Kuka Suomessa syrjäytetään ja miksi
Syrjäytymisilmiötä koskevassa julkisessa keskustelussa on varsin yleisesti unohdettu yhteiskunnalliset subjektit eli yhteiskuntaluokat – toisin sanoen kysymys siitä, mikä tai kuka syrjäyttää ja ketä.
Erikoistutkija, valtiotieteen tohtori Seppo Ruotsalainen tarkastelee äskettäin ilmestyneen kirjansa pohjalta syrjäytymisen ja vieraantumisen ilmiöitä kapitalismissa yleensä ja nykyisessä markkinataloudessa erityisesti.
– Subjektittomassa, passiivimuodossa tapahtuvassa tarkastelussa syrjäyttäminen – irtisanomiset, lomautukset – vaihtuu ikään kuin syrjäytymiseksi. Termi "syrjäytyminen" luo mielikuvan jonkinlaisesta itsestään tapahtuvasta, luonnonlainomaisesta prosessista, jolle tavallaan ei voida mitään.
Ruotsalainen huomauttaa, että jonkinlaista edistysaskelta merkitsisi jo se, että ainakin työväen- ja ay-liikkeen piirissä alettaisiin puhua syrjäytymisen asemesta entistä selkeämmin syrjäyttämisestä.
Syrjäytyminen ja globalisaatio
Pohtiessaan kysymystä syrjäytymisen ja globalisaation keskinäisyhteydestä Seppo Ruotsalainen toteaa, miten siinä on havaittavissa vastaava piirre kuin syrjäytymiskysymyksenkin kohdalla. Hyvin yleisesti tutkijat eivät anna vastausta siihen ketkä tai mitkä ovat globalisaation ratkaisevat taustavoimat eli subjektit.
– Marxilaisen teorian pohjalta globalisaatioilmiön taustalla on kansainvälinen finanssiharvainvalta. Nykyvaiheessa tuohon ilmiöön liittyy jatkuvasti kasvanut kuvitteellisen, spekulatiivisen keinottelutalouden alue.
Tarkastellessaan suomalaisessa työelämässä jo pitkään jatkuneita yhtämittaisia irtisanomisia ja lomautuksia, Ruotsalainen kysyy, eikö yhteiskunnan päättäjien olisi puututtava nykyistä selvästi enemmän talouselämän rahavirtojen säätelyyn.
– Eikö esim. ylisuuria osinkomiljoonia (miljardeja) tule käyttää uusien työpaikkojen perustamiseen ja parempien elinolosuhteiden luomiseen yhteiskunnan heikompiosaisille. Miksi optio- ja osinkotulojen kuittaamisen oikeudesta puhutaan niin vähän? Miksi ay-liike ei vieläkään puutu tarmokkaammin ja kriittisemmin asiaan? ihmettelee Ruotsalainen.
Pääoman kiertokulku lyhenee
Tutkija ottaa esille niin sanotun pääoman lyhentyneen kiertokulun. Marxin ennakoinnin mukaan perinteisestä kaupankäyntikaavasta R – T – R", jossa rahalla R ostetaan tavara T (= työ) ja tämä tavara vaihdetaan suurempaan rahaan R", siirrytään kapitalismissa yhä enemmän pelkkää korkoa tuottavan pääoman kaavaan R – R". Siinä raha tuottaa suoraan ja ilman tuotantoprosessia suuremman rahan.
– Pääomanomistaja ei siis välttämättä osta työvoimaa, koska rahaa on mahdollista saada helpommallakin tavalla.
Kun välijäsen T (= työ) putoaa kuvitteellisen talouden oloissa yhä enemmän välistä pois, tämä merkitsee kokonaisten tuotannonalojen häviämisen mahdollisuutta.
– Onko ihme, jos yt-neuvottelujen virta on loputon?, Ruotsalainen kysyy.
Hän myös arvelee, että tässä tilanteessa ay-liikkeen johdon arvio saattaa olla liian sinisilmäinen.
– Ay-johdon ja toimitsijoiden keskuudessa arvioitiin syksyn 2003 mielenilmaus- eli toimintapäivän 12. joulukuuta 2003 jälkeen varsin optimistisesti, miten työnantajien asenne muuttuisi ja irtisanomisten virta tyrehtyisi. Mutta kun kyse ei ole vain asenteesta, vaan kapitalismin sisäisistä lainalaisuuksista, Ruotsalainen korostaa.
Vieraantuminen
Seppo Ruotsalainen kiinnittää lopuksi huomiota vieraantumisilmiöön eräänä keskeisenä syrjäytymisen ja syrjäyttämisen ilmenemismuotona. Se ilmenee välinpitämättömyytenä itseä, luontoa, kanssaihmisiä ja jopa lähiomaisia kohtaan.
– Marxin mukaan yleisen vieraantumisen taustalla on merkittävästi vieraantunut eli alisteinen työ, jonka keskeinen päämäärä ja tavoite on lisäarvon eli voiton tuottaminen toiselle ihmiselle.
Vieraantunut työ uhkaa ihmiskuntaa myös lajina pakottaen sen käyttämään tulevaisuuteen tarkoitettuja voimavaroja ja resursseja jokapäiväisen elämän välttämättömien tarpeiden tyydyttämiseen. Vieraantunut asenne ilmenee myös suhtautumisessa luontoon.
– Ekologiset uhat ja suuronnettomuudet pakottavat kiinnittämään huomion entistä enemmän ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen, summaa Ruotsalainen.
JORMA ELORANTA (TA)
*Artikkeli perustuu Seppo Ruotsalaisen alustukseen Turun sosiaalifoorumissa viime lokakuussa.