Nato-jäsenyys on nyt osoittanut, että Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua käydään kuin pakosta – ja oikeistovoimien johdolla. Haagissa pidetty natomaiden kokous nosti sotabudjetit viiteen prosenttiin. Yhä useampi kysyy, mitä me oikeastaan olemme puolustamassa – ja kenen ehdoilla. Kun aseet vaativat osuutensa, jääkö jäljelle mitään rauhalle, oikeudenmukaisuudelle, yhteiselle tulevaisuudelle tai ihmisten perusturvalle? Parlamentin humanistit ovat eksyksissä. Onko enää olemassa poliittista liikettä, joka uskaltaa sanoa ei sekä aseille että niille arvoille, joita ne kantavat?
Keywords:
Laiva upposi, liike ei – 40 vuotta ympäristöaktivismia
10.07.2025 - 11:00
Pommitettu Rainbow Warrior Aucklandin satamassa Uudessa-Seelannissa heinäkuussa 1985. John Miller / Greenpeace
Ranskan valtio pommitti Greenpeacen laivan Rainbow Warriorin vuonna 1985 meren pohjaan Aucklandin satamassa Uudessa-Seelannissa. Ranskan sotilastiedustelupalvelun (Direction Générale de la Sécurité Extérieure, DGSE) suorittama isku kohdistui kansainväliseen, riippumattomaan ympäristöjärjestöön Greenpeaceen. Tarkoituksena oli lopettaa "vääränlainen" toiminta.
“Kyse ei ollut vain laivan upottamisesta – vaan koko liikkeen, aktivismin ja toivon äänen hiljentämisestä,” sanoo Mads Christensen, Greenpeace Internationalin pääsihteeri.
Aluksi Ranskan hallitus kiisti osallisuutensa Rainbow Warriorin pommi-iskuun, mutta todisteiden kasautuessa silloinen pääministeri Laurent Fabius joutui myöntämään tiedustelupalvelun vastuun. Paljastus johti korkeiden virkamiesten eroihin ja lisäsi painetta hallinnon läpinäkyvyyteen. Vaikka presidentti François Mitterrand kiisti olleensa tietoinen iskusta, väitteet hänen osuudestaan jäivät elämään kiistanalaisina. Ranska joutui maksamaan korvauksia ja siirtämään tuomitut agentit omaan valvontaansa, mikä heikensi sen kansainvälisiä suhteita vuosiksi.
Greenpeacen valokuvaaja Fernando Pereira kuoli pommi-iskussa. Pereira oli portugalilainen valokuvaaja ja Greenpeacen jäsen. Nuorena hän etsi arvoilleen sopivampaa työympäristöä ja lähti Portugalista välttääkseen myös asepalveluksen Salazarin autoritaarisen hallinnon aikana. Pereira asettui Alankomaihin, sai Hollannin kansalaisuuden ja työskenteli lehtikuvaajana sanomalehdessä De Waarheid ("Totuus"). Hän sai surmansa yrittäessään pelastaa kameransa toisen räjähdyksen osuessa Rainbow Warrioriin. Pereiran kuolemasta tuli globaali symboli ympäristöaktivismin hinnasta ja liikkeen käännekohdasta, joka vahvisti kansainvälistä vastarintaa luonnon tuhoamista vastaan.
Kävi toisin kuin bisnes oli suunniteltu: isku Rainbow Warrioriin ja Greenpeaceen ei vaientanut, vaan sytytti. Aktivismi ja kansalaisyhteiskunnan marginaali tulivat silloin räikeästi näkyviksi.
Greenpeacen mukaan nyt, neljä vuosikymmentä myöhemmin, aktivismi on jälleen uhattuna – ei pommein, vaan SLAPP-kantein, rakenteilla ja markkinamekanismeilla. “Kiihtyvä sodan uhka, ilmastokriisi sekä luontokato osoittavat, että tarvitsemme aktivismia nyt enemmän kuin koskaan,” Christensen muistuttaa.
SLAPP-kanne (Strategic Lawsuit Against Public Participation) on strateginen ja perusteeton oikeusjuttu, jonka tarkoituksena on pelotella aktivisteja, journalisteja ja muita julkiseen keskusteluun osallistuvia hiljaisiksi oikeusprosessin kustannusten ja keston kautta.
Yhteinen ekorintama – Pohjoismaat saman lipun alla
Greenpeace on kansainvälinen, riippumaton ympäristöjärjestö, joka tunnetaan rohkeasta ja näkyvästä toiminnastaan luonnon puolesta. Järjestö käyttää tutkimusta, vaikuttamista ja rauhanomaista kansalaistottelemattomuutta paljastaakseen ympäristörikoksia ja vaatiakseen muutosta. Greenpeace rahoittaa toimintansa yksityisillä lahjoituksilla eikä ota vastaan tukea valtioilta, yrityksiltä tai puolueilta. Greepeace perustettiin vuonna 1971 Kanadassa vastalauseena Yhdysvaltojen ydinkokeille.
