Irakissa äänestetään
Irakin miehitys on laiton ja kansainvälisten lakien vastainen, samoin väliaikainen perustuslaki ja muut lait, joiden nojalla kansanäänestys uudesta perustuslakiluonnoksesta Irakissa 15. lokakuuta järjestetään. Ne ja uusi perustuslakiluonnos rikkovat vuoden 1949 Geneven sopimuksia, jotka kieltävät miehittäjiä muuttamasta miehittämänsä maan lakeja ja laillisia instituutioita.
Miehittäjät ovat monin tavoin sekaantuneet perustuslain laatimisprosessiin. Miehitysviranomaiset kirjoittivat perustuslakiluonnoksen, joka sitten käännettiin englannista arabian ja kurdin kielelle, valikoivat perustuslakikomission jäsenet, määrittelivät lain puitteet ja perussisällön ja puuttuivat laista käytyihin neuvotteluihin turvatakseen etunsa.
Niinpä luonnoksen lopullisesta versiosta poistettiin miehittäjien vaatimuksesta esimerkiksi artikla, jonka mukaan ulkomaisten sotilastukikohtien perustaminen Irakin alueelle on kielletty ja kiellosta voidaan tehdä poikkeus vain parlamentin kahden kolmasosan enemmistöllä. USA:han on rakentamassa 14 tukikohtaa Irakiin.
Tilanteen laittomuutta korostaa se, että miehittäjät ovat valmistautuneet kansanäänestykseen suorittamalla verisiä terrorihyökkäyksiä siviiliväestöä vastaan läntisessä Irakissa ilmeisenä tarkoituksena estää näiden alueiden sunniväestöä äänestämästä. Näitä hyökkäyksiä täydentävät miehittäjien salaisten operaatioiden ryhmien sekä nukkehallinnon taustavoimien kuolemanpartioiden terrori-iskut pääosin sunni-, mutta myös shiiasiviilejä vastaan sisällissodan lietsomiseksi. Maassa on poikkeustila katusulkuineen, kotietsintöineen ja mielivaltaisine pidätyksineen. Kansainvälisten enempää kuin arabi- tai islamilaisten tarkkailijoiden ei sallita valvoa kansanäänestystä. Juuri kukaan tavallisista irakilaisista ei ole nähnyt saati lukenut perustuslakiluonnosta.
Miksi Bushin hallinnolla on kiire ajaa perustuslaki nopeasti läpi keinoja kaihtamatta?
Toisin kuin väitetään USA:n imperialismi ei pidä vastustajanaan "ääri-islamismia" tai "islamilaista terrorismia" vaan maallista arabinationalismia ja pan-arabialaisuutta sekä vahvoja ulkomaisista isännistä riippumattomia kansallisvaltioita. Siksi yhtenäinen, maallinen Irak ei sille sovi. Kuten se ei sovi Israelillekaan, jonka etuja Bushin hallinnon uuskonservatiivit ajavat.
Kaiken lisäksi Washingtonissa on yleistynyt julkilausumaton käsitys, että miehitys on nykymenolla lähestymässä romahdusta, eikä vastarintaliike ei ole lyötävissä. Siksi ainoa ulospääsy on maan jakaminen kolmeen osaan. Jako on tarkoitus "laillistaa" federalismiin perustuvalla perustuslailla. Toisena keinona maan jakamisessa on uskonnollisten ja etnisten ryhmien keinotekoisen vastakkain asettelun sekä sisällissodan lietsominen.
Irakin pirstominen katsotaan välttämättömäksi sekä maan yleiseksi kurissa pitämiseksi että öljyvarojen hallitsemiseksi. Jos tai kun öljyvarat federaatiomallissa jäävät pohjoisen kurdialueille ja etelän shiia-alueille, USA:n ja yhdysvaltalaisten öljy-yhtiöiden on helpompi saada ne valvontaansa.
Öljyvarojen hallintaa silmällä pitäen on rinnan perustuslain kanssa laadittu öljylaki, jonka on tarkoitus astua voimaan joulu-tammikuun kansalliskokousvaalien jälkeen. Öljylaki täsmentää, että Irakin nykyisiä tuotannossa olevia öljykenttiä hoitaa valtion omistama Irakin kansallinen öljy-yhtiö INOC, mutta kaikki muut kentät annetaan yksityisten yhtiöiden haltuun.
Vaikutusvaltaiset sunniryhmittymät aikovat kansanäänestyksen ja koko tilanteen laittomuudesta huolimatta tällä kertaa kannustaa ihmisiä boikotoimisen sijasta äänestämään perustuslakiluonnosta vastaan. Myös merkittävä osa esimerkiksi Muqtada al-Sadrin johtamista shiioista suhtautuu luonnokseen torjuvasti.
USA:n vuonna 2003 laatiman siirtymäkauden lain mukaan kansanäänestykseen alistettu esitys häviää, jos kahden kolmasosan enemmistö kolmessa provinssissa äänestää "ei". Alun perin tällä klausuulilla haluttiin turvata kurdinationalistien kannatus laille. Nyt kuitenkin on periaatteessa mahdollista, että klausuuli johtaa perustuslakiluonnoksen kaatumiseen kansanäänestyksessä.
Nukkehallinto ja miehittäjät pelästyivät tätä mahdollisuutta ja päättivät pari viikkoa sitten muuttaa maan vaalilakeja turvatakseen kyllä-tuloksen. Kansalliskokouksen muuttamien sääntöjen mukaan olisi tarvittu ei äänestäneiden vaan äänestäjiksi rekisteröityjen kahden kolmasosan enemmistö kolmessa provinssissa ei-tuloksen voittoon kansanäänestyksessä. Toisin sanoen, jos äänestysosanotto ei olisi saavuttanut kahta kolmasosaa tai 67 prosenttia, perustuslakiluonnosta olisi ollut mahdoton hylätä. Sitä vastoin sen hyväksymiseen olisi tarvittu vain äänestäneiden yksinkertainen enemmistö.
Muutos yritettiin ajaa läpi hiljaisesti, mutta sunnijohtajat nostivat metelin ja kehottivat boikottiin, jos muutosta ei vedetä takaisin. Peläten, että sunnien alhainen vaaliosanotto heikentäisi edelleen äänestyksen uskottavuutta, YK ja USA:n virkailijat arvostelivat uusia sääntöjä niinpä kansalliskokous joutui pyörtämään päätöksensä.
Tiettävästi USA:n Irakin-suurlähettiläs Zalmay Khalilzad esittää viimeiseen saakka näennäisiä kompromisseja ja lupauksia, joiden avulla ainakin osa sunnijärjestöistä saataisiin liputtamaan perustuslakiluonnoksen puolesta.
Epäilemättä miehittäjät ja nukkehallinto pystyvät joka tapauksessa väärentämään äänestystuloksen, kuten ne tekivät viime tammikuun vaaleissa. Mutta toisaalta niillä on sekä houkutus että pakko tehdä tuloksesta uskottavan tuntuinen. Sitä paitsi äänestyspetoksilla on taipumus paljastua.
(ES)