Talouskuri jyrää demokratian

01.06.2015 - 08:00
(updated: 16.10.2015 - 10:39)

Mitä Euroopan velkakriisi on aiheuttanut demokratialle? Tutkijakaksikko Mikko Remes ja Matti Ylönen yrittävät selvittää muun muassa tätä kysymystä uutuuskirjassaan Velkatohtorit (Into). Remes ja Ylönen tekivät 50 haastattelua kuudessa maassa kartoittaessaan velan poliittista historiaa. Pääosaan nousee edelleen ajankohtainen Kreikan velkakurimus, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia koko Euroopalle.

Matti Ylönen muistutti, että velkakriiseillä on pitkä historia kehittyvissä maissa. Meksikon valtio ilmoitti 1982 ajavansa konkurssiin ulkomaisilta pankeilta ottamiaan lainoja. Tehtiin velkajärjestely, josta muodostui esikuva myöhemmille vastaaville. Ylösen mukaan järjestelyyn vaikutti ideologisesti Yhdysvaltain Ronald Reaganin hallinnon ajama talouden uusliberalismi.

1980-1990-lukujen edetessä useamman kehittyvän maan velkaongelmia setvittäessä esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto IMF joutui tarkistamaan omia oppejaan. Ylösen ja Remeksen mielestä onkin erikoista, että Euroopan velkakriisiä yritetään nyt ratkoa keinoilla, jotka on jo aiemmin havaittu toimimattomiksi.

Talouskuriuskovaiset Saksa ja Suomi

Mikko Remes totesi, että Kreikassa oli valtava korruptio-ongelma. Vaikka maan julkinen velka onkin suuri, ei tavalliselle kreikkalaiselle ole tarjottu sen ihmeellisemmin esimerkiksi julkisia palveluja. Myytti laiskoista, sosiaaliturvalla elävistä kreikkalaisista elää silti Suomessakin vahvana.

Velkakriisin myötä EU-komission, Euroopan keskuspankin ja IMF:n muodostama troikka on ottanut Kreikan haltuun. Velkaehtosopimuksissa on ollut useita pikkutarkkoja määräyksiä Kreikan julkisen sektorin kurittamiseksi.
– Leikkaukset ovat olleet mittaluokaltaan valtavia. Esimerkiksi Kreikan terveydenhuollon budjettikuri on kiristetty tasolle, jota ei muualla Euroopassa noudateta, kertoi Remes.

Vuoden alussa valtaan noussut radikaalivasemmistolainen Syriza lähti liikkeelle kunnianhimoisella ohjelmalla, jonka tavoitteena on muuttaa koko euroalueen talous- ja finanssipolitiikan suunta. Valitettavasti Syriza on jätetty kamppailussaan yksin. Suomi on Saksan ohella ollut kovimpia talouskurin kannattajia – osittain varmasti siksi, että myös Suomen talouspolitiikassa on valittu leikkausten ja sopeutusten tie.
Matti Ylönen totesikin, että Suomi ja Saksa liki ainoina maina uskovat talouskuripolitiikan autuuteen. Muualla maailmassa taloustieteilijät ja poliitikot ovat kääntyneet hyväksymään sen tosiasian, että leikkaamalla ei taloutta paranneta eikä velkaantumista helpoteta.

Sopimuksia rikotaan puolin ja toisin

Kreikan uutta hallitusta on syytetty sopimusten rikkomisesta. Mikko Remes huomautti, ettei EU:kaan sopimuksia noudata. Esimerkiksi Saksa allekirjoitti 2012 YK:n kestävän velan periaatteet, joille on Kreikan tapauksessa viitattu kintaalla.
Troikka on myös huijannut Kreikkaa katteettomilla talouskasvun ja työllisyyden parantamisen lupauksilla. Velkaohjelmien vaatimat rakenneuudistukset ovat käytännössä olleet tärkeiden julkisten palvelujen ja sosiaalietuuksien leikkauksia ja valtion omaisuuden yksityistämistä. Taloutta ”korjaavilla” toimenpiteillä Kreikan bruttokansantuotteesta on pyyhkäisty neljännes pois ja nuorisotyöttömyys huitelee 50 prosentissa.

