Pääkirjoitukset
Irakin miehitys on kehittynyt entistä vaarallisempaan suuntaan, vaikka
sitä ei valtamediaa seuraamalla voikaan päätellä.
Jo ennen Saddam Husseinin vangitsemista miehittäjät alkoivat
soveltaa vastarinnan tukahduttamiseksi natseille ja Israelin miehitysarmeijalle
ominaista taktiikkaa. Siihen kuuluvat siviilien ja aseettomien mielenosoittajien
ampuminen, väkivaltaiset rynnäköt ihmisten koteihin sekä
kapinallisiksi epäiltyjen perheenjäsenten joukkomittainen pidättäminen
ja kiduttaminen. Siviileihin kohdistetaan kollektiivisen rankaisun periaatetta.
Viimeistään Samarran kaupungin tapahtumista marraskuussa alkoi
myös mistään piittaamaton valehteleminen: miehittäjien
murhaamien siviilien selittäminen aseistetuiksi kapinallisiksi, vastustajien
tappioiden suurentelu ja omien tappioiden järjestelmällinen peittely.
Irakissa olevat riippumattomat journalistit samoin kuin paikalliset asukkaat
ovat kertoneet lukemattomista tapauksista, jolloin miehittäjien antamilla
tapahtumaraporteilla ei ole ollut kaukaisintakaan tekemistä tosiasioiden
kanssa.
Saddamin vangitsemisen jälkeen miehittäjät ovat pyrkineet
antamaan kuvan, jonka mukaan vastarinnan tukahduttamisessa on saavutettu
läpimurto. Tämän mukaisesti miehittäjät ja niitä
myötäilevä valtamedia ovat jyrkästi vähentäneet
Irakin tapahtumista kertomista. Uutissulun varjossa sortotoimia, siviilien
summittaista tappamista ja pidätyksiä on kuitenkin kiihdytetty.
Syykin on selvä. Vastarinta ei ole Saddamin pidätyksen myötä
heikentynyt vaan vahvistunut ja miehittäjät ovat joutuneet yhä
ahtaammalle. Miehittäjien vastaisten iskujen määrä on
lisääntynyt ja miehittäjien miestappiot ovat kasvaneet. Keskimäärin
yksi amerikkalainen sotilas päivässä on saanut surmansa Saddamin
pidättämisen jälkeen. Kaiken kaikkiaan pelkästään
amerikkalaisten tappiot surmansa saaneina, haavoittuneina, loukkaantuneina,
itsemurhan tehneinä ja fyysisesti tai psyykkisesti sairastuneina ovat
nousseet jo noin 14 000:een siitä lähtien kun George W. Bush julisti
sotatoimet päättyneiksi.
Miehittäjät vastaavat tähän kiihdyttämällä
terroria ja tukahduttamistoimia. Mielenosoitukset ja jopa kokoontuminen
kaduilla, julkisilla paikoilla ja rakennuksissa on kielletty ilman miehityshallinnon
lupaa. Ay-liikettä ja riippumatonta mediaa vainotaan. Irakilaisia yritetään
värvätä, kouluttaa ja panna tuleen miehittäjien tappioiden
vähentämiseksi. USA aikoo myös sorron tehostamiseksi perustaa
salaisen poliisin - pääosin nähtävästi entisen
pahamaineisen mukhbaratin miehistä.
Miehittäjien vaikeudet ovat kuitenkin lisääntyneet siihen
mittaan, että useiden eri lähteiden mukaan suunnitelmat Irakin
"jälleenrakennuksesta", öljyntuotannon normaalistamisesta
sekä talouden ripeästä yksityistämisestä ja ulkomaalaistamisesta
ovat pahasti jumissa. Eihän alkeisasioitakaan, kuten sähkön
ja polttoaineen jakelua, ole saatu vieläkään toimimaan.
Samaan aikaan pyrkimykset jakaa "federalismin" nimissä
maata uskonnollisten, etnisten ja heimorajojen mukaan lisäävät
jännitteitä. USA:n lupaukset kurdien laajasta autonomiasta ja
kurdijohtajien Kirkukin öljykaupunkia koskevat vaatimukset ovat jo
synnyttäneet verisiä yhteenottoja eri kansanryhmiin kuuluvien
välillä.
Bushin hallinnon sotarikolliskopla ei kuitenkaan näe kasvot pelastavaa
perääntymistietä. Siksi irakilaisten kärsimykset jatkuvat.
Siksi yhä lisää ruumissäkkejä saapuu Irakista USA:han
- nekin sensuurin ja uutissulun vallitessa. (ES)
Yrjö Rautio ilmoitti jättävänsä Kansan Uutisten
päätoimittajuuden ja samalla vasemmistoliiton.
