Pääoma tulee taas!

Pääoman ensimmäinen osa ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1867. Se oli myös Pääoman massiivisesta kolmesta osasta ainoa, joka julkaistiin Karl Marxin (1818-1883) elinaikana ja hänen itsensä henkilökohtaisesti painokuntoon saattamana. Kaksi jälkimmäistä osaa toimitti julkaistaviksi Marxin elinikäinen ystävä ja työtoveri Friedrich Engels (1820-1895). Toisen osan julkaisuajankohdaksi Engels merkitsi Marxin syntymäpäivän 5. toukokuuta vuonna 1885 ja kolmas osa julkaistiin vuoden 1894 syksyllä.

Joskus tuntuu siltä kuin Engelsin rooli maailmanhistorian kehitykseen syvällisesti vaikuttaneen suurteoksen julkaisemisessa olisi jäänyt liiankin vähäiselle huomiolle. Todellisuudessa Engels suoritti jättimäisen työn toimittaessaan toisen ja kolmannen osan painokuntoon Marxin osin hajanaisista teksteistä ja muistiinpanoista sekä käsialasta, josta Marx itsekään ei aina saanut selvää.

Jos käsiala ei Marxilla ehkä ollut selvintä mahdollista, hänen looginen ajattelunsa hakee terävyydessään ja johdonmukaisuudessaan vertaistaan kansantaloustieteen historiassa. Voidaan sanoa, että Marx kohotti kansantaloustieteen todellisen tieteen tasolle.

Lisäpainos tulossa suomeksi

Kustannusosakeyhtiö TA-tieto julkaisee syksyllä uusintapainoksen Pääoman ensimmäisestä osasta. Minun henkilökohtainen tehtäväni oli oikolukea se eli tarkistaa sen sananmukainen vastaavuus aiemmin julkaistun version kanssa.

Tehtäväksi antoon ei sisältynyt puuttumista sen kieliasuun, terminologiaan tai esimerkiksi kieliopillisiin näkökohtiin (tarkoitus oli poistaa mahdolliset painovirheet, korvata puuttuva sana tai poistaa kahdesti peräkkäin esiintynyt sana ja niin edelleen).

Havaintoja Pääomasta

Olen lukenut Pääoman ensimmäisen osan jo aikaisemmin jokseenkin tarkasti läpi ja määrättyjä kohtia siitä vuosien ja vuosikymmenten mittaan moneenkin kertaan uudelleen. Tämänkertainen tehtävä edellytti kuitenkin teoksen lukemista kirjaimellisesti kannesta kanteen eli kaikkine alaviitteineen ja selityksineen. En erehdy paljoakaan jos sanon, että nuo pienikokoisella tekstillä esitetyt alaviitteet ja selitykset tuovat teoksen noin 700 sivun varsinaiseen tekstiosaan jopa puolet lisää tekstiä.

Noissa mainituissa viitteissä ilmenee Marxin mahtava lukeneisuus, joka ulottuu antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten kirjailijoiden, runoilijoiden ja filosofien siteerauksista Shakespearen näytelmiin ja edelleen Marxin oman ajan ajattelijoihin ja ennen muuta tietysti taloustieteilijöihin. Noita viitteitä lukiessa palautui mieleen Leninin aforismi, jonka mukaan taloustieteilijät eivät ole ymmärtäneet Pääomaa, koska he eivät ole tunteneet Hegelin filosofiaa.

Mikä Marxin Pääomassa oli uutta aikaisempaan taloustieteeseen nähden?

Eräs keskeinen ydinkohta Marxin taloustieteellisessä ajattelussa verrattuna 1600-luvulta lähtien vaikuttaneeseen taloustieteen niin sanottuun klassiseen koulukuntaan oli lyhyesti sanoen pysyvän pääomanosan (koneiden, raaka- ja apuaineiden) havaitseminen tuotetun tavaran arvossa.

Se millä tavoin koneiden ja raaka-aineiden arvo siirtyy tuotteen arvoon, sisälsi todellisen teoreettisen vaikeuden. Ensimmäisenä taloustieteilijänä Marx ratkaisi ongelman osoittamalla työn samanaikaisesti kahtalaisen luonteen. ”Abstraktisessa yleisessä ominaisuudessaan... lisää kehrääjän työ siis puuvillan ja kehrän arvoihin uutta arvoa , ja konkreettisessa , erikoisessa, hyödyllisessä ominaisuudessaan kehruuprosessina siirtää se näiden tuotantovälineiden arvon tuotteeseen ja säilyttää siten näiden arvon tuotteissa (Pääoma 1.osa).

Marx korosti, että pysyvä pääomanosa kasvaa kapitalismissa epäsuhteisen voimakkaasti kahteen muuhun tuotannontekijään, nimittäin vaihtelevaan pääomaan (palkkaan) ja yrittäjän voittoon nähden. Tästä puolestaan seuraa Marxin analyysissä havainto voiton suhdeluvun alenemispyrkimyksestä kapitalistisen kehityksen edetessä.

Pääoman kolmannessa osassa Marx totesi, että voiton suhdeluvun alenemistendenssi on ilmaus siitä, että kapitalistinen tuotanto kohtaa rajan, jolla ei ole mitään tekemistä rikkauden luomisen kanssa sinänsä ja että tuo ilmiö on osoitus kapitalistisen järjestelmän historiallisesti ohimenevästä luonteesta.

Pääomaa opiskelemaan!

Pääoma-teos ei ole helppoa ajanvietelukemista, joskaan ei toisaalta ole syytä yliarvioida sen vaikeusastetta. Marxilla on kyky selittää vaikeaselkoiset taloustieteelliset kysymykset jokseenkin yksinkertaisella tavalla ja hän tekee sen Pääomassa moneen kertaan ”kertaus on opintojen äiti”- periaatteella.

Pääoma-teos on edelleen luonteeltaan täysin käänteentekevä kansantaloustieteen historiassa. Sen ymmärtäminen ja sisäistäminen edellyttää täydellistä muutosta nykyiseen porvarilliseen talouspoliittiseen ajatteluun, mikäli tätä nykyistä poliitikkojen ja ”asiantuntijoiden” europähkäilyä voi edes ajatteluksi sanoa. Sen voi sanoa, että ilman Marxin Pääoman sisällön tuntemusta tätä nykyistä velka- ja finanssikriisiä ei voida selittää eikä ratkaista

Pääoman ensimmäisessä osassa on jo esitetty jokseenkin kaikki Marxin talousteorian keskeiset periaatteet ja asettamukset. Ensimmäiseen osaan pätee kuitenkin sama minkä Engels toteaa toisen osan kohdalla eli näiden alkuosien loistavat tutkimukset ”ovat vain johdantoa III kirjaan, joka sisältää Marxin kapitalistisella perustalla tapahtuvasta yhteiskunnallisesta uusintamisprosessista suorittaman tutkimuksen lopputulokset” (Ks. Engelsin esipuhe Pääoman toiseen osaan. Suom. 1974).

Nuo lopputulokset ovat nykyisen velka- ja finanssikriisin olemuksen paljastajina häkellyttävän tosia.