Keywords:
Kiiskisen Reunahuomautus sivaltaa viiltävästi
14.10.2015 - 15:00
(updated: 17.12.2015 - 16:30)
Hyvinkään kirjastossa keskusteltiin elokuussa Harri Kiiskisen uunituoreesta teoksesta Reunahuomautus. Keskustelijoina toimivat kirjoittajan lisäksi, Hyvinkään kaupunginvaltuutettu Olli Savela sekä yhteiskuntakriittinen yleisö. Keskusteluun osallistui myös tilaisuuden alustaja SKP:n Yrjö Hakanen.
Reunahuomautus haastaa
Hakanen ruoti alustuksessaan kirjassa käsiteltyjä teemoja ja kiitteli teoksen haastavaa otetta.
– Reunahuomautus haastaa erityisesti vasemmistoa pohdintaan ja uusiin arvioihin.
Hakasen mukaan teoksen ilmestymisajankohta on mielenkiintoinen, koska koko vasemmisto on Suomessa ajautunut oppositioon, eikä ammattiyhdistysliike myöskään hyväksynyt hallituksen esittämää yhteiskuntasopimusta.
– Kansanliikkeet ovat taas kaduilla, Hakanen totesi painottaen tärkeitä seikkoja EU- ja pakolaiskysymyksiä arvioitaessa.
– Euroopassa Kreikan kohtalo antaa aihetta arvioida uudelleen EU-politiikkaa ja EU-sopimuksia.
Hakasen mukaan kaaos Lähi-idässä miljoonine pakolaisineen, sekä ilmastonmuutos ovat tuoneet nykyiset globalisaation ongelmat jokaisen nähtäviksi.
Hakanen nosti alustuksessaan esille painavia kysymyksiä, joita Kiiskinen on kirjassaan tarkastellut.
– Mikä merkitys jää ihmisoikeuksille, moraalille ja hyvinvointivaltion määritteille silloin, kun kaikesta tehdään kauppatavaraa ja ihmiset alistetaan kapitalismin logiikalle? Onko yhteisvastuulle sijaa EU-Suomessa ja mihin katosi hyvinvointivaltio?
Hakasen mukaan muun muassa näitä asioita Reunahuomautuksessa käsitellään.
Kärjekästä ja suorapuheista
Olli Savela kertoi lähestyneensä teosta kirja-arvostelijamaisella otteella.
– Teksti on mielestäni kärjekkään suorapuheista ja se on hyvä asia.
Savelan kritiikki kirjaa kohtaan kohdistui lähinnä lähdeviitteiden puutteeseen.
– Lähdeviitteiden kautta olisi ollut helpompi seurata tekstiä ja siinä esitettyjä väitteitä, mutta asiavirheitä teoksessa ei juurikaan ole. Kiiskinen on käsitellyt teoksessaan myös runsaasti keskiluokkaa sekä sen roolia ja olisinkin kaivannut systemaattisempaa erittelyä sille, mitä keskiluokalla tarkoitetaan. Kiiskisen mukaan keskiluokka ei ole ainoastaan tulosidonnainen kysymys.
– Siihen liittyy esimerkiksi eräänlainen konservatiivisesti sävyttynyt ajattelu ja suuntautuminen yhteiskunnallisissa kysymyksissä, Kiiskinen totesi.
Savelan mukaan Kiiskinen on käsitellyt ansiokkaasti sosialismin romahdusta ja sen vaikutuksia, sekä sitä kuinka talouslamaa on käytetty keppihevosena hyvinvointivaltion alasajossa.
Pitkä prosessi
Ennen kuin Kiiskinen sai suunvuoron, Hakanen kysyi kirjoittajalta hyvin oleellisen kysymyksen:
– Mikä on saanut sinut kirjoittamaan vahvasti kantaaottavia tekstejä ja mikä saa luottamaan sanan mahtiin, kun kriittinen puhe tuntuu hukkuvan valtamedian pauhuun?
– Kirja on pitkän prosessin tulos ja siihen kootut artikkelit ovat ilmestyneet aiemmin joko Tiedonantajassa tai Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla. Tärkeä syy kirjoittamiselleni on se, että haluan olla perillä asioista sekä siitä missä mennään. Tieto lisää luonnollisesti tuskaa, mutta tuska kuuluu elämään ja sitä oppii arvostamaan.
Kiiskiseen mukaan tuskallisinta olisi kuitenkin sulkea silmät siltä, miten Suomea ja meitä ympäröivää maailmaa on vuosien saatossa kehitetty.
– Mielestäni olen etuoikeutettu, koska olen ymmärtänyt sen, miten asioiden tulisi olla.
