Marxin Pääoma ja työn vapauttaminen

Turku oli 60-luvulla vasemmistolainen, mutta yliopisto koskenniemeläisessä hengessä hyvin vanhoillinen. Muutoksen tuulet alkoivat kuitenkin puhaltaa ja ensimmäiset keskustelut marxilaisuudesta järjestettiin 1963-64, kertoi emeritusprofessori Timo Toivonen marxilaisuuden tulosta yliopistolle. Puheenvuoro avasi helmikuun lopulla Turussa pidetyn kolmannen Pääoma-seminaarin. Seminaarissa julkistettiin Karl Marxin Pääoman kolmannen osan uusi, tarkistettu suomenkielinen laitos.

Pääoman kolmannen osan historiaan ja merkitykseen johdatteli tutkija Pertti Honkanen. Kolmatta osaa on luettu enemmän kuin toista. Se on antanut myös aineksia väittelyille muun muassa voiton suhdeluvun alentumisen tendenssistä. Tämä tendenssi ei ole matemaattinen ehdottomuus, mutta Marxin teesi on Honkasen mielestä järkevä ja realistinen.

– Tekninen kehitys ja työn tuottavuuden kohoaminen edellyttää kapitalismissa yleensä pysyvän pääoman kasvua. Lisäarvon suhdelukua ja voiton suhdelukua säätelevät eri tekijät, siksi voiton suhdeluku voi pienentyä silloinkin kun lisäarvon suhdeluku kasvaa. Tendenssi ei ole kuitenkaan ehdoton, on vastaan vaikuttavia tekijöitä, kuten työväenluokan vastarinta.

Pääoman kolmannesta osassa on paljon nykyisen finanssikriisin kannalta ajankohtaista pankkitoimintaa, luottorahaa ja osakemarkkinoita koskevaa luettavaa. ”Luottojärjestelmä nopeuttaa aineellisten tuotantovoimien kehitystä ja maailmanmarkkinoiden aikaansaamista - - - Samanaikaisesti luottojärjestelmä nopeuttaa tämän ristiriidan väkivaltaisia purkauksia, kriisejä”, kirjoitti Marx.

Piketty ja Marx

Runsas vuosi sitten ilmestynyt Thomas Pikettyn teos 21.vuosisadan Pääoma on herättänyt laajaa keskustelua tulo- ja varallisuuserojen kasvusta. Åbo Akademin taloustieteen emeritusprofessori Jan Otto Andersson arvioi Pikettyn suhdetta Marxiin.

– Pikettyn arvio muistuttaa Marxia, mutta Piketty arvioi taloutta vain rahatermein. Piketylle pääoma on varallisuutta, kun se on Marxilla yhteiskunnallinen suhde.

Molempien mukaan kapitalistit ”kaivavat omaa hautaansa”, jos eivät onnistu pitämään tulonjakoa ja kasvua tietyissä rajoissa. Piketty nojaa kuitenkin uusklassiseen käsitykseen tuotannon tekijöistä ja siksi hänen on vaikea selittää, miksi pääoman tuottoaste on pysynyt korkeana vaikka pääoma on kasvanut suhteessa tuotantoon. Luokat ovat Piketylle tulonjaon kymmenyksiä ja prosentteja.

Työläisen figuuri 2000-luvulla

Väitöskirjatutkija Mona Mannevuo esitteli kolme kuvaa tämän päivän työläisyydestä: Helsingin Sanomien, prekaariliikkeen ja markkinoiden vapautta ajavan ajatuspaja Liberan työläiskäsitykset.

Helsingin Sanomissa työläinen on mennyttä teollista, miesten maailmaa, johon eivät kuulu esimerkiksi palvelualojen naiset. Nykyajan työläisyys on lehdessä lähinnä tietotyöntekijöitä ja teollinen työ liitetään enää perussuomalaisiin.

Prekaariaatti on koulutettujen nuorten liike, joka lähtee yliopistomaailmasta. Sen nojaa kuitenkin keskusteluissaan Marxiin. Yhteiskunnallisen muutoksen subjektin liike määrittelee kongritariaatiksi, tietotyöläisen ja proletariaatin yhdistelmäksi.

