YK:n kestävän kehityksen konferenssi lupasi 3 500 miljardia euroa vuodessa, mutta jätti työväenluokan äänen kuulumattomiin. Kansalaisyhteiskunnan esitykset torjuttiin, ja päätösvalta jäi pääoman taskuihin. Kehitysyhteistyöstä on tullut sijoitusmarkkina, ei solidaarisuuden teko. Kapitalismi ei kehitä – se valikoi.
Keywords:
Laiva upposi, liike ei – 40 vuotta ympäristöaktivismia
10.07.2025 - 11:00
Pommitettu Rainbow Warrior Aucklandin satamassa Uudessa-Seelannissa heinäkuussa 1985. John Miller / Greenpeace
Ranskan valtio pommitti Greenpeacen laivan Rainbow Warriorin vuonna 1985 meren pohjaan Aucklandin satamassa Uudessa-Seelannissa. Ranskan sotilastiedustelupalvelun (Direction Générale de la Sécurité Extérieure, DGSE) suorittama isku kohdistui kansainväliseen, riippumattomaan ympäristöjärjestöön Greenpeaceen. Tarkoituksena oli lopettaa "vääränlainen" toiminta.
“Kyse ei ollut vain laivan upottamisesta – vaan koko liikkeen, aktivismin ja toivon äänen hiljentämisestä,” sanoo Mads Christensen, Greenpeace Internationalin pääsihteeri.
Aluksi Ranskan hallitus kiisti osallisuutensa Rainbow Warriorin pommi-iskuun, mutta todisteiden kasautuessa silloinen pääministeri Laurent Fabius joutui myöntämään tiedustelupalvelun vastuun. Paljastus johti korkeiden virkamiesten eroihin ja lisäsi painetta hallinnon läpinäkyvyyteen. Vaikka presidentti François Mitterrand kiisti olleensa tietoinen iskusta, väitteet hänen osuudestaan jäivät elämään kiistanalaisina. Ranska joutui maksamaan korvauksia ja siirtämään tuomitut agentit omaan valvontaansa, mikä heikensi sen kansainvälisiä suhteita vuosiksi.
Greenpeacen valokuvaaja Fernando Pereira kuoli pommi-iskussa. Pereira oli portugalilainen valokuvaaja ja Greenpeacen jäsen. Nuorena hän etsi arvoilleen sopivampaa työympäristöä ja lähti Portugalista välttääkseen myös asepalveluksen Salazarin autoritaarisen hallinnon aikana. Pereira asettui Alankomaihin, sai Hollannin kansalaisuuden ja työskenteli lehtikuvaajana sanomalehdessä De Waarheid ("Totuus"). Hän sai surmansa yrittäessään pelastaa kameransa toisen räjähdyksen osuessa Rainbow Warrioriin. Pereiran kuolemasta tuli globaali symboli ympäristöaktivismin hinnasta ja liikkeen käännekohdasta, joka vahvisti kansainvälistä vastarintaa luonnon tuhoamista vastaan.
Kävi toisin kuin bisnes oli suunniteltu: isku Rainbow Warrioriin ja Greenpeaceen ei vaientanut, vaan sytytti. Aktivismi ja kansalaisyhteiskunnan marginaali tulivat silloin räikeästi näkyviksi.
Greenpeacen mukaan nyt, neljä vuosikymmentä myöhemmin, aktivismi on jälleen uhattuna – ei pommein, vaan SLAPP-kantein, rakenteilla ja markkinamekanismeilla. “Kiihtyvä sodan uhka, ilmastokriisi sekä luontokato osoittavat, että tarvitsemme aktivismia nyt enemmän kuin koskaan,” Christensen muistuttaa.
SLAPP-kanne (Strategic Lawsuit Against Public Participation) on strateginen ja perusteeton oikeusjuttu, jonka tarkoituksena on pelotella aktivisteja, journalisteja ja muita julkiseen keskusteluun osallistuvia hiljaisiksi oikeusprosessin kustannusten ja keston kautta.
Yhteinen ekorintama – Pohjoismaat saman lipun alla
Greenpeace on kansainvälinen, riippumaton ympäristöjärjestö, joka tunnetaan rohkeasta ja näkyvästä toiminnastaan luonnon puolesta. Järjestö käyttää tutkimusta, vaikuttamista ja rauhanomaista kansalaistottelemattomuutta paljastaakseen ympäristörikoksia ja vaatiakseen muutosta. Greenpeace rahoittaa toimintansa yksityisillä lahjoituksilla eikä ota vastaan tukea valtioilta, yrityksiltä tai puolueilta. Greepeace perustettiin vuonna 1971 Kanadassa vastalauseena Yhdysvaltojen ydinkokeille.
