KOLUMNI: Viraton yt-laki
Pelkästään parin kuukauden aikana ovat työnantajat ilmoittaneet yt-neuvotteluista, joissa käsitellään tuhansien työntekijöiden irtisanomisia. Sataprosenttisella varmuudella työnantajat toteuttavat neuvotteluissa kaiken sen mitä ovat jo ennen neuvottelujen alkamista päättäneet. Jos irtisanottavia ei sitten loppupeleissä olekaan aivan niin monta kuin alun perin ilmoitettiin, johtuu sekin vain siitä, että ilmoittaessaan neuvotteluista työnantajat laittavat irtisanottavien määrään aina vähän neuvotteluvaraa.
Yhteistoimintalaista on tullut työntekijöiden ulosheittolaki, jonka avulla työnantajat voivat toteuttaa päämääriään siististi ja ilman röttelöitä. Heidän käsissään ovat kaikki mahdolliset avaimet suunnitelmiensa toteuttamiseksi. Työntekijäpuolella ei tosiasiassa ole mitään valtteja tai edes todellista tietoa saatavissa pärjätäkseen tällaisissa neuvotteluissa. Neuvottelut ovat työnantajan sanelua alusta loppuun. Jäljelle jää eriävän mielipiteen esittäminen, jolla silläkään ei ole itse asiaan mitään merkitystä. Työnantaja toteuttaa tekemänsä päätöksen joka tapauksessa.
* * * * *
Pari kolme vuotta sitten astui voimaan uudistettu työsopimuslaki, jota erityisesti ay-johtajat mainostivat tärkeänä saavutuksena, jolla työntekijöiden työsuhdeturvan piti parantuman ratkaisevasti.
Vaan toisin on käynyt. Lakiuudistuksen jälkeen irtisanomisista on tullut työvoiman joustavan käytön lisäämiseksi työnantajien pääväline.
Vähintäänkin uhkaamalla irtisanomisilla – joka uhka leijuu yleisenä joka päivä jokaisen yllä – painostetaan työntekijöitä luopumaa oikeuksistaan ja eduistaan. Nykyään epätyypillisyydestä on tullut työelämässä tyypillistä.
Erityisesti työsopimuslain piti ehkäistä pätkätyön, osa-aikatyön ja vuokratyövoiman käytön lisääntymistä. Mutta työsopimuslain uudistuksen jälkeen nämä epätyypilliset ja epäterveet ilmiöt työelämässä ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet. Myös työntekijöiden etujen ja oikeuksien vastaiset työaikojen joustot ovat suorastaan karanneet käsistä.
* * * * *
Pitkäkestoisia tulopoliittisia sopimuksia on solmittu viime vuosina lähes yksinomaan sellaisilla perusteilla, että ne tuovat vakautta ja turvaavat työllisyyttä. Reaalipalkkoja niillä ei ole aiottukaan korottaa.
Vakautta tupot ovat kyllä tuoneet, mutta vain pääomatulojen kasvuun. Työllisyyden osalta perustelu on vähintään falski, minkä todistavat tämänkin syksyn laajat irtisanomiset.
Viime aikoina ovat työntekijät alkaneet nähdä, että työsuhdeturva on pelkkä korulause ay-johtajien huulilla. Keisarilla ei ole vaatteita.
Lukuisat mielenosoituslakot irtisanomisia ja törkeää kohtelua vastaan kertovat siitä, että mitta alkaa olla täysi. Ay-liikkeen taistelun kehittäminen onkin tässä tilanteessa ainoa vaihtoehto, jolla voidaan puolustaa työntekijöiden asemaa.
Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Olkoon Ihalainen siitä mitä tahansa mieltä.
PROLETAARI