihdytä terrorismia
enemmän kuin maailman ainoan supervallan röyhkeä tunkeutuminen
islamilaisen ja arabimaailman sydämeen.
Voi olla, että Irakissa on muitakin ulkomaisia taistelijoita tai
terroristeja kuin miehitysjoukkoja. Kun USA:lla on tukenaan brittejä,
puolalaisia, ukrainalaisia, tanskalaisia, mongolialaisia ym., ei pitäisi
ihmetellä, jos arabeja ja muslimeja muista maista on rientänyt
auttamaan irakilaisia. Mutta se ei muuta miksikään sitä tosiasiaa,
että vastarinta on ennen kaikkea irakilaista ja nauttii väestön
laajaa tukea. Ilman tätä tukea vastarinta olisi käytännössä
mahdotonta. USA ei voi luottaa irakilaisiin edes parakkiensa siivouksessa,
vaan käyttää siihen eteläaasialaisia ja filippiiniläisiä
siirtolaisia.
Kun USA:ssakin on vaadittu miehitysjoukkojen vetämistä pois
Irakista, Bushin hallinto on vastannut, että se on mahdotonta. USA:n
on oltava Irakissa estämässä sisällissodan puhkeamista.
Todellisuudessa juuri USA valmistelee sisällissotaa yrittämällä
värvätä irakilaisia valvomiinsa poliisi- ja muihin aseellisiin
joukkoihin. Kun USA ei pysty hallitsemaan tilannetta, se yrittää
"irakilaistaa" väestön kurissapidon ja vastarinnan tukahduttamisen,
toisin sanoen tapattaa irakilaisia omien sotilaiden sijasta. Tätähän
USA yritti aikoinaan Vietnamissakin.
Washingtonin haukat toistavat kaikki aiempien sotaseikkailujen virheet.
Virheisiin kuuluu myös tosiasioista piittaamaton toiveajattelu tyyliin
"tunnelin päässä näkyy jo valoa". Mutta ne
ovat korkeintaan kohti syöksyvän junan valot.
Ennemmin tai myöhemmin ulkomaisten joukkojen on pakko lähteä
Irakista. Jos ne eivät lähde vapaaehtoisesti, ne pakotetaan lähtemään.
Tärkein pakottava tekijä ei ole vastarintataistelu sinällään,
vaan sen kasvattama poliittinen paine. Poliittinen paine olisi paljon suurempi,
jos maailman yleinen mielipide järjestäytyisi uudestaan laajaan
sodan ja miehityksen vastaiseen toimintaan.
Ei kuitenkaan voi sulkea pois sitä, että nurkkaan ahdistettu
Bushin joukkio turvautuu epätoivossaan piankin johonkin uuteen provokaatioon
ja "korvaavaan" sotilaalliseen aggressioon. (ES)
Öljyjätti Jukosin ja sen pääomistajan Mihail Hodorkovskin
ympärillä Venäjällä käyty jupakk1a sai ainakin
jonkinlaisen välintilipäätöksen, kun Hodorkovski luopui
pääjohtajan tehtävistä ja yhtiö nimitti tilalle
Simon Kukesin. Kukes vakuutti, ettei Jukos sekaannu politiikkaan vaan keskittyy
bisnekseen, ja presidentti Vladimir Putin puolestaan viestitti, ettei viime
vuosikymmenen yksityistämiskehitystä aiota purkaa
Sitä ennen läntinen, myös suomalainen valtamedia ehti
antaa vahvan näytön luokkasolidaarisuudestaan ja tekopyhyydestään.
Tämä media juhli 1990-luvun alussa "demokratian"
ja "markkinatalouden" voittoa Venäjällä, kun pieni
ryhmä sittemmin oligarkeiksi nimettyjä huijareita varasti käytännössä
ilmaiseksi maan kansallisomaisuuden ja suisti kymmenet miljoonat ihmiset
työttömyyteen ja kurjuuteen.
Nyt tämä sama media nosti kovan äläkän, kun
juuri tuona aikana miljardien omaisuuden kahminut Hodorkovski pidätettiin
ja vangittiin laajojen veronkierto- ja petosepäilyjen takia ja merkittävä
osa yhtiön osakkeista jäädytettiin.
