Eriarvoisuuden kasvu ja rasismin nousu

Dosentti Jouko Jokisalo on pitkän linjan rasismitutkija. Vuonna 1994 ilmestyneessä väitöskirjassaan hän käsitteli kansallissosialistista ideologiaa ja on tämän jälkeen kirjoittanut lukuisia rasismia käsitteleviä artikkeleita ja tutkimuksia, joista suurelle yleisölle tunnetuin lienee 1998 ilmestynyt, yhdessä Pekka Isakssonin kanssa kirjoitettu teos Kallonmittaajia ja skinejä. Rasismin aatehistoriaa.

– Rasismin sijaan olisi järkevintä puhua rasismeista, koska rasismi on historian vaiheissa ilmentynyt eri tavoin. Yleisellä tasolla on puhuttu geneerisestä tai biologisesta rasismista, jonka perusajatuksena on näkemys ihmiskunnan hierarkkisuudesta, sekä ihmisten jaottelu perinnöllisten, psyykkisten ja fyysisten ominaisuuksien perustalta erottuviin rotuihin.

Jokisalon mukaan kyseinen ajattelutapa oli keskeinen 1700-luvun lopulta toisen maailmansodan loppuun asti.

– Biologiseen tai geneeriseen rasismiin tukeutuvat nykyisin lähinnä uusfasistiset liikkeet. Valtavirran tasolla on siirrytty kulttuuriseen rasismiin ja samalla puhutaan rasismista ilman rotuja. Kyseisissä ajattelutavoissa uskonto, kulttuuri ja etnisyys ovat keskeisiä ihmisyyden määrittäjiä.

Biologisen ja geneerisen rasismin avulla pyrittiin oikeuttamaan muun muassa ihmisten alistaminen, riisto, siirtomaapolitiikkaa, orjuus ja orjakauppa.

Kulttuurinen rasismi

Kulttuurinen rasismi on luonteeltaan poissulkevaa ja se pohjautuu esimerkiksi ”Eurooppa eurooppalaisille ja Suomi suomalaisille” -tyyppiseen ajatteluun. Tällöin lähdetään ajatuksesta, että olisi olemassa kulttuurisesti määräytynyttä erilaisuutta, joka ei johdu biologisista perintötekijöistä, vaan elinympäristöstä, historiasta, kulttuurista ja kielestä. Jokisalon mukaan biologisessa rasismissa rodun sekoittuminen merkitsi rappeutumista ja elinvoiman häviämistä ”korkeammilta roduilta”.

– Kulttuurisessa rasismissa puolestaan kulttuurien sekoittuminen koetaan vaaraksi kansakunnille.

Biologisessa ja kulttuurisessa rasismissa on havaittavissa yhtäläisyyksiä.

– Ajatellaan että olisi olemassa joitakin puhtaita homogeenisia rotuja tai että olisi olemassa jokin puhdas homogeeninen kulttuuri.

"Suvaitsemattomuutta ja rasismia ruokkii erityisesti kasvava globaali eriarvoisuus."

Jokisalon mielestä kyse on illuusiosta, eikä rotuun tai kulttuuriin liittyvää ”puhtautta” ole ihmiskunnan historiassa koskaan ollut olemassa. Rasismin määrittelyä yleisellä tasolla Jokisalo pitää hankalana, koska se on käsitteenä hyvin kontekstisidonnainen.

– Tämän päivän näkökulmasta suvaitsemattomuutta ja rasismia ruokkii erityisesti kasvava globaali eriarvoisuus. Kun maailma on taloudellissosiaalisessa mielessä eriarvoisempi kuin Etelä-Afrikka apartheid-hallinnon aikana 1960-luvulla, se näkyy teollistuneissa länsimaissa siten, että halutaan säilyttää ja suojella saavutettuja etuja. Yksi oikeuttamisen keinoista on juuri rasismi.

Äärioikeistolaiset ja nationalistiset virtaukset ovat eri ilmenemismuodoin läsnä.

