Tiina Sandberg ei tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan avaa tilan yhteiselle ajattelulle ja toisin toimimiselle. Hänen poliittinen kielensä ei sovi iskulauseisiin, vaan se kutsuu rakentamaan uutta kieltä kapitalismin jälkeiseen aikaan – kieltä, jossa toivo ei ole harha, vaan menetelmä. Sandberg ei tee politiikkaa gallupien mittatikulla, vaan kysyy, mitä tarkoittaa toimia, kun maailma on vielä kesken. Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous valitsi Sandbergin 14.–15.6. Porissa puolueen uudeksi puheenjohtajaksi.
Satelliitit paljastavat: Luonto ei tarvitse voittoa – se tarvitsee rauhaa
09.07.2025 - 09:00
Ojittamattomilla soilla on tärkeä rooli sekä hiilinielujen että luonnon monimuotoisuuden kannalta. Kuva maastomittauksilta Kurjenrahkan suoalueelta. Kuva: Iuliia Burdun / Aalto-yliopisto
Aalto-yliopiston vetämä kansainvälinen tutkimusryhmä on seurannut yli 20 vuoden ajan satelliittikuvien avulla, miten ennallistaminen vaikuttaa turvemailla. Tulokset ovat selviä: kun ojitettu suo saa rauhan, se alkaa muistuttaa luonnontilaa – ainakin lämpötilan ja heijastavuuden osalta – jo kymmenessä vuodessa. Kasvillisuus ottaa aikansa, mutta suunta on selvä.
”Heijastavuus ja lämpötila muuttuvat nopeammin turvemaan vettyessä, mutta kasvillisuuden palaaminen kestää kauemmin”, sanoo tutkijatohtori Iuliia Burdun. Hän muistuttaa, että pelkkä ojien tukkiminen ei riitä: ”Tarvitaan muitakin toimenpiteitä. Puustoisilla soilla se voi tarkoittaa puiden kaatamista, turpeennostoalueilla sammaleen istuttamista.”
Tämä on ekologiaa ja politiikkaa. Ojitetut suot ovat kapitalistisen maankäytön jälkiä: metsäteollisuuden, maatalouden ja turpeennoston jäljiltä kuivuneet ekosysteemit ovat nyt ilmastopommi.
Ojitetut suot vastaavat noin viittä prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä. Ja silti ennallistaminen jää usein paperille, koska se on ”kallis urakka”. Professori Miina Rautiainen sanoo suoraan: ”Pelkillä maastomittauksilla sen onnistumista ja vaikutuksia on mahdotonta seurata.” Tarvitaan satelliitteja, dataa, tiedettä – mutta ennen kaikkea poliittista tahtoa.
Kirjoittajan artikkelit
Klovni pysähtyy keskelle katua ja kysyy suoraan: voiko tässä maailmassa vielä kohdata, ajatella ja tuntea? Pandin sirkus ei tarjoa valmiita vastauksia, vaan lauluin, liikkein ja runoin ravistelee rauhan, solidaarisuuden ja kulttuurin puolesta. Teatteriohjaaja Raija-Sinikka Rantalan johdolla syntyy esitys, joka ei viihdytä eskapismilla vaan herättää toivoa toisin toimimisen mahdollisuudesta.
Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous järjestetään tilanteessa, jossa maailma palaa, rauhanliike yskii ja työväenliike etsii uutta kurssiaan. Väistyvä puheenjohtaja Liisa Taskinen tiivistää tilanteen: ”Toivon, että edustajakokouksessa syntyy yhteinen tahtotila ja innostus.”
- ‹ edellinen
- 12 / 15
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Uutiset
Miksi työväenluokan historiaa käsitellään akateemisesti, mutta harvoin työväen keskuudessa? Tampereen Työväenmuseo Werstaalla järjestetty seminaari paljasti, kuinka Yleisradion ja yliopistojen kulttuurinen perintö kietoutuu tiiviisti poliittiseen vallankäyttöön – mutta samalla etääntyy niistä, joiden elämästä se kertoo. Kun tutkijat puhuvat luokasta, kuka todella kuuntelee? Keskustelu toi esiin ristiriidan: työväenliikkeen analyysi tapahtuu yhä useammin korkeakoulutettujen kesken, samalla kun työläisten ääni jää kuulumattomiin. Aikana, jolloin media ja koulutus ovat jälleen poliittisen paineen alla, on syytä kysyä, kenelle historia kuuluu – ja kuka saa määritellä sen merkityksen.
Näyttivätkö kaikki naistenlehdet samalta 1960–1970-luvuilla – vaikka niiden sanoma palveli eri luokkia? Tamperelaisessa Työväki ja media -seminaarissa dosentti Arja Turunen nosti esiin yllättävän havainnon: vaikka suomalaiset naistenlehdet olivat ideologisesti kaukana toisistaan, niiden ulkoasu muistutti toisiaan hämmentävän paljon. Vasemmistolainen Uusi Nainen vaati rakenteellisia uudistuksia työväenluokan naisten aseman parantamiseksi, kun taas porvarillinen Suomen Nainen puolusti perinteisiä rooleja ja yksilön vastuuta. Kaupallinen Me Naiset liukui näiden välillä, myyden tasa-arvoa muodin ja kulutuksen kautta. Turusen puheenvuoro osoitti, että lehdet eivät olleet vain viihdettä – ne olivat luokkien välinen taistelutanner, jossa työväen ääni kamppaili näkyvyydestä pääoman hallitsemassa julkisuudessa. Kun nykykeskustelu tasa-arvosta ja oikeudesta itse määritellä oma sukupuoli käy yhä kiivaampana, on aika kysyä: kenen ääni kuuluu, ja kenen kokemukset eivät pääse lehtien sivuille?
Työväenluokalla on sanottavaa – ja tarve tulla kuulluksi. Mutta Orpo–Purran hallitus ei kuuntele, eikä sen budjetti puhu ihmisille vaan pääomalle. Syksyn budjettiriihi osoittaa, miten julkiset palvelut, sosiaalinen asuminen ja kuntien rahoitus alistetaan markkinoiden logiikalle, samalla kun asevarusteluun löytyy miljardeja. Ara-järjestelmän alasajo ja asumistukien leikkaukset eivät ole yksittäisiä toimenpiteitä vaan osa laajempaa rakennemuutosta, jossa yhteiskunnan vastuu siirretään yksityisille toimijoille. SKP:n puheenjohtaja Tiina Sandbergin mukaan Orpo-Purran uusi budjetti luo luokkaeroja. Kommunistit rakentavat vaihtoehtoa, jossa resurssit palvelevat ihmisiä, eivät pääomaa.