Rautio sanoo avoimessa kirjeessään, että päätös
ei johdu presidenttikysymystä koskeneista erimielisyyksistä puolueen
puheenjohtajan Suvi-Anne Siimeksen kanssa. Rautio kirjoittaa, ettei hän
jätä aatetta vaan puolueen, joka jätti aatteensa. Hän
arvostelee Siimeksen oppositiopolitiikkaa aatteettomaksi ja populistiseksi.
Ratkaisu jättää lehti ja puolue oli Raution mukaan kuitenkin
pitkän harkinnan tulos.
Siimes ja Rautio joutuivat riitoihin viime vuonna, kun lehti pääkirjoitussivuillaan
voimakkaasti arvosteli Siimeksen kannanottoja oman presidenttiehdokkaan
asettamisesta. Siimes vastasi ilmoittamalla, että hän lopettaa
kolumnien kirjoittamisen lehteen.
Rautio ei selvästi sano, minkä aatteen vasemmistoliitto on
hänen mielestään jättänyt. Eihän sellaista
voi jättää, mitä ei ole olemassakaan. Silläkin
uhalla, että tulee loukanneeksi vasemmistoliiton aatteellisia kannattajia,
on sanottava, ettei vasemmistoliiton edustama aatepuuro täytä
minkään selväpiirteisen aatteen tunnusmerkkejä. Se ei
ole sosialistista, ei punaista eikä oikein punavihreääkään.
Tämä kävi surullisella tavalla ilmi muun muassa puolueen
viettäessä Forssan kokouksen satavuotisjuhlaansa. Siinä ei
tunnuttu tiedettävän, miten kapitalismi pitäisi määritellä,
eletäänkö nyky-Suomessa kapitalismissa vai ei, ja jos eletään,
niin onko se hyvä vai paha asia. Eikä ihme, ettei tiedetty, kun
Siimeksen mukaan toiminnan ei tulisi perustua teoriaan, historiaan, tiedollisiin
kokemuksiin eikä puolueohjelmaan kirjattuihin konkreettisiin tavoitteisiin
vaan tunteeseen ja moraalisiin kokemuksiin.
Nähtävästi kapitalismi on vasemmistoliiton mielestä
hyvä asia, koska sosialismin tavoitetta ei aseteta. "Sosialismikin"
on vain arvoja, jotka nekin periytyvät Ranskan porvarillisesta vallankumouksesta
1700-luvun lopulta. Puolueen omatekoisen pääideologin Kalevi Suomelan
mukaan vanha työväenliike lähti sosialismia ja tuotantovälineiden
yhteiskunnallista omistusta tavoitelleessaan Forssassa "ongelmalliselle
tielle".
Lähinnä vasemmistoliiton aate on sosiaalidemokratiaa, mutta
maassahan on jo yksi sosiaalidemokraattinen puolue. Vasemmistoliitto on
pyrkinyt erottumaan SDP:stä lähinnä vain joillakin vihertävillä
vivahteilla. Muuten vasemmistoliitto harjoitti kahdeksan vuoden hallituskaudellaan
kritiikittömästi samaa uusliberalistista politiikkaa kuin SDP:kin.
Rautio ei myöskään suoraan sano, mitä aatetta hän
ei jätä. Arvaisiko ihan väärin, jos arvaisi, että
sosiaalidemokraattista aatetta. Juuri vihertävistä vivahteista
ja joistakin demarien kanssa erilaisista EU- ja presidentinvaalikannoistahan
Rautio ja puolueen ay-siiven nokkamiehet ovat Siimestä arvostelleet.
Sen takia Siimeksen oppositiopolitiikka on Raution mielestä "aatteetonta
ja populistista". Aatteellista ja vastuullista olisi vain käyminen
kaikessa yhtä jalkaa demarien kanssa.
Kansan Uutisten päätoimittajana Rautio on vetänyt johdonmukaisesti
oikeistolaista ja sosiaalidemokraattista linjaa. Antikommunismissa, lähihistorian
uudelleenkirjoittamisessa, EU- ja Nato-myönteisyydessä sekä
vasemmistoliiton luotsaamisessa SDP:n syliin Raution johtama KU on tehnyt
suuren työn. Tämä käy yksiin vasemmistoliiton ja sen
ay-siiven tosiasiallisten demarien kuningasajatuksen kanssa, joka on vasemmistoliiton
fuusioiminen SDP:hen.
Mitä Raution eroaminen KU:sta ja vasemmistoliitosta tarkoittaa?
Nähtävästi tarkoitus on tavalla tai toisella vauhdittaa tämän
kuningasajatuksen toteuttamista. Osittain taustalla lienee myös KU:n
jyrkkenevä alamäki. Joka tapauksessa vasemmistoliitto on sekaisin.
Kellot soivat jo. (ES)