Äänestäminen on vastuuta

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 4/2006.

Historiasta tiedetään sellaisiakin äänestäjiä, jotka ovat presidentinvaalien toisella kierroksella jättäneet käyttämättä äänioikeuttaan, koska kumpikaan ehdokas ei ole heitä miellyttänyt. Tai äänestäneet selvästi huonompaa ehdokasta, koska toistakin ehdokasta vastaan on ollut paljon hampaankolossa. Helppojen aikojen ylellisyyttä?

"Sitä parempi, mitä pahempi" ei ole työväenliikkeen ja kommunistien ajattelutapa. Ei myöskään tilanteessa, jossa valittavana on vain jompikumpi kahdesta "vieraasta" ehdokkaasta. Varsinkaan kun ei eletä helppoa aikaa. Äänestäminen on vastuuta kansan ja maan tulevaisuudesta.

Tarja Halosesta ja Sauli Niinistöstä ei ole saatu läheskään kaikkea selville. Epävarmuuden aiheita siis jää. Voidaan kuitenkin sanoa, että varsinkin toisen kierroksen keskusteluissa ehdokkaiden mielipiteistä on muodostunut riittävän selvä kuva valinnan tekemiseen.

Suotta ei tässä lehdessä ole toistettu, että oikeiston päätavoitteena näissä vaaleissa on tien avaaminen Suomen viemiselle USA:n johtamaan sotilasliittoon Natoon. Ja tämän tavoitteen saavuttamiseksi oikeisto yrittää saada presidentiksi henkilön, joka on valmis toimimaan "muurinmurtajana" kansalaisten Nato-vastustuksen heikentämiseksi tai sivuuttamiseksi. Tämä henkilö on Sauli Niinistö, joka on tehnyt Nato-myönteisyytensä harvinaisen selväksi – pehmennykset, kuten viittaaminen kansan tahtoon, ovat vaalitaktiikkaa.

Kieltämättä kertoo aika paljon, kun niin amerikkalaismielisen poliitikon kuin Paavo Lipposen pitää opettaa Niinistölle kädestä pitäen, että Nato-jäsenyydessä on kysymys liittoutumisesta USA:n kanssa. Mutta enemmän se kertoo Lipposen tilannetajusta kuin Niinistön ymmärtämättömyydestä. Kyllä Niinistö Naton yhteyden laittomia hyökkäyssotia käyvään USA:han ymmärtää – ja silti liputtaa Nato-jäsenyyden puolesta.

Yhtä tärkeä ei ole Niinistön "ansioluettelo" kovan uusliberalistisen politiikan ajamisessa, muun muassa työehtojen ja sosiaaliturvan heikentämisessä, koska presidentti voi vaikuttaa näihin asioihin vähemmän kuin valtiovarainministeri. Mutta Niinistön arvomaailmasta ja prioriteeteista sekin kertoo. Samoin kuin se, että Niinistö yhä väittää leikkauspolitiikkaansa rahan puutteesta johtuneeksi välttämättömyydeksi ja ylpeilee sillä.

On torjuttava oikeiston pyrkimys saada presidentinvaaleista valtakirja Nato-jäsenyydelle ja muutenkin koventaa oikeistokomentoa. Tässä tilanteessa sitä ei voida tehdä jäämällä pois vaaliuurnilta, vaan äänestämällä Tarja Halosta. Ei siksi, että hänen moniin linjanvetoihinsa voisi olla tyytyväinen tai että hän on parin vasemmistopuolueen virallinen ehdokas, vaan ennen kaikkea siksi, että tässä tilanteessa hänen tukemisessaan henkilöityy laajojen kansanjoukkojen tahto pitää Suomi sotilaallisesti liittoutumattomana sekä hyvinvoinnin, tasa-arvon ja vasemmistolaisemman politiikan kaipuu. Tässä puolestaan voi piillä mahdollisuus ottaa asiat vaalien välilläkin kansan haltuun. (ES)