Demokratian, laillisuuden ja "talousuudistusten" julistettiin
olevan vaarassa ja paluun epävarmoihin aikoihin, autoritaariseen pakkovaltaan
sekä poliisivaltioon kolkuttavan ovella. Stalinin haamukin kaivettiin
esiin. 1990-luvun rosvoyksityistäminen ja laittomuudet kuitattiin sillä,
että "kaikkihan silloin niin tekivät". Viranomaisiin
ja kilpailijoihin kohdistetuista murhista ja murhayrityksistä ei välitetty
edes mainita. Väitetään, että yksi murhista tehtiin
Hodorkovskin syntymäpäivänä, lahjana öljymogulille.
Suomen valtamedian raportoinnissa ja kommentoinnissa oli suomalaiskansallinen
mausteensa. Venäjällä pelottelua selvästikin käytettiin
myös antamaan potkua suomalaisten taivuttelulle EU:n militarisoinnin
ja Nato-jäsenyyden kannalle.
Harva tietenkään kuvittelee, että presidentti Vladimir
Putin ryhtyi toimiin Jukosia ja Hodorkovskia vastaan rakkaudesta laillisuutta
tai inhosta kapitalisteja kohtaan. Poliittisena johtajana Putin on itse
oligarkkien luomus.
Kyse on valtakamppailusta Putinin johtaman ryhmittymän ja oligarkkien
välillä. Kyse on myös Jukosin kytköksistä amerikkalaisiin
energiajätteihin Chevroniin ja Exxoniin, Jukosin pyrkimyksestä
murtaa valtion öljyputkimonopoli, Hodorkovskin siteistä Valkoiseen
taloon ja muista raadollisista asioista.
Ja kyse on vaaleista. Enemmistö venäläisistä näkisi
mielellään kaikki gangsterioligarkit käpälälaudassa
siitä sosiaalisesta tuhosta minkä he ovat aiheuttaneet. Mutta
Putin laskee, että yhdenkin oligarkin kurmottaminen nostaa suosiota.
(ES)
Pääesikunnan työryhmä ehdottaa vapaaehtoisten maakuntajoukkojen
perustamista osaksi puolustusvoimia. Maakuntajoukot koostuisivat jopa sadastatuhannesta
aktiivisesta ja vapaaehtoisesta reserviläisestä, jotka koulutettaisiin
esimerkiksi suojaamaan joitain paikallisia kohteita.
Mitä tämä on? Yhteiskunnan jatkuvaa militarisointia? Suojelunkunta
uudessa muodossa? Kyllä, tätä kaikkea, mutta vielä enemmän.
Kyse on Suomen asevoimien organisaatiorakenteen kehittämisestä
tulevaan militarisoituun EU:hun ja Natoon sopivaksi.
EU- ja Nato-yhteensopivuus edellyttää ensiksikin varsinaisen
armeijan trimmaamista nykyistä pienemmäksi, ammattimaisemmaksi,
nopeaan toimintaan ja ulkomaisiin sotilasoperaatioihin kykeneväksi.
Tätä varten armeijan sisään on jo perustettu ns. valmiusjoukot
ja hankittu huippumodernia aseistusta. Useissa maissa ammattimaisuus merkitsee
suuntaa kohti palkka-armeijaa.
Toiseksi luodaan vapaaehtoiset reservijoukot. Monilla vanhoilla Nato-mailla
ja tulevilla Nato-mailla, esimerkiksi Baltian mailla, sen tapaiset on jo
ennestään. Niille, joilla ei ole, sellaiset muodostetaan.
Sotilasliitto EU:n ja Naton jäsenyys nielee lisää rahaa.
Vapaaehtoisilla reservijoukoilla on kaiketi tarkoitus tasoittaa ja peittää
tätä.
Kun jo tähänastisesta "vapaaehtoisesta maanpuolustustoiminnasta"
tiedetään, miten väki tällaisiin joukkoihin valikoituu,
ehdotetulla rakenteella on selvä sisäpoliittinen merkitys. Suojeluskuntien
tapaan. (ES)