Tiina Sandberg ei tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan avaa tilan yhteiselle ajattelulle ja toisin toimimiselle. Hänen poliittinen kielensä ei sovi iskulauseisiin, vaan se kutsuu rakentamaan uutta kieltä kapitalismin jälkeiseen aikaan – kieltä, jossa toivo ei ole harha, vaan menetelmä. Sandberg ei tee politiikkaa gallupien mittatikulla, vaan kysyy, mitä tarkoittaa toimia, kun maailma on vielä kesken. Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous valitsi Sandbergin 14.–15.6. Porissa puolueen uudeksi puheenjohtajaksi.
Keywords:
Laiva upposi, liike ei – 40 vuotta ympäristöaktivismia
10.07.2025 - 11:00
Pommitettu Rainbow Warrior Aucklandin satamassa Uudessa-Seelannissa heinäkuussa 1985. John Miller / Greenpeace
Ranskan valtio pommitti Greenpeacen laivan Rainbow Warriorin vuonna 1985 meren pohjaan Aucklandin satamassa Uudessa-Seelannissa. Ranskan sotilastiedustelupalvelun (Direction Générale de la Sécurité Extérieure, DGSE) suorittama isku kohdistui kansainväliseen, riippumattomaan ympäristöjärjestöön Greenpeaceen. Tarkoituksena oli lopettaa "vääränlainen" toiminta.
“Kyse ei ollut vain laivan upottamisesta – vaan koko liikkeen, aktivismin ja toivon äänen hiljentämisestä,” sanoo Mads Christensen, Greenpeace Internationalin pääsihteeri.
Aluksi Ranskan hallitus kiisti osallisuutensa Rainbow Warriorin pommi-iskuun, mutta todisteiden kasautuessa silloinen pääministeri Laurent Fabius joutui myöntämään tiedustelupalvelun vastuun. Paljastus johti korkeiden virkamiesten eroihin ja lisäsi painetta hallinnon läpinäkyvyyteen. Vaikka presidentti François Mitterrand kiisti olleensa tietoinen iskusta, väitteet hänen osuudestaan jäivät elämään kiistanalaisina. Ranska joutui maksamaan korvauksia ja siirtämään tuomitut agentit omaan valvontaansa, mikä heikensi sen kansainvälisiä suhteita vuosiksi.
Greenpeacen valokuvaaja Fernando Pereira kuoli pommi-iskussa. Pereira oli portugalilainen valokuvaaja ja Greenpeacen jäsen. Nuorena hän etsi arvoilleen sopivampaa työympäristöä ja lähti Portugalista välttääkseen myös asepalveluksen Salazarin autoritaarisen hallinnon aikana. Pereira asettui Alankomaihin, sai Hollannin kansalaisuuden ja työskenteli lehtikuvaajana sanomalehdessä De Waarheid ("Totuus"). Hän sai surmansa yrittäessään pelastaa kameransa toisen räjähdyksen osuessa Rainbow Warrioriin. Pereiran kuolemasta tuli globaali symboli ympäristöaktivismin hinnasta ja liikkeen käännekohdasta, joka vahvisti kansainvälistä vastarintaa luonnon tuhoamista vastaan.
Kävi toisin kuin bisnes oli suunniteltu: isku Rainbow Warrioriin ja Greenpeaceen ei vaientanut, vaan sytytti. Aktivismi ja kansalaisyhteiskunnan marginaali tulivat silloin räikeästi näkyviksi.
Greenpeacen mukaan nyt, neljä vuosikymmentä myöhemmin, aktivismi on jälleen uhattuna – ei pommein, vaan SLAPP-kantein, rakenteilla ja markkinamekanismeilla. “Kiihtyvä sodan uhka, ilmastokriisi sekä luontokato osoittavat, että tarvitsemme aktivismia nyt enemmän kuin koskaan,” Christensen muistuttaa.
SLAPP-kanne (Strategic Lawsuit Against Public Participation) on strateginen ja perusteeton oikeusjuttu, jonka tarkoituksena on pelotella aktivisteja, journalisteja ja muita julkiseen keskusteluun osallistuvia hiljaisiksi oikeusprosessin kustannusten ja keston kautta.
Yhteinen ekorintama – Pohjoismaat saman lipun alla
Greenpeace on kansainvälinen, riippumaton ympäristöjärjestö, joka tunnetaan rohkeasta ja näkyvästä toiminnastaan luonnon puolesta. Järjestö käyttää tutkimusta, vaikuttamista ja rauhanomaista kansalaistottelemattomuutta paljastaakseen ympäristörikoksia ja vaatiakseen muutosta. Greenpeace rahoittaa toimintansa yksityisillä lahjoituksilla eikä ota vastaan tukea valtioilta, yrityksiltä tai puolueilta. Greepeace perustettiin vuonna 1971 Kanadassa vastalauseena Yhdysvaltojen ydinkokeille.