– Globaali talous, työvoiman liikkuvuus, kriiseistä aiheutunut pakolaisuus sekä jo edellä mainitsemani sosiaalistaloudellinen eriarvoisuus aiheuttavat joka puolella suuria ongelmia. Äärioikeistolaisten ja nationalistien kansallismielisiin vaatimuksiin ei enää ole paluuta edes heidän avoimen rasistisin ja syrjivin keinoin.

Jokisalon mukaan tärkeintä rauhanomaisen kehityksen kannalta on se, kuinka EU:ssa ja näin ollen myös Suomessa kyetään maahanmuuttopolitiikkaan liittyvät kysymykset ratkaisemaan.

– Ratkaisemattomina yhteiskunta ajautuu väistämättä suvaitsemattomuuden, rasismin ja väkivallan tielle. Maahanmuutto- ja pakolaiskysymyksiä pohdittaessa on erityisesti nyt keskityttävä akuutin kriisin ratkaisemiseen.

EU:n talouspolitiikan vaikutukset

Jouko Jokisalo toteaa, että läntiset teollisuusvaltiot ovat omalla toiminnallaan tuhonneet kehittyvien maiden ja kolmannen maailman tuotantoa.

– Ne eivät kykene kilpailemaan, koska läntiset teollisuusvaltiot subventoivat vientiä noin 350 miljardilla dollarilla vuosittain, eli lähes miljardilla dollarilla per päivä. Tämä merkitsee sitä, että kehittyvien maiden tai kolmannen maailman tuotanto ei pysty kilpailemaan läntisen teollisuuden kanssa. EU esimerkiksi vie maataloustuotteita Afrikkaan ja tuhoaa samalla paikallista pientuotantoa. On tehty laskelmia joiden mukaan vuoteen 2025 mennessä 2/3 afrikkalaisesta maanviljelysmaasta katoaa ja ihmisinä se tarkoittaa noin 135 000 000 potentiaalista pakolaista.

Läntiset teollisuusvaltiot ovat omalla toiminnallaan tuhonneet kehittyvien maiden tuotantoa.

Jokisalo huomauttaa, että EU on talouspolitiikallaan toteuttanut eräänlaista talousdiktatuuria.

– EU on pakottanut useat Afrikan maat solmimaan vapaakauppasopimuksia siten, että sopimuksen perusteella Länsi-Afrikka on avannut 75 %, Itä- ja Etelä-Afrikka 83 % markkinoistaan tullivapaalle tuonnille EU-alueelta. Tämä merkitsee sitä, että paikallinen tuotanto on äärimmäisen uhattuna ja tulee väistämättä lisäämään pakolaisten määrää.

Jokisalon mukaan läntisen maailman tulisi miettiä omaa subventointipolitiikkaansa, sekä sitä, miten se pakottaa kolmannen maailman maat vapaakaupan piiriin, joka puolestaan merkitsee pientuotannon tuhoutumista.

Jokisalo nostaa esille myös Yhdysvaltojen ”terrorismin vastaisen sodan”.

– Yhdysvaltojen toimenpiteet ovat luoneet arabimaailmaan epävakautta. Konfliktit tuottavat meille pakolaisia Afganistanista, Irakista, Syyriasta ja Libyasta. Jokisalon mukaan iso kysymys on myös se, miten vastataan ilmastonmuutokseen ja sen aiheuttamiin ongelmiin.

– Ilmastonmuutoksen vaikutukset Afrikan eteläisellä puolella ovat suuret, mutta myös väkirikkailla rannikkoalueilla. Kansainvälisten arvioiden mukaan vuoteen 2050 mennessä ilmastonmuutoksesta johtuen on syntymässä 200 miljoonan ympäristöpakolaisen joukko.

Jokisalon mielestä taloudellinen eriarvoisuus – niin kansallisesti kuin kansainvälisesti – tulee edelleen kasvamaan.