Suomalaisista aktivisteista esimerkiksi Sini Saarela on tunnettu Greenpeacen kampanjoista: hän nousi kansainväliseen julkisuuteen oltuaan mukana Greenpeacen mielenosoituksessa Venäjän arktisen alueen öljynporauksia vastaan vuonna 2013. Saarela pidätettiin ja vietti kaksi kuukautta tutkintavankeudessa Venäjällä. Hän on ollut mukana useissa muissakin Greenpeacen tempauksissa Suomessa ja ulkomailla.
Suomen Greenpeacen eli Greenpeace Suomen johtaja on Sini Harkki, joka toimii koko Pohjoismaat kattavan Greenpeace Nordenin pääsihteerinä. Harkki aloitti tehtävässään 1.5.2024 ja vastaa Greenpeacen toiminnasta Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Kirjoittajan artikkelit
Miksi työntekijät irtisanotaan, vaikka työtä riittäisi – ja mitä tekee valtio, kun pääoma sanelee ehdot? Tuore työelämäkatsaus ja Duunitorin rekrytointidata paljastavat karun ristiriidan: samalla kun moni joutuu kilometritehtaalle, yritykset haikailevat osaavaa väkeä ja syyttävät tekijäpulaa. Taustalla ei ole työvoiman puute vaan voittojen maksimointi: työntekijöitä karsitaan ja kuormitetaan, jotta omistajien osingot paisuvat. Orpo-Purran hallituksen työmarkkinapolitiikka toimii tälle kehitykselle selkänojana, kun se murentaa irtisanomissuojaa ja kiristää työn ehtoja. Työväenluokan näkökulmasta kyse ei ole yksittäisistä irtisanomisista, vaan vallankäytöstä, jossa tuotanto, elanto ja elämä alistetaan pääoman ehdoille.
Ruotsin uusi translaki sallii juridisen sukupuolen vahvistamisen jo 16-vuotiaille, mutta Suomessa sukupuolen moninaisuus pysyy juridisesti näkymättömänä – erityisesti nuorilta ja muunsukupuolisilta. SKP:n varapuheenjohtaja Akira Siivonen ehdottaa kolmannen sukupuolimerkinnän käyttöönottoa tai koko merkinnän poistamista, jotta yksilön oikeus itsemäärittelyyn ei jäisi binäärisen järjestelmän panttivangiksi. Kyse ei ole vain transihmisten asemasta, vaan laajemmin siitä, miten kapitalistinen valtio hallitsee kehoja, identiteettejä ja elämää – luokkarakenteiden ja kurinpidon kautta.
- ‹ edellinen
- 2 / 7
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Kun asevarusteluun virtaa miljardeja, leikataan koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja ilmastotoimista – kenen turvallisuutta oikein puolustetaan? Tiedonantajan bloggaaja Hannu Ketoharju pohtii uusimmassa kirjoituksessaan, kuinka asevarustelun kiihtyminen Euroopassa – erityisesti Naton viiden prosentin BKT-tavoitteen varjolla – hyödyttää ase- ja energiayhtiöitä samalla kun työväenluokkaa kuritetaan leikkauksin. Manifesti saksalaisten sosialidemokraattien johdolla vaatii suunnanmuutosta: diplomatiaa, aseistariisuntaa ja resurssien ohjaamista yhteiseen hyvinvointiin. Kriittinen kysymys kuuluu: rakentuuko turvallisuus aseista vai oikeudenmukaisuudesta?
Mitä tapahtuu, kun hoitajat, opettajat ja matalapalkkaiset työläiset nousevat kapitalistisen järjestelmän marginaalista politiikan keskiöön? Chilessä vastataan nyt: kommunisti Jeannette Jara voitti vasemmiston esivaalit ja tavoittelee marraskuussa maan presidenttiyttä. Hänen kampanjansa ei nojaa suurpääoman lahjoituksiin, vaan työväenluokan vaatimuksiin – elämiseen riittävään palkkaan, julkiseen terveydenhuoltoon ja demokratiaan, ei diktaattorien perintöön. Kun vanhan vallan edustajat pyrkivät palauttamaan Pinochetin aikaisen järjestyksen, Jaran ehdokkuus on muistutus siitä, että historiaa ei tarvitse toistaa – sen voi myös murtaa. Tämä ei ole vain Chilen, vaan koko työväenliikkeen taistelun paikka.
Euroopan puolustusteollisuus kamppailee aseiden, raaka-aineiden, tuotantokapasiteetin ja teknologisen ylivoiman puutteessa samalla, kun konfliktien määrä maailmassa kasvaa. Suomi on nostettu mallimaaksi, jossa puolustusteknologia, tekoäly ja metaversumi yhdistyvät yhä tiiviimmin siviilielämään. Tämä muutos ei ole yksittäinen kehityskulku, vaan osa laajempaa rakennemuutosta, jossa turvallisuuslogiikka tunkeutuu osaksi jokapäiväistä elämäämme – koulutuksesta liikenteeseen ja energiainfrastruktuurista viestintään.