EU:n moraalinen vararikko USA:n rikoskumppanina
Euroopan unioni on itsenäisenä poliittisena kokonaisuutena henkitoreissaan. Se rooli kansainvälisellä näyttämöllä on merkittävästi heikentynyt siksi, että se on kyvytön harjoittaman Yhdysvaltojen linjauksista riippumatonta ulkopolitiikkaa. EU noudattaa kuuliaisesti Bushin hallinnon sotaisia määräyksiä, erityisesti suhteessa Kuubaan. Se antaa orjamaisesti käyttää itseään Kuuban vastaisissa kampanjoissa. Ja mikä vielä pahempaa, se tekee itsestään USA:n suorittamien massiivisten ihmisoikeusrikkomusten rikoskumppanin. Tämä rikoskumppanuus johtaa EU:n moraaliseen vararikkoon.
Näin arvioi kirjoituksessaan Salim Lamrani, ranskalainen kirjailija, professori sekä USA:n ja Kuuban välisiin suhteisiin erikoistunut tutkija (Global Research, 14.5.2007). Lamrani esittää muutamia havainnollisia esimerkkejä EU:n ja EU-maiden alennustilasta.
Ruotsin tekopyhyys
Ensimmäinen esimerkki koskee Ruotsia.
YK:n ihmisoikeusneuvoston Genevessä 12. maaliskuuta tänä vuonna pitämässä kokouksessa Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt syytti Kuubaa siitä, ettei se kunnioita ihmisoikeuksia.
Lamranin mukaan syytös oli puhtaasti ideologinen, sillä Amnesty Internationalin vuoden 2006 raportin mukaan Kuuba on koko Amerikkojen alueella ylivoimaisesti vähiten ihmisoikeuksia rikkova valtio. Syytös osoittaa myös Ruotsin ja yleensä Euroopan tekopyhyyttä, koska ne ovat aina innokkaita käymään lähes puoli vuosisataa USA:n hyökkäyksen kohteena olleen Kuuban kimppuun samaan aikaan kun ne vaikenevat USA:n ympäri maailmaa tekemistä rikoksista.
Kuuban valtuutettu Rodolfo Reyes Rodriguez pahoitteli sitä, että Ruotsi on antautunut palvelemaan USA:n propagandastrategiaa, jonka tavoitteena ei ole mikään muu kuin Kuuban kansaa vuodesta 1960 lähtien koetelleiden julmien talouspakotteiden oikeuttaminen. Hän myös huomautti, että Ruotsilla ei ole moraalista arvovaltaa antaa oppitunteja ihmisoikeuksista.
Huomautus oli aiheellinen. Toukokuussa 2005 YK:n kidutuksen vastainen komitea tuomitsi Ruotsin poliisin raiskaamaksi joutuneen nuoren bangladeshiläisen poliittisen pakolaisen karkottamisesta. Komitean mukaan Ruotsin viranomaiset eivät kiistäneet sitä, että tämä tyttö oli joutunut ahdistelluksi, vangituksi, kidutetuksi ja raiskatuksi, mutta tästä huolimatta he toteuttivat karkotuspäätöksen.
Marraskuussa 2005 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin yksimielisesti vahvisti, että neljän syyrialaisen karkottaminen Ruotsista rikkoi heidän oikeuttaan elämään ja suojaan kaikelta epäinhimilliseltä tai häpäisevältä kohtelulta. Ruotsi toimeenpani myös muita karkotuksia kidutusta harjoittaviin maihin, ja kidutuksen vastainen komitea tuomitsi nämä karkotukset. Pakolaisten ja turvapaikan hakijoiden oikeuksia oli jatkuvasti rikottu. Tämä koski ennen muuta romaneja, joiden vetoomuksia Ruotsin viranomaiset pitivät "perusteettomina".
Bildt tuomitsi Kuuban edustajan lausunnot "mahdottomina hyväksyä" ja uhkasi Kuubaa diplomaattisella kriisillä.
Italian parlamentaarikkojen provokaatio
Toinen esimerkki koskee italialaisia parlamentaarikkoja.
Maaliskuun 18. päivänä tänä vuonna viiden italialaisen parlamentin jäsenen ryhmä järjesti provokaation Havannan kaduilla ja marssi kantaen poliittisia tunnuksia, joissa vaadittiin "vapautta mielipidevangeille".
Ryhmään kuuluivat europarlamentin jäsen Marco Capatto, senaattori Maurizio Turco, parlamentin jäsenet Mateo Meccato ja Elisabetta Zamparutti sekä ex-parlamentaarikko Maria Fida Mora, kaikki radikaalipuolueen jäseniä. Lamranin mukaan heidän tarkoituksenaan oli provosoida välikohtaus Kuuban viranomaisten kanssa ja siten saada aikaan mediakampanja Kuubaa vastaan.
Provokaatio oli kuitenkin niin kömpelö, että Kuuban hallitus jätti heidät täysin vaille huomiota, ja he vaelsivat Havannan katuja kenenkään heitä häiritsemättä.
"Yllätykseksemme mitään ei tapahtunut, kun marssimme katuja pitkin. Me olimme siellä noin puoli tuntia ja kaikki oli rauhallista. Se tosiasia, että he eivät pidättäneet meitä, on jotakin, jonka jätän teidän mietittäväksenne", sanoi Marco Capatto lipsauttaen näin julki ryhmän tavoitteen. Turhautuneina heidän oli pakko lähteä saarelta saamatta edes tyydytystä tulla karkotetuiksi.
