Sirola ja Lenin

Lenin tunsi Yrjö Sirolaa kohtaan eräänlaista ”lukkarin rakkautta”. Se johtui siitä, että Sirolan kanssa hän saattoi keskustella marxismin teoreettisista kysymyksistä tasavertaisesti. Esimerkiksi Sirola keskusteli Leninin kanssa Marxin ja Engelsin lausunnoista proletariaatin diktatuurista ja vallankumouksesta. Sirola nosti esiin joitain lausuntoja, joita Lenin ei ollut ottanut Valtio ja vallankumous -kirjaansa. Ne panivat Leninin ajattelemaan vallankumouksen tappion mahdollisuutta ja valkoisen terrorin seuraamuksia. Lenin tunnusti Sirolalle:

”Meidän täytyi mennä kommunistisissa poikkeustoimenpiteissä pitkälle, pitemmälle kuin olisi pitänyt. Meidät pakotettiin siihen.”

Leninin tärkeimmäksi vaikutukseksi Sirola nimesi vaikutuksen omaantuntoon. Sirola totesi Leninin osoittaneen hänelle vallankumouksen väistämättömyyden. Toisaalta Lenin vaikutti Sirolan tunteisiin voimakkaammin ja innostavammin kuin yksikään runoilija.

Sirola korosti, että Lenin osasi kysellä. Ensimmäisen kerran hän kyseli Sirolan ”tyhjäksi” vuoden 1905 suurlakon lopettajaispäivänä Helsingissä. Kolmannen internationaalin perustavan kokouksen aikana maaliskuussa 1919 Lenin tuli illalla tapaamaan suomalaisia kommunisteja. Sirola muisteli: ”Juotiin teetä ja tarinoitiin. Tapansa mukaan Lenin iski pian asiaan.” Hän teki monia täsmällisiä kysymyksiä maataloudesta. Olisi pitänyt tietää paljon, että olisi voinut vastata hänelle nolostumatta. Lenin pyysi jokaiselta läsnä olleelta lyhyen kirjallisen selostuksen ja kehotti suhtautumaan asiaan vakavasti.

Lenin perehtyi veljespuolueiden kokemukseen. Siitä Sirola on kertonut, kuinka Kööpenhaminan kansainvälisen sosialistikongressin aattona vuonna 1910 hän ja Lenin sattuivat naapureiksi illallispöytään. Kun viinakarahvi kiertäessään tuli kohdalle, kysyi Sirola Leniniltä: ”Otatteko ruokaryypyn? - Ei ole minun puolueeni kieltänyt”, kuului Leninin vastaus. Se oli nolaus Sirolalle. Lenin osoitti tuntevansa Suomen sosdem-puolueen vakavan velvoituksen toimihenkilöille olla ehdottomasti raittiita.

Venäjällä Lenin korosti Sirolalle Suomen kansalaissodan kokemuksen tutkimusta. He keskustelivat ilmestyneistä asiaa käsitelleistä muistelmakirjoista ja Sirola toimitti Leninille saksalaisia interventiojoukkoja Suomessa 1918 komentaneen kreivi von der Goltzin muistelmat.

Elokuussa 1918 Sirola ja Kuusinen kävivät Leninin luona keskustelemassa Suomen kommunistisen puolueen perustamisesta. Käsiteltiin puolueen järjestörakennetta. Lenin lupasi tulla puolueen perustavaan kokoukseen. Siitä ei tullut mitään, koska Leniniä vastaan tehtiin tuohon aikaan murhayritys ja hän makasi tajuttomana Kremlin sairaalassa. Bolshevikit julistivat ”punaisen terrorin”. Sitä Lenin piti parannuttuaan virheenä.

Sirola kiinnitti huomiota Leninin henkilökohtaiseen vaatimattomuuteen ja demokraattiseen luonteenlaatuun. Esimerkiksi Sirola muisteli Leninin 50-vuotissyntymäpäivän viettoa. Puoluekonferenssissa päätettiin juhlistaa tapausta. Kamenev aloitti juhlapuheen. Silloin tuotiin kansliasta Leninille papereita. Lenin näytti niitä ja sanoi pois mennessään ”töitä”. Kokousväki vaati häntä jäämään, mutta Kamenev joutui toteamaan, että menkööt. Niin on helpompi puhua hänestä. Kuulijat purskahtivat nauruun. Kun Lenin palasi saliin, hän pyysi tarttumaan kokousasioihin ja lopettamaan juhlapuheet.

Sirola totesi Leninin sanoneen, että kommunistit voittavat maailmanmitassa silloin kun oppivat tekemään paremmin töitä.