Suomalaisista aktivisteista esimerkiksi Sini Saarela on tunnettu Greenpeacen kampanjoista: hän nousi kansainväliseen julkisuuteen oltuaan mukana Greenpeacen mielenosoituksessa Venäjän arktisen alueen öljynporauksia vastaan vuonna 2013. Saarela pidätettiin ja vietti kaksi kuukautta tutkintavankeudessa Venäjällä. Hän on ollut mukana useissa muissakin Greenpeacen tempauksissa Suomessa ja ulkomailla.
Suomen Greenpeacen eli Greenpeace Suomen johtaja on Sini Harkki, joka toimii koko Pohjoismaat kattavan Greenpeace Nordenin pääsihteerinä. Harkki aloitti tehtävässään 1.5.2024 ja vastaa Greenpeacen toiminnasta Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Kirjoittajan artikkelit
Klovni pysähtyy keskelle katua ja kysyy suoraan: voiko tässä maailmassa vielä kohdata, ajatella ja tuntea? Pandin sirkus ei tarjoa valmiita vastauksia, vaan lauluin, liikkein ja runoin ravistelee rauhan, solidaarisuuden ja kulttuurin puolesta. Teatteriohjaaja Raija-Sinikka Rantalan johdolla syntyy esitys, joka ei viihdytä eskapismilla vaan herättää toivoa toisin toimimisen mahdollisuudesta.
Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous järjestetään tilanteessa, jossa maailma palaa, rauhanliike yskii ja työväenliike etsii uutta kurssiaan. Väistyvä puheenjohtaja Liisa Taskinen tiivistää tilanteen: ”Toivon, että edustajakokouksessa syntyy yhteinen tahtotila ja innostus.”
- ‹ edellinen
- 5 / 8
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Tiedonantaja saa riveihinsä uuden kirjoittajan Venezuelasta. Kauri Suárez, työväenluokasta ponnistava vallankumouksellinen ja maantieteen opiskelija, alkaa syksyllä kirjoittaa Tiedonantajaan taustoittavia juttuja maasta, jossa sosialismia rakennetaan globaalin pääoman painetta ja imperialismin hyökkäyksiä vastaan. Suárezin tekstit tarjoavat harvinaisen näkökulman vallan, luokan ja teknologian risteyksiin – suoraan keskeltä kamppailua. Mitä voimme oppia maasta, jossa työväenluokka ei ole vain hallittava joukko vaan aktiivinen historian tekijä?
Kun asevarusteluun virtaa miljardeja, leikataan koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja ilmastotoimista – kenen turvallisuutta oikein puolustetaan? Tiedonantajan bloggaaja Hannu Ketoharju pohtii uusimmassa kirjoituksessaan, kuinka asevarustelun kiihtyminen Euroopassa – erityisesti Naton viiden prosentin BKT-tavoitteen varjolla – hyödyttää ase- ja energiayhtiöitä samalla kun työväenluokkaa kuritetaan leikkauksin. Manifesti saksalaisten sosialidemokraattien johdolla vaatii suunnanmuutosta: diplomatiaa, aseistariisuntaa ja resurssien ohjaamista yhteiseen hyvinvointiin. Kriittinen kysymys kuuluu: rakentuuko turvallisuus aseista vai oikeudenmukaisuudesta?
Mitä tapahtuu, kun hoitajat, opettajat ja matalapalkkaiset työläiset nousevat kapitalistisen järjestelmän marginaalista politiikan keskiöön? Chilessä vastataan nyt: kommunisti Jeannette Jara voitti vasemmiston esivaalit ja tavoittelee marraskuussa maan presidenttiyttä. Hänen kampanjansa ei nojaa suurpääoman lahjoituksiin, vaan työväenluokan vaatimuksiin – elämiseen riittävään palkkaan, julkiseen terveydenhuoltoon ja demokratiaan, ei diktaattorien perintöön. Kun vanhan vallan edustajat pyrkivät palauttamaan Pinochetin aikaisen järjestyksen, Jaran ehdokkuus on muistutus siitä, että historiaa ei tarvitse toistaa – sen voi myös murtaa. Tämä ei ole vain Chilen, vaan koko työväenliikkeen taistelun paikka.