Suomalaisista aktivisteista esimerkiksi Sini Saarela on tunnettu Greenpeacen kampanjoista: hän nousi kansainväliseen julkisuuteen oltuaan mukana Greenpeacen mielenosoituksessa Venäjän arktisen alueen öljynporauksia vastaan vuonna 2013. Saarela pidätettiin ja vietti kaksi kuukautta tutkintavankeudessa Venäjällä. Hän on ollut mukana useissa muissakin Greenpeacen tempauksissa Suomessa ja ulkomailla.
Suomen Greenpeacen eli Greenpeace Suomen johtaja on Sini Harkki, joka toimii koko Pohjoismaat kattavan Greenpeace Nordenin pääsihteerinä. Harkki aloitti tehtävässään 1.5.2024 ja vastaa Greenpeacen toiminnasta Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Kirjoittajan artikkelit
Heikki Ekman kulkee toisin – kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti. Hänelle politiikka ei ala puoluekokouksista vaan keittiönpöydästä, kävelyretkiltä ja kysymyksistä, joihin ei ole valmiita vastauksia. Kesäkuun puolivälissä Porissa pidetty Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous valitsi Ekmanin puolueen pääsihteeriksi. Hänen ajattelunsa punoo yhteen luokkakriittisyyden, ekologisen vastuullisuuden ja inhimillisen yhteyden etsimisen pääomakeskeisen järjestyksen varjossa – kommunismi ei ole hänelle menneen kaipuuta, vaan liike, joka kutsuu rakentamaan toisenlaista maailmaa, yhdessä, askel kerrallaan.
Tiina Sandberg ei tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan avaa tilan yhteiselle ajattelulle ja toisin toimimiselle. Hänen poliittinen kielensä ei sovi iskulauseisiin, vaan se kutsuu rakentamaan uutta kieltä kapitalismin jälkeiseen aikaan – kieltä, jossa toivo ei ole harha, vaan menetelmä. Sandberg ei tee politiikkaa gallupien mittatikulla, vaan kysyy, mitä tarkoittaa toimia, kun maailma on vielä kesken. Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous valitsi Sandbergin 14.–15.6. Porissa puolueen uudeksi puheenjohtajaksi.
- ‹ edellinen
- 4 / 8
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Kun asevarusteluun virtaa miljardeja, leikataan koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja ilmastotoimista – kenen turvallisuutta oikein puolustetaan? Tiedonantajan bloggaaja Hannu Ketoharju pohtii uusimmassa kirjoituksessaan, kuinka asevarustelun kiihtyminen Euroopassa – erityisesti Naton viiden prosentin BKT-tavoitteen varjolla – hyödyttää ase- ja energiayhtiöitä samalla kun työväenluokkaa kuritetaan leikkauksin. Manifesti saksalaisten sosialidemokraattien johdolla vaatii suunnanmuutosta: diplomatiaa, aseistariisuntaa ja resurssien ohjaamista yhteiseen hyvinvointiin. Kriittinen kysymys kuuluu: rakentuuko turvallisuus aseista vai oikeudenmukaisuudesta?
Mitä tapahtuu, kun hoitajat, opettajat ja matalapalkkaiset työläiset nousevat kapitalistisen järjestelmän marginaalista politiikan keskiöön? Chilessä vastataan nyt: kommunisti Jeannette Jara voitti vasemmiston esivaalit ja tavoittelee marraskuussa maan presidenttiyttä. Hänen kampanjansa ei nojaa suurpääoman lahjoituksiin, vaan työväenluokan vaatimuksiin – elämiseen riittävään palkkaan, julkiseen terveydenhuoltoon ja demokratiaan, ei diktaattorien perintöön. Kun vanhan vallan edustajat pyrkivät palauttamaan Pinochetin aikaisen järjestyksen, Jaran ehdokkuus on muistutus siitä, että historiaa ei tarvitse toistaa – sen voi myös murtaa. Tämä ei ole vain Chilen, vaan koko työväenliikkeen taistelun paikka.
Euroopan puolustusteollisuus kamppailee aseiden, raaka-aineiden, tuotantokapasiteetin ja teknologisen ylivoiman puutteessa samalla, kun konfliktien määrä maailmassa kasvaa. Suomi on nostettu mallimaaksi, jossa puolustusteknologia, tekoäly ja metaversumi yhdistyvät yhä tiiviimmin siviilielämään. Tämä muutos ei ole yksittäinen kehityskulku, vaan osa laajempaa rakennemuutosta, jossa turvallisuuslogiikka tunkeutuu osaksi jokapäiväistä elämäämme – koulutuksesta liikenteeseen ja energiainfrastruktuurista viestintään.