Sen sijaan velkaohjelmissa mainittu korruptiontorjunta on ennen Syrizan valtaannousua ollut olematonta.
Unohtaa ei myöskään sovi sitä, miten innokkaasti pohjoisista euromaista on myyty aseita Kreikalle. Vielä pari vuotta sitten Kreikka oli maailman viidenneksi suurin aseostaja.

Demokratian vastaiset tuulet

Mikä on talouskurin ja demokratian suhde? Remeksen ja Ylösen mukaan Euroopassa puhaltavat nyt demokratian vastaiset tuulet.

Demokratian ylläpito edellyttää ristiriitojen, erimielisyyksien ja kitkatekijöiden ratkomista demokraattisilla foorumeilla ja toimintatavoilla. Epädemokraattinen ja epäonnistunut talouspolitiikka on jo nyt vahvistanut demokratian vastaisia liikkeitä Euroopassa. Kun talouden ”rakennesopeutukset” ja leikkaukset eivät demokratian kautta onnistu, haetaan ratkaisuja konsulteilta ja selvitysmiehiltä, jotka sitten toteuttavat uudistuksia.

Kreikan tilanne on edelleen tukala. Maan on määrä maksaa Kansainväliselle valuuttarahastolle IMF:lle 300 miljoonaa kesäkuun 5. päivä. Se on ensimmäinen neljästä kesäkuussa erääntyvästä maksusta, joiden yhteissumma on 1,6 miljardia euroa.

((KUVA 1))

Velka on valtaa

Velkasuhde on nykykapitalismissa entistä keskeisempi yhteiskunnallinen valtasuhde, joidenkin mielestä jopa pääomasuhteen perusmuoto. Filosofi Eetu Virén esitteli kahden eteläeurooppalaisen marxilaisen ajattelijan, Maurizio Lazzaraton sekä Christian Marazzin näkemyksiä.

Velalla on luotu kulutuskysyntää erityisesti Yhdysvalloissa, missä palkat eivät ole 40 vuoteen nousseet. Virénin mukaan velkaantuminen on sittemmin levinnyt laajasti työn ja tuotannon alueille, mutta sillä on myös merkitystä ihmisen subjektiuden, toimijuuden tuottamisessa. Velka on elämän ja ajan haltuunoton tehokas tekniikka. Velka pitää yksilön nöyränä, ja Suomessakin meitä kaikkia syyllistetään valtionvelan suuresta määrästä.
Virénin mukaan olennaista onkin syyllisyysaspekti. Saksan kielen sana ’schuld’ jopa tarkoittaa sekä velkaa että syyllisyyttä.

Uusliberalistinen talouspolitiikka ankkuroituu vahvasti velalle ja näkee sen keinona hyökätä julkista sektoria kohtaan. Leikkaushysteriassa ei kyse olekaan talouskasvun tavoittelusta. Virénin mukaan on selvää, että leikkaukset halvaannuttavat taloutta edelleen.

Tarkoituksena onkin ennen muuta valtion ja julkisen sektorin roolin pienentäminen ja työnantajien neuvotteluaseman parantaminen. Talouspolitiikan ainoaksi tavoitteeksi otetaan yritysjohtajien nuoleskelu.

Riisto entistä väkivaltaisempaa

Christian Marazzi korostaa, että ei ole olemassa ”hyvää”, reaaliselle tuotannolle perustuvaa teollisuuskapitalismia ja sen vastakohtana ”huonoa”, keinottelulle rakentuvaa finanssikapitalismia. Ne ovat yhden ja saman kapitalismin eri puolet, jotka ovat historiallisesti aina kietoutuneet toisiinsa ja joita ei voi erottaa toisistaan.

Marazzin mielestä nykykapitalismissa riisto on entistä väkivaltaisempaa. Eräs taktiikka on ylivelkaannuttaa suuria joukkoja. Esimerkiksi Yhdysvaltain paljon puhutussa subprime-järjestelmässä annettiin käytännössä maksukyvyttömille kotitalouksille kiskuriluottoja. Niiden avulla kupattiin miljarditolkulla rahaa vähävaraisilta perheiltä liikepankkien voittoihin.

Tekijä

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Teoria