– Samalla kun prekariaatti kuvaa aika uskottavasti kapitalisoituvaa yliopistotyötä, se esittää teollisuustyöläiset itsetuntonsa ja aatteensa menettäneinä. Työväenliikkeen keskeiseksi subjektiksi halutaan tuoda tietotyöläinen.

Prekaari vai vapaa työ?

Uusvasemmistolaisen prekariaattikeskustelun ja ajatuspaja Liberan näkemyksiä yhdistää Mannevuon mukaan omituisesti vastenmielisyys ammattiliittojen politiikkaa kohtaan.

– Liikkuva, joustava, itseohjautuva koulutettu työvoima on subjekti, jonka mukaan työmarkkinat ja yhteiskunta pitäisi rakentaa. Liberan retoriikka on samantapaista kuin fordismin ja taylorismin aikaan, Mannevuo huomautti.

Jyväskyläläinen koulutustutkija Matti Vesa Volanen puolestaan muistutti, että Marx ei vaatinut vapautta työstä vaan työn vapauttamista. Vapaan työn peruskysymyksiksi Volanen määritti sen, mitä, miksi, miten, milloin ja missä tuotetaan ja tulokset jaetaan.

Imperialismi ja sodat

Imperialismi on julistettu kuolleeksi määrittelemällä se on vain tietynlaiseksi politiikaksi jonain aikakautena, vaikka imperialismi on olennainen osa kapitalismin pitkää kehitystä, totesi helsinkiläinen kehitysmaatutkija Pertti Multanen.

– Finanssipääoma, joka on pitkälle irtaantunut tuotannollisesta toiminnasta, on nykyisin ase, jolla maailmaa pyritään kontrolloimaan. Tähän liittyy taistelu luonnonvaroista. Samalla imperialismin strategia on luoda maailmaan levottomuuksien vyöhykkeitä. 

Yhdysvaltojen ja Euroopan imperialismi on kuitenkin menettämässä asemiaan. Siksi sen aggressiivisuus on voimistunut, ja tämä on erittäin vaarallista koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta.

Marx ja vasemmisto

Miten Marx näkyy vasemmiston ohjelmissa Suomessa? Tätä selvitti vaasalainen tutkija Andreas Fagerholm Åbo Akademista. Hän totesi SDP:n kulkeneen vaaliohjelmissaan 1990-luvun alusta talouspoliittisen oikeiston kautta keskustaan. Vasemmistoliitto on puolestaan kulkenut keskustan kautta takaisin kohti vasemmistoa. Ideologiat ovat kuitenkin hämärtyneet, mikä antaa osittaista tukea teesille muutoksesta yleispuolueeksi.

Myös SDP:n ja VAS:n periaateohjelmissa näkyy yleispuoluesuuntauksen vaikutus. SDP:n ohjelma on laimeampi kuin aiemmin. VAS:n näkemykset ovat erkaantuneet melko kauas SKDL:n ja ”vanhan” SKP:n ohjelmista.

– SKP näyttää olevan ainoa suomalainen puolue joka suhteellisen vahvasti uskoo Marxin ajatuksiin vielä 2000-luvulla, totesi Fagerholm, mutta jätti muiden arvioitavaksi tämän merkityksen.

Maskun Hemminki ja Marx

Toimittaja Hannu Taanila lähestyi Marxia Maskun Hemmingin 1600-luvun alun jouluvirren kautta. Hemminki haaveili ihmisen ja koko luomakunnan vapautumisesta. Se oli ylihistoriallinen asia ja tapahtuu kaikkivaltiaan jumalan voimasta. Marxille taas kapitalismi on konkreettisten ihmisten tämänpuoleista konkreettista tekoa ja ihmiskunnan evoluution yksi vaihe.

– Kapitalismi ei ole milloinkaan ollut niin täydellinen, totaalinen, omnipotentti ja totalitaarinen kuin nyt. Kapitalismista on tullut ihmiskunnan luonto, jota ihmisten atomisoiminen ja media joka päivä vahvistavat.

– Kapitalismin toiseksi tulemisessa ei ole kyse vain jakamisesta. Kyse on siitä, miksi tuotetaan sitä mitä tuotetaan, sillä ei voida jakaa mitään ennen kuin se on tuotettu. Se, mitä tuotetaan, riippuu siitä, keiden hallussa ovat tuotantovälineet, summasi Taanila.