Eurokriisissä lähestytään jyrkänteen reunaa

Joutuessaan ratkaisevasti ristiriitaan keskenään edellä mainitut tuotanto- ja omistussuhteet ”saattavat koko porvarillisen yhteiskunnan sekasortoon” ja yhteiskunta alkaa muistuttaa ”taikuria, joka ei enää kykene hallitsemaan  esiin manaamiaan maanalaisia voimia (- Engels, Valitut teokset 2, 1978 s. 341).

Suuri yleisö  eli EU-kansalaiset alkavat jo päästä selville taikurina toimivien EU-johtajien toistuvista taika- ja silmänkääntötempuista, joita kuitenkin jatkuvasti ja  sitkeästi yritetään.

Mielikuvituksellista

Millaisesta mielikuvituksen ylittämisestä pääoman kasaamisessa on nykyään kysymys, siitä kertovat tänä päivänä yhä enemmän tiedot veroparatiisien osalta. Pelkästään yksityishenkilöillä on veroparatiiseissa arviolta 11 000 miljardin euron omaisuus. Arvion mukaan maailman varallisuudesta jopa puolet on kätketty veroparatiiseihin.

Veroparatiiseja käyttävät ahkerasti myös kansainväliset suuryritykset, jotka maksavat maailmanlaajuisista voitoistaan vain viisi prosenttia veroa. Nämä tiedot ilmenevät Jyri HännisenHelsingin Sanomille laatimasta laajasta ja yksityiskohtaisesta kirjoituksesta (HS 24.3.2013).

Verotusneuvos Markku Hirvonen arvioi, että maailman veroparatiiseissa liikkuu pimeää, eli verotonta tai lähes verotonta, rahaa 21 000-31 000 miljardia euroa.

Tapaus Kypros

Nyt kokonainen Kyproksen saarivaltio lasketaan mukaan veroparatiiseihin. Maan taloudessa pankkisektori on saanut valtavan laajuuden muuhun elinkeinoelämään verrattuna. Pankkien varat olivat vuonna 2010 bruttokansantuotteeseen verrattuna 7-kertaiset.  Noin 40 prosenttia Kyproksen pankkien tallettajista on venäläisiä suuromistajia   ja maan yritysveroaste on 10 prosentin paikkeilla.

Voidaanko sitten Kyproksen kansalaisten enemmistöä syyttää siitä, että he ovat jotenkin poikkeuksellisen suuressa määrin syyllisiä omaan, nyt monessa suhteessa sietämättömäksi muutettuun taloudelliseen tilanteeseensa? Ei tietenkään voida. Kyproksen asukkaat ovat samanlaisia ihmisiä kuin muutkin ja työskentelevät sellaisen talousjärjestelmän alaisuudessa, jonka alaisuudessa heidän on työskenneltävä – halusivatpa tai eivät.

Korkoa tuottavassa pääomassa ”rahaa poikiva raha” tulee esiin siten, että ”siinä ei ole tässä muodossa enää mitään syntymämerkkejä” (Marx 1976, 389). Rahanpesu alkaa oikeastaan jo siinä vaiheessa kun reaalitaloudessa luotu arvo ja lisäarvo muutetaan pankkipääomaksi sekä korkoa (ja korkoa korolle) kasvavaksi pääomaksi. 

Esim. veroparatiiseissa toteutettavat rahalla rahan luomisen keinot ovat vain pisimmälle kehiteltyjä muotoja sille kapitalistiselle käytännölle, joka alkaa silloin kun työvoiman luomasta arvosta irrotetaan lisäarvo.

EU-päättäjien yksipuolinen näkemys

EU-päättäjien yksipuolinen ja virheellinen asenne tulee esiin siinä, että he jokaisen kriisiin ajautuvan maan kohdalla käsittelevät uutta tapausta ikään kuin suurena  yllätyksenä esiin tulevana poikkeustapauksena, mihin on johtanut milloin koko kansan ”holtiton rahankäyttö”, milloin byrokratia (Kreikka), asuntokupla (Espanja) tai poikkeuksellisen suuri velkaantuminen (Italia) jne.

Seikka, jota EU- ja europäättäjät eivät näe tai eivät halua nähdä on, että noiden ilmiöiden taustalla ja synnyttäjänä on yksi ja sama perustekijä, työn ja pääoman välinen ristiriita, joka kuvitteelliseksi pääomaksi muuttuessaan saa yhä räikeämpiä muotoja ja muuttuu yhä vaikeammin ja lopulta mahdottomaksi yhteen sovitettavaksi kansan enemmistön etujen kanssa 

EU- ja europäättäjäthän ovat kuitenkin pyrkineet todistamaan, että alle miljoonan asukkaan Kyproksen saarivaltion ongelmat eivät ulotu koskemaan muita euromaita.

Kyprosta kuritetaan

Saarivaltio Kypros sai euromailta ja Kansainväliseltä valuuttarahastolta huomattavasti ankaramman kohtelun kuin esimerkiksi aikaisemmat avunsaajat Kreikka ja Irlanti. Tähän vaikutti ilmeisesti paitsi antipatia venäläisen rahan läsnäoloon ja rahanpesuepäilyt, myös se, että esim. Kreikan pankkien alasajo olisi aiheuttanut suuret tappiot saksalaisille ja ranskalaisille pankeille.