Kaksi päivää myöhemmin, 20.3., italialaiset parlamentaarikot vierailivat Miamissa USA:ssa. Tämä vierailu ei ollut vastalause sille, että kaupunki suojeli Orlando Boschin ja Jose Basulton kaltaisia tunnettuja terroristeja. Eikä se ollut tuomio sille, että Miami organisoi julkista toimintaa yli sadan viattoman siviilin tappamiseen syyllistyneen terroristin Luis Posada Carrilesin vapauttamiseksi. Heidän vierailunsa tarkoitus oli tavata ääriryhmä "Äidit sortoa vastaan" ja pitää lehdistökonferenssi sen kanssa.
Osoittautui, että tämä pieni peitejärjestö, joka saa merkittäviä lahjoituksia Washingtonilta, rahoitti kokonaan italialaisten parlamentaarikkojen matkan Roomasta Miamiin Havannan ja Panaman kautta.
Parlamentaarikot olivat varmoja, ettei heillä ollut mitään vaaraa Kuubassa, ja juuri se selittää heidän aktivisminsa, sanoo Lamrani ja kysyy: Olisiko heillä ollut rohkeutta tukea toisinajattelijoita Kolumbiassa, Guatemalassa tai Hondurasissa? Olisiko heillä ollut kylliksi urheutta protestoida Washingtonin kaduilla tuomiten ihmisyyden vastaiset rikokset, joita joka päivä tehdään Irakissa, Afganistanissa ja Guantanamossa? Olisiko heillä ollut tarpeksi rohkeutta protestoida Italian sotilastiedustelupalvelun SISMIn edessä sitä vastaan, että SISMI "näytteli aktiivista roolia imaami Abu Omarin sieppaamisessa Milanossa 2003" yhteistyössä Silvio Berlusconin hallituksen kanssa, kuten EU:n raportissa CIA:n junailemista katoamisista todetaan?
Pelkuruus ja kaksinaamaisuus ovat muotia, Lamrani kuittaa.
CIA:n salaiset lennot ja EU
Kolmas esimerkki koskee EU:n suhtautumista CIA:n salaisiin lentoihin ja kidutuskeskuksiin.
Helmikuun 14. päivänä 2007 EU-parlamentti julkaisi raportin, jossa eurooppalaisia hallituksia syytetään räikeästä osallisuudesta CIA:n järjestämiin salaisiin kidnappauksiin ja katoamisiin. Monumentaalista huijausta osoittaa, että vain viikkoa aikaisemmin nämä samat hallitukset olivat allekirjoittaneet YK:n sopimuksen, joka kriminalisoi väkivalloin toteutetut katoamiset ja salaisten vankiloiden käytön. EU on asiantuntija tällaisen moraalisen itsemurhan alalla, Lamrani toteaa.
Raportin mukaan CIA:n lentokoneet, jotka kuljettivat laittomasti yhteyksistä terrorismiin epäiltyjä ihmisiä Guantanamossa, Afrikassa ja Euroopassa sijaitseviin kidutuskeskuksiin, tekivät ainakin 1 245 välilaskua eurooppalaisille lentokentille.
Mikään hallitus ei ollut tietämätön näiden salaisten lentojen rikollisesta luonteesta. Jotkin maat, muun muassa EU-maat Puola ja Romania, ovat jopa avanneet omalla maaperällään kidutuskeskuksia yhdysvaltalaisten pyövelien puolesta. Toiset kuten Britannia, Itävalta, Saksa, Puola, Portugali, Tanska, Espanja ja – kohtalon ironiaa, sanoo Lamrani – Italia ja Ruotsi osallistuivat epäiltyjen sieppauksiin maaperällään.
EU-parlamentti tuomitsi "tämän käytännön hyväksymisen ja peittelyn useissa tapauksissa joidenkin Euroopan maiden salaisten palvelujen ja hallitusviranomaisten toimesta". Enemmistössä tapauksista noita sieppauksia seurasi "salainen pidättäminen ja eristäminen sekä kidutuksen käyttö kuulustelujen yhteydessä". Britannian entisen Uzbekistanin-suulähettilään Craig Murrayn mukaan kolmansien maiden palvelujen suorittamissa kidutuksissa saatujen tietojen vaihto "oli Britannian hallituksen tietämä ja sietämä käytäntö".
Lamrani muistuttaa, että nämä vakavat ihmisoikeusrikkomukset jatkuvat EU:n korkeimpien johtajien tieten. Sellaisia johtajia ovat muun muassa EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen edustaja ja EU:n neuvoston pääsihteeri Javier Solana ja terrorisminvastaisen taistelun koordinaattori Gijs de Vries, joka osoittautui "kykenemättömäksi antamaan tyydyttäviä vastauksia" heidän roolistaan näissä rikkomuksissa.
Kukaan ei voi yrittää sivuuttaa tätä hirveää todellisuutta. Niin kauan kuin EU osoittaa noudattaa kaksoisstandardejaan ja osoittaa turmeltuneisuutensa hyökkäämällä pienen kolmannen maailman maan kimppuun samaan aikaan kun se peittelee omia rikoksiaan, se tulee Lamranin mukaan kärsimään huonosta maineesta kansainvälisellä näyttämöllä ja maailman silmissä.
ERKKI SUSI