– Arvioidaan että maailman rikkaimman prosentin varallisuus tulee vuonna 2016 ylittämään muun ihmiskunnan varallisuuden. Tämä merkitsee sitä, että ns. ”elintasopakolaisia”, jotka on pakotettu lähtemään alueiltaan sosiaalistaloudellisen eriarvoisuuden seurauksena, niin heidän prosentuaalinen osuus kasvaa jatkuvasti erityisesti kehittyvissä maissa.

Vuonna 2008 puhjennut globaali talouskriisi ja sen seuraukset, ovat tehneet tilanteesta äärimmäisen räjähdysherkän.

– Finanssikriisi ja sitä seuranneet talouden alasajot tuottavat voimakkaita taloudellisia ongelmia ja samalla työntää laajoja väestöryhmiä liikkeelle. On ilman muuta selvää, että tällöin poliittinen tilanne kärjistyy.

"Kapitalismin historia on sidoksissa siirtomaapolitiikkaan, orjuuteen ja transatlanttiseen orjakauppaan."

Ruokkiiko kapitalismi mielestäsi rasismia?

– Kapitalismin historia on sidoksissa siirtomaapolitiikkaan, orjuuteen ja transatlanttiseen orjakauppaan, joiden oikeuttamisen seurauksena rasismi pitkälti syntyi. Tämä traditio vaikuttaa edelleen yhteiskunnissa, vaikka biologista rasismia ei sinällään markkinoidakaan. Myös jatkuvaa sosiaalistaloudellista eriarvoistumisprosessia ja sen kasvua pyritään eritavoin oikeuttamaan ja tekemään hyväksytyksi. Se on varsin hedelmällinen kasvualusta rasismin nousulle. Mikäli taloudelliseen eriarvoistumiskehitykseen ei kyetä vastaamaan, seuraukset tulevat olemaan rasismia lisääviä.

Jokisalo pitää sosiaalistaloudelliseen eriarvoisuuteen puuttumista ensiarvoisen tärkeänä.

– Kysein epäkohta valitettavan usein kulttuuristetaan ja annetaan ymmärtää, etteivät materiaaliset intressit enää määrittäisi politiikkaa, vaan esimerkiksi kulttuurinen identiteetti. Samalla uusliberalistisessa kielenkäytössä puhutaan kilpailukyvystä, joka puolestaan ruokkii eräänlaista kilpailukykynationalismia ja kansallisen itsekkyyden politiikkaa. Tämän seurauksena sosiaaliset epäkohdat eivät enää ole yhteiskunnan talouden tai luokkien välisen tulonjaon ongelmia, vaan vähemmistöjen ja maahanmuuttajien tuottamia ongelmia.

Rasismista tänään

Rasistiset ja äärioikeistolaiset kannanotot sosiaalisessa mediassa ovat lisääntyneet: onko syytä huoleen?

– Kyllä on, eikä huoli ainoastaan liity nettikirjoitteluun, vaan myös vaaleissa saatuun kannatukseen. Pidän netissä esiintyvää rasismia huolestuttavana, koska taso karkaa rationaalisen ajattelun ja argumentoivan keskustelun ulkopuolelle.

Suomesta löytyy henkilöitä, jotka ovat sitä mieltä, että eri kulttuurien tulisi elää toisistaan erillään. Mistä se mielestäsi kertoo?

Nykyisessä keskustelussa rasismi verhotaan usein maahanmuuttokriittisyyden verhoon.

– Tämänkaltaisessa ajattelussa on viitteitä länsimaisen rasismin historiaan. Ajattelua ruokkivat mm. kulttuurin ja populaarikulttuurin ilmiöt. Rasismia ilmenee erityisesti kriiseissä ja poliittisesti kärjistyneissä tilanteissa. Tällöin rasismi saattaa olla luonteeltaan hyvin avointa ja suoraa.

Nykyisessä keskustelussa rasismi verhotaan usein maahanmuuttokriittisyyden verhoon.