Kiiskinen painottikin olevansa Noam Chomskyn kanssa samaa mieltä siitä, että omilla aivoilla ajattelevan kirjoittajan ja kirjailijan vastuulla on tuoda totuus esille.
– Emme saa pureskelematta niellä meille valmiina tarjottuja ”totuuksia”. Kirjoittajan on kaikin mahdollisin keinoin taisteltava niiden puolesta, joille uusliberalismi tarjoaa osattomuutta ja nöyryytystä. Minun on pakko kirjoittaa ja itselleni tuottaa suurta tyydytystä sanoa asioista eri tavoin. Koen olevani osa heitä, joille kohtuus merkitsee, koska ainoastaan kohtuus voi pelastaa maailman.
Kiiskinen on erityisen huolissaan nykykeskustelun tasosta.
– Olen erittäin huolestunut siitä, ettei yhteiskunnassamme saa puhua asioista suoraan, jopa suoranainen valehtelu on hyväksyttyä. Nykyinen poliittinen ja vääristelevä tapa puhua on oikeistohegemonian luoma. Esimerkiksi eduskunnassa ei ole luvallista sanoa suoraan, mikäli joku valehtelee.
Itsekritiikin tärkeys
Kiiskinen on tarkastellut kirjassaan runsaasti myös vasemmistoa ja sen roolia.
– Maailmaa hallitsevat sellaiset ihmiset, jotka tuottaessaan itselleen taloudellista voittoa tuottavat samalla muille, ja mikä pahinta täysin tietoisesti, suunnatonta rakenteellista väkivaltaa sekä luonnon tuhoutumista.
Kiiskisen mukaan suomalainen vasemmisto on syvässä kriisissä.
– Vasemmisto on Suomessa tällä hetkellä enemmän kuin kriisissä. Se on hukassa ja asiasta on uskallettava myös puhua. Vasemmiston kannatus on ennätyksellisen alhaista, eikä suuntaa suosta nousemiseksi ole vielä löydetty.
Kiiskinen näkee vasemmiston kriisin osana laajempaa demokratian alennustilaa, eikä demokratialla hänen mukaan ole enää mitään tekemistä käytännön politiikan kanssa.
Vasemmiston on kriittisyydessään kyettävä myös itsekritiikkiin.
– Perusteellinen itsekritiikki on kaiken perusta, mutta mielestäni sitä ei ole oikean vasemmiston keskuudessa harrastettu viimeaikoina riittävästi.
Kiiskinen painottaa, että tästä johtuen vasemmistossa ei ole kyetty näkemään raakaa todellisuutta ja omaa asemaa uusliberalistisessa tuhokapitalismissa.
– Mikäli vasemmisto haluaa aidosti nousta haastamaan vallitsevaa oikeistopolitiikkaa ja uusliberalismia, tulee omat toimintatavat kyetä arvioimaan uudelleen.
Kiiskisen mukaan vasemmistolla on parannettavaa myös siinä, kuinka politiikasta puhutaan.
– Valtavirtamedia on ollut monissa kohdin häpeällisen hampaatonta, mutta vasemmiston on kyettävä katsomaan peiliin, koska se itse valitsee kielen jolla se ihmisille puhuu, Kiiskinen painotti ja jatkoi, että vasemmistossa on korkea aika ryhtyä puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä, ilman turhaa kaunistelua.
– Esimerkiksi Vasemmistoliiton on käännyttävä pois siltä tieltä, joka teki SDP:stä oikeistopuolueen. Vasemmiston ei pidä paeta menneisyyteen saati idealismiin, koska uusliberalistista talouspolitiikkaa tehdään tänään ja vallitseva oikeistosuuntaus vaikuttaa karmivalla tavalla hyvinvointivaltion tulevaisuudennäkymiin.
Historian vaikutus
Kiiskinen ihmetteli avoimesti myös sitä, miksi esimerkiksi opettajat ja sairaanhoitajat vaaleista toiseen äänestävät Kokoomusta ja SDP:tä.
– Eivät kyseiset ammattiryhmät suinkaan ainoita ole jotka äänestävät omia etujaan vastaan. Historian vaikutusta ei voi vähätellä ja esimerkiksi vuoden 1918 tapahtumat ovat lyöneet leimansa ja valaneet ikuista uskoa tiettyjen ammattiryhmien keskuuteen valkoisen oikeistokonservatismin autuudesta.
Kiiskisen mukaan keskiluokka on saatava vasemmistolaisen politiikan taakse, koska se on ryhmä, joka voi pelastaa vasemmiston ”uusliberalismin kidasta”.
