Imperialismia vastaa nousussa uusi järjestäytynyt vastarintaliike

”Pakotteet eivät ole kansainvälisen oikeuden välineitä. Ne ovat sodan aseita – poliittisia työkaluja, joilla rappeutuneet imperiumit pyrkivät tukahduttamaan ne kansat, jotka uskaltavat kulkea omia polkujaan”, sanoo Socorro Gomes.

Caracasin rauhankonferenssissa brasilialainen rauhanveteraani Socorro Gomes sai lämpimät ja voimakkaat suosionosoitukset. Hänen mukaansa sosialististen maiden eristäminen, talouspakotteet, Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo ja poliittinen painostus eivät ole satunnaisia tapahtumia, vaan osa järjestelmällistä suunnitelmaa, jolla pyritään ylläpitämään maailmanlaajuisia valtasuhteita.

Gomes korostaa, että imperialistisia toimia vastaan on nousemassa järjestäytynyt ja edistyksellinen vastarintaliike. Tämä liike vahvistuu erityisesti Latinalaisessa Amerikassa ja globaalissa etelässä. Alueilla pyritään rakentamaan moninapaista ja tasapainoisempaa kansainvälistä järjestelmää. Työtä tehdään BRICS-maiden yhteistyöllä, alueellisella kehitysrahoituksella ja rahataloudellisen itsenäisyyden vahvistamisella.

Socorron mukaan sanktioiden varjolla estetään lääkintäapua, syyllistetään kokonaisia kansoja ja syvennetään sosiaalista tuskaa. ”Lännen demokratiakaan ei voi väittää sanktioita miksikään oikeusjärjestelmäksi – se on nälkäpolitiikka”, sanoo Gomes ja korostaa, että jokainen tällainen pakote on hyökkäys työntekijöitä, naisia, lapsia ja sairaita vastaan.

”Sanotaan, että BRICS rikkoo maailmanjärjestystä – mutta se, mitä BRICS tekee, on rakentaa vaihtoehtoa sorron logiikalle. Me emme alistu. Me järjestäydymme.”

Vuonna 2025 BRICS-ryhmään kuuluvat täysjäseninä Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina, Etelä-Afrikka, Egypti, Etiopia, Iran, Yhdistyneet arabiemiraatit ja Indonesia. BRICS on alun perin kehittyvien talouksien liittouma, jonka tarkoituksena on edistää jäsenmaidensa välistä yhteistyötä kaupassa, rahoituksessa, teknologiassa ja kestävän kehityksen alueilla, eikä se ole vapaakauppa-alue.

Lisäksi vuoden 2025 alussa ryhmään liitettiin useita uusia jäsenmaita, mutta ne ovat statukseltaan jäsenmaiden tukemia liitännäisvaltiota (esim. Kuuba, Bolivia, Kazakstan, Malesia ja muita). BRICS kattaa nykyään yli puolet maailman väestöstä ja merkittävän osan maailman taloudesta, ja se on tärkeä foorumi etelän maiden yhteistyölle globaalissa moninapaisessa maailmassa.

Venezuelalla on nykyisin tunnustettu rooli BRICS:n potentiaalisena jäsenenä ja poliittisena toimijana, mutta se ei vielä ole virallinen täysjäsen. Sen jäsenyys riippuu tulevista neuvotteluista ja jäsenmaiden yhteisymmärryksestä.

Sotilaallinen läsnäolo ja uuskolonialismi

Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo Latinalaisessa Amerikassa ei lähtökohtaisestikaan liity alueen turvallisuuden vahvistamiseen. Yhdysvaltojen haluaa valtaa ja hallita luonnonvaroja. Socorro Gomesin mukaan kyseessä on maailmanlaajuinen toimintamalli, jossa Yhdysvallat käyttää strategisesti tärkeitä alueita – kuten Kolumbian sotilastukikohtia ja Guantánamon tukikohtaa – räikeästi vain ja ainoastaan omien etujensa ajamiseen.

Vesivarat, litium, luonnon monimuotoisuus ja kulttuuriperintö nähdään kansainvälisessä valtapolitiikassa hyödykkeinä, joita ei ajatella kansojen yhteisenä omaisuutena, vaan hallittavina ja tarvittaessa anastettavina resursseina. Donald Trump on päivittänyt vanhan yhdysvaltalaisen valtapolitiikan vaatimalla itselleen Grönlantia ja Panamaa.

"Yhdysvaltojen neljäs laivasto sekä tukikohdat Kolumbiassa ja Hondurasissa ovat osa uutta siirtomaahallinnan muotoa, jossa puhe rauhasta peittää alleen resurssien haltuunoton, digitaalisen sodankäynnin ja kansojen itsemääräämisoikeuden tukahduttamisen. Kybersota, harhaanjohtavat tietokampanjat ja taloudellinen painostus muodostavat väkivaltakoneiston, jonka tarkoituksena on estää oikeudenmukaisemmat ja vaihtoehtoiset kehityspolut."

Rauha syntyy järjestäytymisestä

Caracasin puheessa Gomes korosti, että rauhan puolustaminen on tänään erottamattomasti ja välttämättömästi sidoksissa anti-imperialistiseen taisteluun.

Gomesin mukaan rauha ei ole pysähtynyt tila, vaan jatkuva poliittinen prosessi. ”Rauha merkitsee aktiivista vastarintaa fasismia, suurvaltojen ylivaltaa ja väkivallan rakenteita vastaan.”

Gomes korostaa, että niin sanottujen BRICS-maiden, 12 Etelä-Amerikan valtion liiton (Unasur) ja muiden globaalin etelän yhteistyöjärjestelmien tulisi vahvistua, jotta alueiden välinen kaupankäynti, kehitys ja itsenäinen päätösvalta eivät enää olisi länsimaiden taloudellisen ja poliittisen kontrollin alla.

Rauhanliikkeen tulevaisuus rakentuu kyvystä yhdistää vastarinta väkivaltaa vastaan taisteluun ihmiskunnan puolesta. Caracasin kansainvälinen rauhankonferenssi ei tarjonnut pelkkää analyysiä, vaan vahvan poliittisen julistuksen: rauha vaatii antifasistista yhtenäisyyttä, kansojen itsemääräämisoikeuden puolustamista ja imperialismin rakenteiden horjuttamista. Globaalin solidaarisuuden viesti kuului selkeästi Latinalaisesta Amerikasta maailmalle ja tänään erityisesti Palestiinalle.