– Maahanmuutosta ja sen eri puolista pitää ja tulee voida keskustella. Usein tietyn taustan omaavista henkilöistä käytetään liian yleistävää kieltä ja koko väestöryhmä niputetaan samaan nippuun, kuten esimerkiksi islaminuskoiset tai romaanit. Tällöin ollaan mielestäni tekemisissä rasismin kanssa. Rasismi on aina yleistävää.

Erityisesti perussuomalaisiin liitetään usein rasismi.

– Puolueesta löytyy henkilöitä ja sellaisia näkemyksiä, jotka ovat rasistisia. Se, että koko puolue leimataan rasistiseksi, niin se ei kuitenkaan ole koko totuus ja on juuri sitä yleistämistä, mistä pitäisi päästä eroon.

Jokisalon mukaan maahanmuuttajataustaisia käytetään työehtojen heikentämisen välineenä ja eräänlaisena työvoiman reserviarmeijana.

– Näillä toimenpiteillä pyritään heikentämään palkkoja ja työehtoja. Uusliberalismi on myös tuonut mukanaan ajatuksen hyödyllisyydestä. Tällöin suvaitaan niitä, jotka ovat taloudellisessa mielessä hyödyllisiä ja hyödyksi. He jotka eivät täytä hyötykriteereitä suljetaan ulos. Tämänkaltainen arvottaminen sisältää suuria ristiriitoja.

Uusliberalismi ilman muuta ruokkii rasistisia ajatusrakennelmia. Jokisalon mukaan tämä johtuu muun muassa uusliberalismiin sisältyvästä kilpailukykyajattelusta, joka läpäisee kaikki yhteiskunnan osa-alueet ja muuttaa yhteiskunnan totaaliseksi kilpailukentäksi:

– Tällöin ainoastaan voittajilla on merkitystä. Tulosvastuu, suorituskyky ja menestyminen ovat mittareita, joilla henkilön asema yhteiskunnassa identifioidaan.

Jokisalon mukaan uusliberalistinen talousajattelu on raadollista.

– Kyseisessä ajattelussa ihmiset jaotellaan karkeasti ”voittajiin” ja ”luusereihin”. Ainoastaan he jotka pärjäävät ovat yhteiskunnalle hyödyllisiä jäseniä ja he jotka eivät asetettuja tulos- ja tehokkuusvaatimuksia täytä, ovat painolasti, eikä heitä tulisi auttaa tai ”hyysätä” esimerkiksi sosiaaliturvalla tai työttömyyskorvauksella. Jokisalon mukaan taloudellinen eriarvoisuus on kulttuuriselle rasismille hedelmällistä kasvualustaa.

Rasismia ilmenee myös piilevänä, eikä sitä välttämättä mielletä rasismiksi.

– Keskustelussa ja yhteiskunnallisessa kehityksessä, monet keskustelulinjat murtuvat ja syntyy uusia tapoja puhua. Tämän jälkeen on hyvin vaikea argumentoida rasismia vastaan. Esimerkiksi islamilaisuuden ja romanien kohdalla ongelma on siinä, että kaikki argumentointi on sallittua ja mahdollista ilman, että keskustelua kaikessa rasistisuudessaan välttämättä mielletään rasismiksi.

”Mikäli rasismista halutaan päästä eroon, on taloudellinen eriarvoistumisprosessi saatava kuriin.”

Onko EU omilla toimillaan lisännyt rasismia?

– EU:n uusliberalistinen talouspolitiikka tuottaa pakolaisia. EU näyttäisi olevan varsin kyvytön puuttumaan Itä-Euroopassa ja enenevässä määrin myös Länsi-Euroopassa kasvavaan romanivastaisuuteen ja sen hyväksyttävyyteen. EU ei myöskään näytä olevan kykenevä puuttumaan muslimivastaisuuteen. Mikäli rasismista halutaan päästä eroon, on taloudellinen eriarvoistumisprosessi saatava kuriin, koska muuten asiat on hyvin vaikea pitää järjestyksessä ja saada monikulttuurinen yhteiskunta toimimaan, Jokisalo toteaa lopuksi.