– Valtaosa keskiluokasta on aina luottanut sokeasti päättäjiin. Kyseinen väestönosa ei myöskään ole riittävän hyvin perillä yhteiskunnallisista ja päivän poliittisista kysymyksistä.
Kiiskisellä on oma näkemyksensä siitä, kuinka keskiluokka saadaan vasemmistolaisen politiikan taakse.
– Tämä asia on hyvinvointivaltio. Hyvinvointivaltion olemassaolo ja sen säilyminen ovat jopa keskiluokan oikeistokonservatiiveille usein tärkeitä asioita. Vasemmiston pitää saada Keskiluokka vakuuttuneeksi omista tavoitteistaan, koska tällöin hyvinvointivaltion alas ajamiseen keskittyvä Kokoomus ei välttämättä enää olisi keskiluokalle se kaikkein houkuttelevin äänestysvaihtoehto, Kiiskinen totesi ja lisäsi uskovansa muutokseen, mutta muutos on hänen mukaansa mahdollinen vain jos yksilö itse haluaa muutosta.
Aktiivista yleisöä
Yleisöä oli saapunut paikalle kiitettävästi ja se myös otti tilaisuuden lopussa aktiivisesti osaa keskusteluun teorian ja käytännön tasolla, kertoen avoimesti mm. siitä, kuinka yhteiskunnalliset epäkohdat ovat heidän elämässään vaikuttaneet ja hankaloittaneet arkea. Eräs yleisöstä nosti esille erinomaisen huomion:
– Suomessa ei sallita kriittistä ajattelua ja aivopesu aloitetaan jo päiväkodissa.
Loppuun olen valinnut pohdittavaksi sitaatin Kiiskisen tuoreesta kirjasta: ”Me voimme muuttaa maailmaa, mutta meidän on lähdettävä liikkeelle oman itsemme kautta… Ihmisen on kuunneltava omantuntonsa ääntä ja oltava uskollinen itselleen ja unelmilleen, tehtävä ratkaisunsa ja kuljettava rohkeasti valitsemallaan tiellä, vaikka kaikki muut kulkisivat päinvastaiseen suuntaan.”
En voi muuta kuin suositella kaikille Kiiskisen kirjan lukemista.
Harri Kiiskisen kirjaa voi tilata 12 euron (+lähetyskulut) hintaan verkkokaupasta tai TA-Tiedolta, puh. (09) 774 3810, sposti toimisto [at] tiedonantaja.fi tai Demokraattisesta sivistysliitosta, puh. (09) 7743 8130, sposti dsl [at] kolumbus.fi
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Urheilu ei ole yhteiskunnasta irrallinen saareke. Jalkapallon mestaruusmittelön alkaessa Tiedonantaja kertoo futisfaneille kisojen poliittisesta historiasta.
Aktiivimallissa työttömillä tehdään ihmiskokeita, toteaa jyväskyläläinen Minna Koponen. Koponen on ollut kirjastoissa, toreilla ja turuilla keräämässä nimiä mallin kumoamista vaativaan kansalaisaloitteeseen.
Vilho Sohkasen klassikkoteosta sarjakuvaksi muokkaava Viljami Vaskonen sanoo, että päiväkirjan ajankohtaisuus ei rajoitu vuoden 1918 tapahtumien merkkivuoteen.
- 1 / 30
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Teoria
Äärioikeiston nousu ei ole osoitus poliittisesta tyytymättömyydestä, ei sosiaalisesta patologiasta eikä varsinkaan järjestelmänvastaisuudesta. Äärioikeiston kasvu viime vuosikymmenellä on vastareaktio - ja vieläpä maailmanlaajuinen vastareaktio. Mutta mitä vastaan?
Tokion yliopistossa apulaisprofessorina toimiva filosofi Kohei Saito kertoi Helsingin yliopiston Post-Fossil and Post-Capitalist Futures -tapahtumassa siitä, miten hän näkee ihmiskunnan tulevaisuuden rakentuvan sosialismin pohjalta ja perustuvan niukkuuteen. Parasta hänen visiossaan on, ettei se pidä sisällään vaatimuksia epävarmoille teknologisille läpimurroille tai muille Deus ex Machina ratkaisuille, joihin monet muut tarttuvat.
Suomen valtiovalta nostaa arvonlisäveron korkealle eli 25,5 prosenttiin syyskuun alussa. Vero on todella kova ja voi kysyä, miten tuollainen vero on edes mahdollinen. Laki itsessään paljastaa oman luokkaluontonsa.
Kommentit (0 kpl)
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.