Kovin on mutkikkaat kuviot kun pitäisi valita maallemme tasavallan päämies tai -nainen...

Uskovat ihmiset tietysti voivat antaa synninpäästön kapitalismille sen viime metreillä, mutta meiltä pakanoilta se ei onnistu.

Kenellä on loppujen lopuksi oikeus kuulua ryhmään "me"?

Julkisessa keskustelussa näkyy ryntäys ryntäille.

Mattsson oli tuolloin vielä vähän yli kaksikymppinen poika.

On tärkeää, että koko suomalainen työväenliike antaa täyden tukensa ja nousee metallityöläisten rinnalle taistelemaan oikeutettujen vaatimusten puolesta.

Riistokapitalistien ympäripyöreitä hyysääjiä ei enää tarvita eikä haluta.

Onneksi meillä on noita vallassaolijoita, joiden ansiosta epäonnistumisen päivälle löytyy aiheita juhlia.

Kohtaavatko kommunistien ja suurten massojen näkemykset kulttuurista?

Optimismissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Toisin on katteettoman talousoptimismin laita.

En tiedä miksi teistä on kohtuullista aloittaa säästäminen nimenomaan lapsista ja lapsiperheistä.

Mitä nuo otsikon kaksi sanaa tarkoittavat ja pitävät sisällään?

Lasten parhaista ja sinnikkäistä yrityksistä huolimatta aikuiset eivät vieläkään ole oppineet tavoille.

Lehtimäki oli keväällä 1918 Tampereella itäisen rintaman ylipäällikkönä ja Hugo Salmelan kuoltua punaisten ylipäällikkönä.

On tämä yhteiskunta mennyt merkilliseksi kun kaikki on vaan yhtä vaalia.

Anders Breivikin hirmutekojen jälkeen on ollut havaittavissa, että äärioikeisto alkaa huolettaa tavallista suomalaista kaduntallaajaa.

Historian esimerkit osoittavat, että muistomerkit puhuttelevat.

Meidän on löydettävä keinoja, joilla murtautua ihmisten tietoisuuteen.

Eli mistä voimaantuminen lähtee?

Ulkona kuin tulppaani ja kesäheinä?