Kyproksen pelastuspaketin yhteydessä korostettiin sijoittajavastuuta, jonkatarkoituksena väitetään olevan,  että laskua ei tulevaisuudessa maksatettaisi veronmaksajilla. Kuinka lienee?

Hätäapupaketin ehtojen mukaan Kyproksen suurtallettajat menettävät 100 000 euron talletussuojan yli menevistä talletusvaroistaan 60 prosenttia. Tuo yli 100 000 euron talletuksista leikattava 60 prosenttia korvataan osittain eli talletusleikkaus korvataan tallettajille pankin osakkeina 37.5 prosenttiin asti. 

Kriisin ollessa pahimmillaan Kyproksen pankit ennättivät olla kiinni melkein kaksi viikkoa. Pankkien vihdoin avauduttua  yleisöllä on lupa nostaa pankkitileiltään korkeintaan 300 euroa päivässä ja yhden kuukauden kuluessa rahaa saa siirrellä tililtä toiselle korkeintaan 5000 euroa.

Krugman…

Äskettäisessä kommentissaan Nobel-palkittu taloustieteilijä Paul Krugman kirjoittaa, että eurokriisi on jo pahempi kuin 1930-luvun lama. Euroopan toipuminen vuoden 2008 alussa puhjenneesta talouskriisistä on ollut hyvin tuskaisaa. Vaikka talouden sukellus ei ole ollut yhtä syvä kuin 1930 luvulla, on nousu-uralle pääseminen ollut sitäkin hitaampaa. Vuonna 1933 nousu oli Krugmanin mukaan jo alkanut. 

Krugmanin arviota laman luonteesta voidaan pitää yleisesti ottaen oikeaan osuneena. Esim.  Saksassa työttömien määrä saavutti huippunsa talvella 1932, jolloin se oli noin 6 miljoonaa.Tämän jälkeen alkoi talouden hidas nousu.

Krugmanin ”keynesiläinen” näkemys kulutuskysynnän merkityksestä lähestyy tässä Marxin näkemystä, jonka viimeksi mainitun mukaan ”Kaikkien todellisten kriisien perimmäisenä syynä pysyy aina joukkojen köyhyys ja kulutuksen rajoittuneisuus verrattuna kapitalistisen tuotannon pyrkimykseen kehittää tuotantovoimia siten ikään kuin vain yhteiskunnan absoluuttinen kulutuskyky muodostaisi niiden kehityksen rajat” (Marx 1976, 480).

…ja De Grauwe

Belgialainen taloustieteilijä Paul de Grauwe arvostelee euroeliitin toimia samaan tapaan kuin kaimansa Paul Krugman. Euroalueen kriisimaat on pakotettu talouskasvua kuristavaan kuripolitiikkaan ja samanaikaisesti kriisin toistaiseksi välttäneet maat ovat noudattaneet liian tiukkaa finanssipolitiikkaa, toisin sanoen kurittaneet liiaksi vaikeuksissa olevia jäsenmaita.

Samalla kohoaa kuitenkin marxilaisen näkemyksen suunnalta kysymysmerkki de Grauwen suositteleman ”lisävelan ottamisen” suhteen, siitäkin huolimatta, että lisävelka aiottaisiin hyvää tarkoittaen suunnata tuottaviin investointeihin. On otettava huomioon, että vallitseva järjestelmä on kapitalistinen ja sen puitteissa lisävelka pyritään suuntaamaan aina ensisijaisesti pankkien  ja samalla vallitsevan talousjärjestelmän pelastamiseeni.

Keynesiläisyys ja luokkakantaisuus

Krugmanin ja de Grauwen talouspoliittinen ajattelu näyttää viittaavan keynesiläisen talousteorian suuntaan. John Maynard Keynes (1883-1946) korosti kulutuskysynnän lisäämistä  “yleensä” (yhteiskuntaluokkien läsnäoloa huomioimatta) ja tämä näytti pätevän talouskasvua nostavana tekijänä toisen maailmansodan jälkeisessä jälleenrakentamisen vaiheessa ja melko pitkään sen jälkeen .

Nykyisen talouskriisin oloissa näkyy kuitenkin yhä selvemmin kahden yhteiskuntaluokan eli työväenluokan ja tuotantovälineet omistavan luokan  vastakkainasettelu, jota ei voida ratkaista ”yleensä” eli jonkin luokkien ulkopuolella olevan ”erotuomarin” tai erillisen ”tekijän” toimesta.

Marxilaisella näkemyksellä ja kahden edellä mainitun tutkijan käsityksillä näyttäisi kuitenkin olevan yhtymäkohtia – ainakin heidän kriittisessä asenteessaan vallitsevia talouspoliittisia käytäntöjä kohtaan. 

Niinpä Kyproksen kovakouraisesta kohtelusta seuraa de Grauwen mukaan ainakin kaksi asiaa, ensiksikin valuuttapako ja toiseksi Kyproksen pankkisektori romahtaa, talous syöksyy ja ajaa ihmisiä kurjuuteen. Belgialaistutkija ei näe eurolla olevan tulevaisuutta, sillä ”yhteistä rahapolitiikkaa ei voi olla ilman yhteistä budjettipolitiikkaa” (Boxberg HS, 7.4.-13).