Hävittäjiä suunnitellaan hankittavan 68 kappaletta. Mutta onko meillä vaihtoehtoa?
Yksityinen hoivakoti Esperi kohtelee vanhuksia kaltoin. Mutta mitä tässä muutakaan voi kuin kauhistella?
Päiväkodeissa ryhmäkoot kasvavat ja hoitajien työtaakka on valtava, työttömiä kiusataan aktiivimallilla, hallituksen kaavailema tiedustelulaki etenee eduskunnan laajan yksimielisyyden turvin, kansainvälinen kaivosyhtiö Dragon Mining kuppaa luonnonvaroja ja eläkkeitä leikannut hallitus onkin nyt yhtäkkiä eläkeläisten ystävä. Mutta onko tässä muutakaan vaihtoehtoa kuin hyväksyä kaikki tämä?
Näin Sipilän hallituskaudella monet ihmiset ymmärtävät, että politiikan suunta on huono. Harva kannattaa hallituksen keskeisiin tavoitteisiin kuuluvaa Sote-uudistusta. Mutta onko kukaan uskaltanut sanoa suoraan, että palveluiden avaaminen markkinoille on riski? Edes Esperi-kohun velloessa ei hallituspuolueista uskallettu myöntää, että perusongelmana on yksityisen yrityksen voitontavoittelu.
Tällaisena vaalikeväänä eivät toimi löysät lupaukset. Pitää lyödä tiskiin aitoja vaihtoehtoja.
Hallituspuolueet ja pääoppositiopuolue SDP ovat sitoutumassa sosiaaliturvan kokonaisuudistukseen. Vihreillä ja Vasemmistoliitolla taas on omat perustulomallinsa. SKP on tehnyt esityksen 1200 euron perusturvasta. Esityksellämme on tarkoitus korjata pahin nykyisen sosiaaliturvan ongelma: kasvava köyhyys.
Yksikään eduskuntapuolue ei ole vielä ilmoittanut vastustavansa kallista hävittäjähankintaa. Hävittäjien hankintahinta on 10 miljardia euroa, ja ylläpito- sekä käyttökustannukset vielä tuota suuremmat. Arviot niistä liikkuvat 10-20 miljardin euron välimaastossa. SKP on vaatinut koko hävittäjähankinnasta luopumista ja turvallisuuden rakentamista muilla keinoin.
Hallituksen sote-uudistuksen läpimenoon ei taida uskoa enää edes hallitus itse. Farssi on silti voinut jatkua näin pitkään, koska sote-uudistukselle ei ole esitetty selkeää vaihtoehtoa. SKP vaatii, että yksityistämissuunnitelmista on luovuttava. Peruspalvelut on säilytettävä kunnissa, ja erikoistason sairaanhoito ja sosiaalipalvelut pitää järjestää maakunnista käsin maksuttomina julkisina palveluina.
Vaalikeväänä olen mielelläni kommunisti. Se antaa mahdollisuuden todeta, että vaihtoehtoja on. Pitää vain uskaltaa hylätä nykypolitiikan tabut. Yksityinen ei ole automaattisesti parempi, leikkaaminen ei synnytä säästöjä eikä tehokkuutta. Suomi ei velkaannu kestämätöntä tahtia, eikä valtiovarainministeriön manaamaa ”kestävyysvajetta” voida laittaa koko hallitusohjelman perustaksi.